Perjantaipostini aiheita tänään mm:

• Olihan taas upea reissu
• Ensitunnelmia sanoin ja kuvin
• Voittaja julkaistiin eilen ja tuli ns. ”voitto kotiin” olen niin onnellinen
• Nyt ”pinseerataan” , hyvä aika, tapa ja syy.
• Jos ei muuta ehditä, niin nyhdetään lupiineilta tämän kesän siemensato. Se on helppoa, pari kuvaa kertoo kaiken!
• Kastelusta – ”kasvi ei ole kameli ja multa voi olla kuin sateenvarjo” – muutamia perusajatuksia, määriä ja tapoja onnistuneeseen ( ja helpompaan) kasteluun.
• Kastelun ”apukamelit” auttaa tavattoman paljon.
• Nyt alkaa näkyä kovan talven seuraukset – haluatko ”säästää satasia”? katso miten!
• Pionit ja ahkerat muurahaiset!
• Huomenna tapahtuu Kotkan Pionipuistossa

Haltioituneen innokkaita terveisiä täältä Puutarhalta !

Olipahan kuule taas sellainen reissu, ettei paremmasta väliä.

Tarkoitan siis tätä Hollannin ammattinäyttelymatkaa, josta eilen illalla kotiuduin ja viime viikolla hiukan kerroinkin. Minulle tuo FlowerTrials on jo vanha tuttu tapahtuma, sillä kävin siellä ensimmäisen kerran noin 20 vuotta sitten. Silloin se oli vielä paljon nykyistä pienempi; mukana oli vain pieni joukko jalostajia ja puutarhoja, ja tunnelma oli melkein sellainen, että kaikki tunsivat toisensa.

Sen jälkeen olen käynyt siellä lähes joka vuosi, koronavuosia lukuun ottamatta. Ja vaikka luulisi, että kahdessakymmenessä vuodessa ihminen olisi jo nähnyt kaiken, niin ei vain ole. Joka kerta sieltä löytyy jotain uutta, jotain yllättävää ja jotain sellaista, mikä saa puutarhurin silmät taas syttymään.

Voit varmaan kuvitella, millainen kattaus se on, kun 58 alan huippujalostajaa esittelee saman viikon aikana tulevien vuosien kasviuutuuksia, uusia värejä, parempia kasvutapoja ja pieniäkin parannuksia, jotka voivat lopulta merkitä niin meille ammattilaisille kuin kotipuutarhurillekin paljon.

Siinä meinasi aikoinaan mennä nuorelta puutarhurilta pää ihan pyörälle, mutta toki nyt vuosien jälkeen kokemus auttaa jo löytämään ”oikeat” asiat ja kollegat huomattavasti helpommin. Toki aina, ja joka vuosi, löytyy odottamattomia kohtaamisia ja ”aarteita”. Sen(kin) takia sitä aina innostuu kuin pikkupoika jouluaattona lahjoja availlessa. 😊

Ja kun heti ensimmäisenä aamuna astuu ensimmäisestä portista sisään ja tällainen näky on vastassa, niin voi olla 100 % varma, että luvassa on huikea viikko ja sitä se toden totta taas kerran oli. 🥰

Näyttelyssä oli tarjolla toki paitsi uutuuksia, niin myös mukavaa kokemusten vaihtoa ja ystävien tapaamisia. Ne ovat vähintään yhtä tärkeitä, ellei jopa tärkeämpiä kuin uudet lajikkeet. Koska mitäpä mikään kasvi olisi, ilman että tunnet sen ja tiedät sen ”sielun ja tarinan”, eikä pelkästään se mitä näet.

Vaan onhan tuo uutuuksien tutkiminen ja puntarointi aina yhtä kiehtovaa ja ihanaa puuhaa. Vaikka joskus sitä toivoisi, että ihan niin montaa lajiketta ei olisi mistä valita.

Tässäkin oli erilaisia pelargoneja useampi sata

Eikä näitä miljoonakellojakaan juuri sen vähempää ollut 😉

Ja vaikka näitä uusia tähtisilmiä ei ollut ihan niin montaa, niin oli näitäkin melko lailla.

Ja laventeleitakin puntaroitiin, tutkittiin ja huomattiin niissäkin, selviä eroja ulkokasvatuksessa etenkin.

