Perjantaipostin aiheita tänään mm:
- Valkosipulit ylhäällä – käsittely ja kuivamaan
- kesäperunat vakuumiin ja pakkaseen. Tykkäätkö sinä?
- Lentomuurahaisten kosiolennot käynnissä – ei ole pitkä riesa.
- Mehiläisbaari – kaksiteräinen miekka – kukat paras tapa
- Siementen keruuseen – keijunmekoista erikseen
- Esirippu aukeaa ensiviikolla – sinulle ensimmäisenä VIP
Tuoksuvaa perjantaita täältä Puutarhalta
Aamulla kun lähdin kävelemään pirtiltä tänne puutarhalle päin, niin minusta ilma tuoksui nyt ihan selvästi jo ”elokuulle”. Elokuussa on ihan oma tuoksunsa, joka kertoo siitä, että ilmat viilenevät, yöt pitenee ja kosteus lisääntyy. Ja vaikka lämmin kesä on varmasti ollut monelle mieleen, niin minä toivotan kyllä nämä viileämmät ilmat ja vesisateet oikein mielelläni tervetulleeksi. :)
Eilen illalla, kun tein vielä iltakierrosta, niin nyt yksi suosikkipaikostani on tuo pihalla kukkivat (Oriental) liljat. Niiden tuoksu on erityisesti illalla jotenkin aivan ihastuttavan mystinen, sen leijaillessa vienosti penkin ympärillä. Ja onhan nämä lisäksi ihan vallan upeita katsella, kun kukkivat yhdessä syysleimujen kanssa.
VALKOSIPULIT YLHÄÄLLÄ, PESTEN, KUORIEN VAI PÄÄT YLÖS, VAI ALAS?
Olisi toki voinut vielä odottaa hetken, mutta kun sipulit olivat noin hyvin kasvaneita ja täydellisesti vielä kiinni, niin kyllä ne kaikki on nyt nostettu ylös ja laitettu kuivumaan.
Se, mikä on paras tapa käsitellä ja kuivattaa sipulit on kovasti keskusteltu ja monella on oma hyväksi havaittu tapa ja niin on hyvä ollakin. Eihän tuossa yhtä ja ainutta tapaa onneksi olekaan. Voit kuoria pintakuoret pois tai jättää ne. Voit pestä tai ei ole pakko ( toki suurimmat mullat on hyvä harjata pois). Voit ripustaa varret ylös, alas tai vaakaan, ei väliä. Hiukan sen mukaan millaiset tilat ja paikat sinulla on ja miten haluat tuon tehdä.
Minä teen sen niin, että heti noston jälkeen:
- harjaan harjalla tai ihan käsin suurimmat mullat pois juurista.
- nykäisen huonommat alalehdet pois ja samalla lähtee muutama pintakuori pois sipulista.
- huuhtaisen vielä sipulit puhtaiksi kylmällä vedellä
- laitan sipulit varsineen ilmavaan ja auringolta suojaisaan paikkaan kuivumaan
- kun varret kuivia, leikkaan ne poikki, niin että muutaman sentin tynkä jää jäljelle
- laitan sipulit ilmaviin koreihin ja säilytän ne normaalissa huoneenlämmössä. Avonainen paperipussi käy myös hyvin.
- Loka- marraskuussa otan sitten isoimmat sipulit, irrotan kynnet ja istutan ne taas kasvamaan.
- Helppoa ja maukasta, eikö vain
Mutta tämä on tosiaan minun tapani ja varmasti sinullakin on siihen oma hyväksi havaittu tapa. Kunhan vältetään suoraa aurinkoa ja vesisadetta kuivatus vaiheessa sekä säilytyksessä, niin hyvin onnistutaan.
Eikä nämä Ljubashat nyt lainkaan huonoille näytä, vai mitä?
PERUNAT VAKUUMIIN JA PAKKASEEN
Sitten olisikin ensiviikolla taas tämän vuoro eli esivalmistaa uusista perunoista muutama satsi pakkaseen. Lähinnä itsenäisyyspäivän, joulun ja uudenvuoden ruokapöytään. Tiedän, että tästä ollaan ainakin kahta mieltä, toiset tykkäävät toiset ei. Minä kuulun niihin, jotka tykkäävät näistä ja minusta ne tuo kivan kesänmaun ja kesämuiston noihin juhlapäivien ruokapöytiin. Ihan niin kuin monet muutkin oma kasvattamat / keräämät kesänantimet.
Itse homma on loppujen lopuksi hirmu helppo ja nopea tehdä, ei tarvitse kuin ryhtyä. :)
Näin se minulla etenee:
Otan reilun puoliämpärillistä kesäperunaa ja pesen ne. Ja jo muutaman vuoden tämä pesu onkin ollut se ehkä hauskin osuus tässä eli tuo porakone + WC-harja ( mielellään käyttämätön…;) ) on niin kätevä ja hauska tapa pestä perunat, että sen puolesta noita olisi kiva tehdä vaikka kuinka paljon. Minuutissa pesee ämpärillisen, että heilahtaa.
Kiehautan perunat suolavedessä max 5 min. Yleensä ihan pari minuuttia on hyvä aika. Tarkoitushan ei ole keittää niitä kypsiksi, ainoastaan hiukan esikypsentää niitä. Suolaa laitan n. 1-2 tl / 5 litraa vettä. Suolan ideahan on estää veden imeytyminen perunoihin, ne ei siis mausta perunoita.
Tuon jälkeen jäähdytän perunat mahdollisimman tehokkaasti. Kaadan keitinveden pois ja lasken päälle jääkylmää vettä. Toinen tapa olisi käyttää jääkuutioita, mutta minusta tuo kylmä vesi on kätevämpi ja toimii hyvin.
