Perjantaipostini aiheita tänään mm:
- Melko raikasta…
- Raparperi, herkku, joka kannattaa nyhtää, muttei riistää, tiesitkö miksi?
- ❤️ Kiitos Puutarhapäivistä, kuvia ja tunnelmia, myös tuosta minun ”kaikista tärkeimmästä roolista” 👼🥰
- Ljubashat kasvaa kohisten, kohta jo skeippejä odotellaan. 🧄🧄🧄
- Liljakukot, ei havaintoja, ennakkotorjunta ja hämäys toimii!🙏👍
- Nokkoset nousevat. Nyt on aika. Mikä ero olikaan nokkosvedellä ja – käytteellä? Aika iso itseasiassa.
- Nokkonen on myös Tukesin hyväksymä ns. ”Perusaine”. Niitä on myös muita, aika yllättäviäkin. Laitoin linkit.
- Tyhjennysmyynti alkoi – tilaa tarvitaan syysistutuksille. Alennukset sitä luokkaa, ettei kehtaa edes sanoa. 😉
- Ei hävetä, päinvastoin.
Raikkaita terveisiä täältä Puutarhalta !
Onhan ollut melkoisen tuulisia, suorastaan myrskyisiä päiviä nyt. Aamullakin kun lähdin pirtiltä tänne puutarhalle, niin puhuri oli niin kova, että lippahattu lensi pois päästä jo alkumetreillä. 😂 No ei mennyt onneksi kauas ja kun pidin siitä kiinni ja käänsin lipan niskaan, niin kuin nuorisolla ikää, niin johan pysyi päässä. 😉
Mutta nämä ihanuudet ei paljoa tuulesta ja kylmästä välitä, ilahduttavat vaan kukillaan pidempään.
Ja onhan tuo ilma nyt kyllä oikeasti kylmää, niin kuin pohjatuuli aina on. Pirttiäkin piti jo hiukan lämmittää. Ja kaikki kesäkukat olen suosiolla nostellut yöksi sisään ja valtaosan pidän vielä kasvihuoneella odottelemassa lämpöisempiä ilmoja. Vaikka ne onkin jo karaistu, niin kyllähän niiden parempi on olla suojassa näin kovalta tuulelta.
Raparperi kannattaa nyhtää, ei leikata
Raparperit tosin ovat niitä, jotka tuntuvat kasvavan huimaa kyytiä, vaikka olisi kuinka kylmä. Eiköhän tuosta ensimmäiset varret tule nyhdettyä irti jo viikonloppuna, vaikka piirakka tarpeiksi. Varret tosiaan kannattaa aina ennemmin nyhtää irti kuin leikata.
Vaikka Raparperia korjatessa tekekin helposti mieli napata veitsi käteen ja leikata varret poikki, niin raparperin kanssa parempi tapa on vähän vanhanaikainen: varsi otetaan tyvestä kiinni ja nyhdetään kevyesti kiertäen irti.
Syy on yksinkertainen.
Kun raparperin varsi leikataan poikki, kasviin jää usein tyngäntapainen varrenpätkä. Se ei enää kasva mihinkään, vaan alkaa helposti pehmetä ja maatua kasvin tyvellä. Pahimmillaan se voi jäädä sinne kosteaksi “roskaksi”, joka houkuttelee tauteja ja mätänemistä.
Kun varsi taas nyhdetään irti tyvestä, se irtoaa yleensä siististi siitä kohdasta, josta kasvi sen luontaisesti päästää irti. Tyvelle ei jää samanlaista märkää tynkää, ja raparperin kasvupiste pysyy siistimpänä ja terveempänä.
Eli raparperin kohdalla ei tarvitse olla liian varovainen. Otetaan vaan varresta napakasti kiinni läheltä tyveä, käännetään vartta hieman sivulle ja vedetään samalla kevyesti. Kypsä varsi irtoaa yleensä yllättävän helposti.
Minusta nämä asiat on hyvä muistaa raparperia kerätessä:
- Nyhdetään varsi irti tyvestä kevyesti kiertäen.
- Ei revitä koko kasvustoa kerralla paljaaksi.