Ihan uusi tuttavuuskin tavattiin ( kiitos kollegoiden) ja tämä paikka teki kyllä suuren vaikutuksen. Ja jos kaikki tähdet ovat kohdillaan, niin jo ensi keväänä minulla on sinulle loistavia uutisia kerrottavana, mutta siihen asti ollaan vielä ihan hiljaa. 🤫😉

Ja päästiin myös vahoina tuttuina ( tänne ei siis pääse kuin harvat ja valitut) verhon takana katsomassa, että mitä tulevat vuodet ovat mahdollisesti tuomassa tullessaan. Täällä salaisessa babyroomissa syntyy nimittäin niitä tulevaisuuden ihanuuksia, joista saamme nauttia sitten tulevina vuosina. Näistä muuten keskimäärin vain 1 per tuhannesta pääsee jatkoon. Kasvijalostus on kyllä sitkeiden ja intohimoisten tekijöiden laji. 🙏

VOITTO ”KOTIIN” – ETTÄ OLIN ILOINEN JA ONNELLINEN

Tuon näyttelyviikon jännittävin hetki on se, kun julkaistaan ammattiraadin valinta vuoden Fleuro select voittajaksi. Ja se tapahtui eilen illalla.

FleuroStarhan on Fleuroselectin vuosittainen kilpailu, jossa etsitään parasta ”wow” uutuuskasvia.

Tänä vuonna mukana oli seitsemän ehdokaslajiketta, ja voittajan valitsi yli 30 kansainvälisen koristekasvialan asiantuntijan raati. Tuomaristossa on mukana muun muassa jalostajia, viljelijöitä, ym. alan ammattilaisia.

Ja eilen illalla, kun tulokset julkaistiin, niin voittajaksi oli vallittu tänä vuonna: Aivan uskomattoman upea Dahlia Dalina® Maxi ’Noir Velvet Crush’

Erityisen iloinen tuosta olen myös siksi, että sen voitti hyvät ystävät ja yhteistyökumppanit jo yli 20 vuoden ajalta. He jos ketkä ovat tuon palkinnon ansainnet. Olin niin iloinen ja onnellinen heidän puolestansa, kuin vain olla voi.🤩🎉🎇🥇🥂

Niin ja jos muistat, niin keväällä taisin jo muutaman kuvan laittaa tästä samaisesta voittajasta, kun tämä oli minulla testissä täällä. Ja se oli vähintäänkin niin hyvä ja upea kuin kuvakin näyttää. Minusta jopa upeampi, sillä kuva ei minusta saanut vangittua tuota kaikkia sävyjä ja upeutta mitä se oikeasti on. Mutta jos haluat ensi keväänä nähdä sen omin silmin, niin nyt voin jo luvata, että se onnistuu. Olen nimittäin ensimmäisenä jonossa kun ensi kevään taimia saa varata. Hyvistä ja pitkistä ystävyyssuhteista on aina omat ilonsa. Myös sinulle.😊👍🙏🤝

LISÄÄ TULEE, KUN VAAN SAAN ”REISSUREPUN” PURETTUA

Kuvia ja kokemuksia tuli tosiaan taas ihan repun täydeltä ja kunhan saan kaikki kuvat ja muistiinpanot taas järjestykseen niin kerron niistä sinulle sitten lisää. sanoin ja kuvin. Hetki toki menee, koska ne ovat niin nautinnollisia hetkiä, kuin vaan olla voi, niin kiirettä en halua pitää. 😊🥰

NYT ON HYVÄ AIKA ALKAA PINSEERAAMAAN

No tuo sana ”pinseeraus” voi kuulostaa vähän oudolle, mutta se on siis sitä kun lyhennellään havukasvien vuosikasvaimia.

Itse teen sen noille vuorimännyille yleensä tuossa juhannuksen kahtapuolen ja muille havuille oikeastaan myös samaan tahtiin.  Tänä vuonna näyttää etenkin nuo vuorimännyt kavaneen uutta kasvua ehkä tavallista joutuisammin, joten niitä voi hyvin pinseerata jo nyt. Muut havupuut on enempi normaalissa ajassa eli aika mukavasti rytmittyy nuo hommat nyt tänä vuonna.

Poistan yleensä n. 2/3 osaa uudesta kasvaimesta. Se on minusta sellainen hyvä ja turvallinen ohje. Näin uutta kasvua tulee aina vähän, mutta kasvusto pysyy hillittynä ja vehreänä.

Ja jos tuossa kuvassa näkyy ( ei ehkä näy, kun kuva ei ole hyvä) niin tuon leikkauskohdan päähän ilmestyi ihan saman tien pihkaa, kun se oli poikkaistu poikki. Ja se on erittäin tärkeä ja hyvä asia, sillä juuri tuo pihka suojaa tuota leikkaus kohtaa, ettei siitä pääse mitkään kasvitaudit iskemään. Ja juuri tuo leikkauskohdan paraneminen ennen syksyn kosteita, on monessa muussakin tapauksessa kesä leikkauksen ehdottomia etuja.