- Jätetään kasviin aina hyvä määrä lehtiä yhteyttämään.
- Poistetaan lehdet varsista, sillä raparperin lehtiä ei käytetä syötäväksi. Ne ovat myös loistavaa katetta rikkaruohoja vastaan tai haihtumisen hillitsemiseksi mm. lavakauluksissa alkukaudesta.
- Lopetellaan runsaampi sadonkorjuu viimeistään keskikesän jälkeen, jotta kasvi ehtii vahvistua seuraavaa vuotta varten.
Minä ajattelen tuon vanhan raparperin kanssa niin, että se on vähän kuin monivuotinen ystävä: siitä saa ottaa, mutta sille pitää myös jättää voimaa jatkaa kasvua. Kun sadonkorjuu tehdään oikein, sama raparperipuska ilahduttaa puutarhassa vuodesta toiseen. 🥰🤤
KIITOS PUUTARHAPÄIVÄSTÄ – MYÖS KAIKKI HENGESSÄ MUKANA OLLEET – TEITTE TAAS PÄIVÄSTÄ IKIMUISTOISEN
Viime lauantaina saatiin viettää taas tuota perinteistä puutarhapäivää, sään suosiessa meitä taas kerran. 🌞
Tuo vuoden ainut päivä, kun avaamme ovet kasvihuoneille, on kyllä aina yhtä erityinen ja ihana. Ja vuodet sen kuin vain parantaa sitä. Ihania kohtaamisia, iloa, naurua ja hyvää mieltä enemmän kuin koskaan voisi toivoakkaan ja väkeä oli paikalla enemmän kuin koskaan ennen. 🥰🥰🥰
Yrtti ja hyötykasvi teltallakin kävi innostunut sutina ja puheen sorina.
Nyt kun on saatu vettä myös taivaalta, niin talvivalkosipulit Ljubashat lähti sellaiseen kasvuun, että melkein silmissä kasvavat. Sen verran paljon tuli laitettua syksyllä tuota palanutta hevosenlantakompostia, että ei edes lisälannoitusta tarvitse antaa. Luvassa on taas isoja sipuleita, mutta toki sitä ennen herkutellaan taas skeipeillä.🧄🧄🧄🤤
Nyt ne taas nousevat, kevään ensimmäiset nokkoset. Ja juuri nyt ne ovat parhaimmillaan: nuoria, pehmeitä, täynnä kasvuvoimaa ja helposti kerättäviä.
Nokkonen on sellainen kasvi, jota moni katsoo ensin vähän vihaisesti, mutta me puutarhurit katsomme sitä myös kiitollisena. Siitä on nimittäin moneen: ruokaan, teehen, lannoitteeksi, kompostin vauhdittajaksi ja jopa kasvinsuojelun avuksi.
Nuoret nokkosenversot voi käyttää ruoassa vähän pinaatin tapaan. Ne sopivat esimerkiksi keittoihin, muhennoksiin, lettuihin, sämpylöihin ja leipätaikinoihin. Lehdet voi myös kuivata viherjauheeksi, jota voi ripotella, vaikka viilin, myslin tai sämpylätaikinan joukkoon.
Nokkosessa on runsaasti ravinteita, muun muassa rautaa, C-vitamiinia, piitä ja lehtivihreää. Siksi sitä on vanhastaan pidetty kevään voimakasvina, eikä ihan syyttä.
Kerätään nokkoset kuitenkin aina puhtaalta paikalta. Ei kompostin, ulkovessan, lantalan, tienpientareen tai muun liian rehevän ja epäilyttävän paikan vierestä. Nokkonen kerää helposti itseensä nitraattia, jos kasvupaikka on hyvin voimakkaasti ravinteinen.
Ja kuten luonnonkasvien kanssa muutenkin: jos on raskaana, imettää, käyttää lääkkeitä tai sairastaa esimerkiksi sydämen tai munuaisten vajaatoimintaa, nokkosen rohdoskäytön kanssa kannattaa olla varovainen ja varmistaa asia terveydenhuollosta.
Nokkosvesi vai nokkoskäyte?
Tässä kohtaa menee monella termit helposti sekaisin, joten kerrataanko:
Nokkosvesi tehdään niin, että ämpäriin tai saaviin laitetaan nokkosia ja vettä. Sen annetaan seistä vain 1–2 päivää. Tätä voi käyttää puutarhassa tuholaisten karkotteluun ja kasvien virkistämiseen.
Nokkoskäyte tehdään samalla tavalla, mutta sen annetaan käydä 2–3 viikkoa. Se alkaa kyllä haista – sen voin luvata – mutta se kuuluu asiaan. Käyte on valmista, kun se lakkaa kuohumasta. Sen jälkeen nokkosenjämät siivilöidään pois ja nestettä käytetään laimennettuna kastelulannoitteena.
Hyvä nyrkkisääntö on:paljon ravinteita tarvitseville kasveille noin 1 osa nokkoskäytettä ja 5 osaa vettä
- muille kasveille miedommin, noin 1 osa nokkoskäytettä ja 10 osaa vettä
Nokkoskäytettä annetaan kasvien juurelle, ei lehdille. Se ei korvaa normaalia peruslannoitusta, mutta keväällä ja alkukesällä se on hyvä lisäapu, kun kasvit ovat kovassa kasvussa ja tarvitsevat voimaa.
Nokkonen on hyvä kasvi myös kompostiin. Se vauhdittaa maatumista ja tuo kompostiin ravinteikasta vihreää massaa.
Nokkonen on myös hyväksytty perusaine
Tämä on monelle pieni yllätys: nokkonen kuuluu myös niin sanottuihin perusaineisiin, joita voidaan käyttää kasvinsuojelussa tietyin ohjein.
Perusaineet ovat tuttuja, arkisia aineita, joita ei varsinaisesti myydä kasvinsuojeluaineina, mutta joilla on hyväksyttyjä käyttötapoja kasvien hoidossa ja suojelussa. Tällaisia ovat esimerkiksi nokkonen, peltokorte, pajunkuori, maito, sipuli, sokeri ja moni muu tuttu aine.
Tukesin sivuilta löytyy näihin tarkemmat ohjeet ja käyttökohteet. Jos siis käytämme nokkosta kasvinsuojelun apuna, kannattaa katsoa viralliset ohjeet sieltä eikä vain luottaa perimätietoon.
Tukesin sivuilla on myös näistä kaikista ohjeistukset käytöstä ja käyttökohteista ym. Näet nämä kaikki suoraan TÄÄLTÄ
Ja esimerkiksi tuon nokkosen kohdalta suoraan -> TÄÄLTÄ
Minusta nokkonen on myös hyvä muistutus siitä, että puutarhassa kaikki hyödyllinen ei aina kasva siisteissä riveissä. Joskus paras apulainen nousee omin päin ojanpientareelle ja pistää vähän vastaan, jos sitä käsittelee huolimattomasti. 😉
Vaan nyt minä lähden jatkamaan puuhasteluja tuonne ulos ja nyt on ainakin se hyvä puoli, ettei ole liian kuuma eikä kiusaa hyttyset. 😉😊
Ja katsopa, miten upeasti kukkii taas tuo minun luonnonhoitopeltoni. Tuossa sitä on elämää ja silmän ruokaa. Vaikka joku kysyikin, että eikö puutarhuria hävetä, kun voikukat noin rehottaa, niin sanoin ettei yhtään, päinvastoin. On suorastaan ilo silmälle ja vielä enemmän, kun tietää miten paljon nuo tukevat ja auttavat niin monia luonnon tärkeitä pikkuapulaisia. Ja monessa muodossa. 🙏
***************************
Onni !
Ei onni ole mikään sattuma,
joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä.
Se tulee ihmisten luo vähitellen,
sen mukaisesti, miten hän suhtautuu elämään ja ympärillään oleviin ihmisiin.
Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää toistaan.
- Tsingis Aitmatov
**********************************
Onnellista ja iloista viikonloppua sinulle hyvä puutarhaystäväni.
Toivotteleepi, iloinen ja onnellinen
Puutarhurisi
Juha