Siis ei muuta, kun juhannusta odotellessa, pienet pinseerausbileet pihalla käyntiin. 😉🤣

LUPIINIT – NYHDETÄÄN JOS EI MUUTA EHDITÄ, SEKIN AUTTAA.

Oli muuten jännä asia taas huomata, että mitä eroja on Suomen ja Hollannin tienvarsilla. Hollannissa tienvarsia eikä teiden välejä juurikaan niitetä, niillä annetaan luonnon kukkien ja heinien rehottaa. Suomessa taas ei. Ja Hollannissa ei näkynyt ensimmäistäkään haitallista lupiinia kasvavan luonnossa ja meillä niitä taas on ihan jumalattomasti. Ei ehkä ole suora yhteys, mutta voi ja varmasti vaikuttaakin myös siihen, että näin Hollannissa paljon enemmän pölyttäjiä kuin täällä meillä Suomessa.  Ehkä meillä olisi vielä aika paljon tehtävää niin fyysisesti kuin asenteellisesti.

Tiedän, että tähän aikaan on kiire vähän joka suuntaan ja ajatus siitä, että nyt pitäisi lähteä kaivamaan lupiineita juuriaan myöden ylös, ei ole ehkä niitä kaikkein kiehtovimpia. Vaikka toki tärkeitä.  Mutta jo sellainen helppo homma, kun tämän vuoden kukkien poistaminen, auttaa ainakin siinä, että valtava määrä uusia siemeniä jäisi leviämättä maaperään.

Helppo ja hyvä keino on nimittäin nyt pistää hanskat käteen ja vetäistä nuo kukat irti varresta. Lähtee nimittäin todella helposti. Ei tarvitse korjata tai hävittää mihinkään ja ehkäisee sen, että yleensä se lupiini ei enää tänä vuonna kuki ja tee uusia siemeniä. Sitten sen juurakon voi käydä sieltä joskus myöhemmin ja paremmalla ajalla kaivelemassa ylös

Mutta nyt siis olisi oiva aika nyhtää kukat irti varsista ja näin ainakin ehkäistä lisäsiementen kasvu.

KASTELUSTA – ”KASVI EI OLE KAMELI” JA MULTA VOI OLLA KUIN SATEENVARJO

Kastelu, tuo puutarhanhoidon kiehtovin laji on taas aiheuttanut paljon keskustelua ja kaikenlaisia ”varmoja ohjeita”.  No jos siihen olisi yksi ja hyvä ohje, niin eiköhän se olisi jo kaikilla tiedossa. 😉 Koska kastelun määrä, tapa ja osin aikakin riippuu aina niin kasvista, sen koosta, ilmoista, mullasta, jne. niin se on aina aika lailla tilanne ja aika kohtaista ja sen kyllä oppii, kun vain antaa sille ajatusta ja aikaa. Toki ”oppirahoja” sitä saa itse kukin maksaa joka vuosi, kun aina on joku uusi juttu, mutta ei siitä pidä masentua, vaan ottaa sen oppina ja kokemuksena. 😊

Mutta muutamia sellaisia perusseikkoja on itselle tullut tavaksi vuosien myötä. Ensinnäkin se, että ajattelen niin, että ”kasvi voi kärsiä janosta usein, mutta hukkua vain kerran”. Eli en kokeile antaa ”viikon edestä” vaan ehkä niin, että sen verran mitä se tarvii yhden-kahden vuorokauden aikana.  Ja jos ajattelen määrää suhteessa kasvuastiaan, niin annan maksimissaan 20 % vettä astian kokokoon nähden. Eli jos sinulla on esim. ruukku, jonka multatilavuus on vaikka 3 litraa, niin annan vettä maksimissaan n puolilitraa.

Ruukun paino kertoo helposti. Keväällä tästäkin oli puhetta, että voihan niitä sormia sinne multaan työnnellä, mutta paljon helpommalla pääsee, kun opettelee mitä painaa kuivahko ruukku ja mitä täysin märkä ja antaa sen mukaan vettä.

Joskus nimittäin kasvit saattavat näyttää sille, että ne nyykyttää kuivutaan, mutta kun kokeilee ruukun painoa, niin huomaa, että nehän nyykyttääkin siksi, että ne ovat lähes hukkumaisillaan.

Kuivamulta on kuin sateenvarjo. Olet varmasti huomannut myös sen, että jos otat ihan kuivaa säkkimultaa tai vaikka ulkona kuivunutta kasvilavaa alat kastella, niin aika hartaasti saat kastella, että multa kastuu kokonaan. Kuiva multa, etenkin turvepitoinen, kun on niin veikeää kastella kunnolla, ettei meinaa uskoa itsekään millään. Sitä saa sekoittaa ja möyhiä ja kastella vaikka kuinka, että varmasti kastuu kunnolla ja kokonaan. Kostea turve/multahan kyllä imaisee veden itseensä kuin pesusieni, mutta kuiva on kuin sateenvarjo konsanaan. Eli kun kuivaa kastelet, niin kannattaa möyhiä ja varmistaa, että on kunnolla akstunut, eikä vesi ole vaan valunut pois.

Tuo sama ilmiöhän on havaittavissa myös amppeleissa ja ruukuissa, jotka ovat ”kunnolla kuivahtaneet”. Ensimmäinen vesi nimittäin valuu astianreunan ja mullan välistä ulos ja äkkinäinen voisi luulla, että no nyt se on kunnolla kasteltu, vaan eipä olekaan. ( Tässäkin auttaa se kun kokeilee ruukun painoa.) Ja silloin on parikin eri tapaa kastella. Toinen on antaa vettä vähän kerrallaan ja odottaa rauhassa, että multa ”turpoaa” kiinni ruukun / amppelin seiniin kiinni ja alkaa ottamaan vettä. Toinen on nostaa astia esim. vedellä täytettyyn ämpäriin ja antaa sen vetää sieltä pohjareikien kautta vettä. Ja taas painoa kokeilemalla, selviää ettei kastu liian märäksi.  👍

Ja vaikkei ”kasvit olekaan kameleita”, niin hyviä kastelun apulaisia, jotka ovat jo vähän kuin ”kameleita” kannattaa toki aina käyttää. Niiden avulla kastelu hommat helpottuvat ja ikään kuin automatisoituu myös eli ovat kastelijalle armeliaampia.

Esim. kastelukiteet ovat aivan erinomaisia ja niitä voi lisätä, vaikka pitkin kasvukautta, niin maahan kuin ruukkuihinkin. Ja ruukuissa / amppeleissa kannatta valita isohkon multa – ja vesitilan omaavia sekä helposti huolettavia malleja esim. TÄMÄ

NYT ALKAA NÄKYÄ KOVAN TALVEN AIHEUTTAMAT TUHOT – ”ISTUTUSOPAS SÄÄSTÄÄ SATASIA”

Niin kuin hyvin muistetaan, että kuinka viime syksyn pitkä, lämmin ja märkä aika vaihtui kuin katkaisimesta vuoden vaihteessa ja tuli parin kuukauden kylmä pakkasjakso. Sitähän ennekoitiin jo aiemmin keväällä, että kuinka käy ja kyllähän nuo vahingot nyt alkavat näkyä ja istutuksia alkaa kuivettua ja kuolla. Ei ehkä ja onneksi niin paljon kuin pelkäsin, mutta jos istutukset on tehty aikanaan väärin, niin tuhoja on tullut vahoillekin istuttuuksille, uusista puhumattakaan. Ja koska tuo ilmastonmuutos tuo meille varmasti jatkossakin hiukan erilaisempia ilmoja mihin on totuttu, niin meidän on hyvä hetkeksi pysähtyä ja miettiä sen mukanaan tuomia uhkia ja toki myös mahdollisuuksia. Ja yksi on tuo puiden ja pensaiden istuttaminen, joka alkaa jo siitä, kun mennään hankkimaan taimea. Jo silloin pitää tietää katsoa oikeita asioita taimesta. sillä jos se on jo lähdössä huono ( voi näyttää hyvälle, mutta ei oikeasti ole), niin sellaista taikuria ei olekaan, joka sen saa hyvin kasvamaan. Menee vain rahat ja aika hukkaan, mieliharmista puhumattakaan.

Mutta ei hätää, täältä löytyy apua, neuvoja ja ohjeita!

Leena nimittäin piti aiheesta ihan mahdottoman hyvän luennon ja sen tallenteen voit katsoa TÄÄLTÄ  

Siellä on yhden linkin takana luento ja toisen takana luennon aiheet sivuittain, niin voit rauhassa lueskella niitä.

Nämä ovat siis meidän suojatuilla sivuilla, eli on turvallista katsoa, eikä tarvitse edes mainoksia katsoa. Eikä maksa mitään, minä tarjoa!😉🙏