Siiten vain kuivaan jäähtyneet perunat, laitan ne vakuumipussiin parin tillinoksan kera, vakumoin ja pakastan.
Siinä se, ei mene paljoa aikaa, eikä maksa juuri kuin tekemisen vaivan.
Valmistushan oli sitten myös helppoa:
- Nostan pussin sulamaan edellisenä päivänä jääkaappiin.
- Keitän ihan normaalisti eli kylmään, suolalla maustettuun veteen ja keitän kypsiksi.
- Helppoa ja taatusti maukasta ”uutta” perunaa juhlapöytään.
Olen muuten myös kuullut, että ihan suoraan pakastimestakin voi laittaa kiehuvaan veteen. Tätä en ole itse kokeillut, mutta hyvin luotettavalta taholta kuulin.
LENTOMUURAHAISTEN KOSIOLENNOT NYT KIIVAIMMILLAAN – EI TARVITSE PANIKOITUA
Ainakin täällä meillä on lentomuurahaisten kosiolennot olleet nyt viikon verran kiivaimmillaan. Tuohan on joka kesä näihin aikoihin tapahtuva luonnonnäytelmä. Näistä lentomuurahaisista kuulee joskus puhuttavan kuin ne olisivat ihan oma muurahaislajinsa, mutta eivät ne ole. Se on vain yleisnimitys noille lentäville yksilöille. Kysehän on siis kuningattarien ja kuhnureiden ”häälennoista” joka kestää vain muutamia päiviä ja sen jälkeen siivet tippuvat pois. Eli ei tarvitse sen suuremmin panikoitua, jos näitä nyt lentelee. Häät on ohi pian. :)
MEHILÄISBAAREJA PAREMPI VAIHTOEHTO ON KUKAT
Tämä on toinen ajankohtainen aihe, josta tuntuu olevan paljonkin nyt puhetta. Hyvin ymmärrettävää ja vallan ihanaa on ollut huomata tämä lisääntynyt auttamishalu pörriäisiä kohtaan, mutta nuo ns. mehiläisbaarit ovat myös helposti ns. kaksiteräinen miekka. Esimerkkisi hunajatuottajat ovat kovasti halunneet tiedottaa, että näitä baareja ei tehtäisi, sillä vaarana on näissä käytettävien lisäaineiden (sokeri, hunaja, jne.) kulkeutuminen pesiin ja sitä kautta hunajaan, joka voi pahimmillaan pilaantua. Asiantuntijat kaikkialla ovat hyvin yhtä mieltä siitä, että tämä sinun ja minun tapa, että suositaan erilaisia ja eriaikaan kukkivia kukkia ja kasveja kasvamassa on se kaikkein paras tapa auttaa niin mehiläisiä, perhosia, kuin kaikkia pörriäisiä. Ja onhan se nyt itsestäkin kivampi katsella perhosia ja pörriäisiä kukissa, kun jossain lasipurkin kannella, eikö vain. ;)
SIEMENTEN KERUUSEEN – SUODATIN PUSSI ON HYVÄ – KEIJUNMEKOSTA VIELÄ MUISTUTUS
Hiljalleen alkaa myös siemenet valmistua kerättävään kuntoon. Niiden keruu on hauskaa puuhaa ja niistä saa kivasti kylvettyä vaikka niittykukkapaikan ensi keväänä, kun vain keräilee useampia lajeja nyt loppukesän aikana. Käytännössä kaikki siemenet ja siemenkodat pitää kuivattaa hyvin ja säilyttää kuivassa paikassa. Yksi hyvä tapa on kuivatuksen jälkeen laittaa siemenet kahvisuodatinpusseihin, nimi kylkeen ja nostella kaappiin säilöön.
Keijunmekosta vielä muistuttaisin, että jos siitä haluat ottaa siemenet talteen, niin ne kannattaa kuivattaa ja säilöä kotineen päivineen ja avata vasta sitten keväällä, kun kylvöaika koittaa. Muistat varmaan, että niiden siemenissä oli ne pienet ”hunnut” jotka olivat sen itämisen kannalta ihan ensiarvoisen tärkeät ja jotka rikkoontuivat herkästi, jos siemenet kovin heiluivat toisiaan vasten. Siksi myös suosittelen erittäin lämpimästi omien siementen keräämistä, jos aioit näitä siemenestä kasvattaa. Kaupan siemenet, kun ehtii heilua moneen kertaan matkalla ja niistä nuo hunnut ovat käytännössä aina rikki, ennen kuin saat siemenpussin auki.
ESIRIPPU AUKEAA ENSIVIIKOLLA – PERHOSIA VATSASSA
Tiedäthän sen pienen kivan kutinan vatsanpohjassa mikä tuntuu silloin kun tietää, että jotain kivaa ja odotettua tapahtuu kohta. Minulla on nyt noiden perhosten määrä vatsassa lisääntymässä päivä päivältä. Syystuotteiden valikoima on nimittäin käytännössä nyt varmistunut ja siellä on niin monta ihanaa uutuutta ja toivottua kasvia, että en meinaa malttaa millään odottaa, että saan ne kaikki esitellä sinulle. Kunhan saan ne tuonne kotisivuille laitettua, niin esittelen ne sinulle ensimmäiseksi. Viimeistään ensi perjantaina.
Alkuviikosta oli mahtavaa katsella, kun kuu nousi ihan punaisena ja kokonaisena. Tunnelma oli kuin satukirjasta, kun oli aivan hiljaista, ainoastaan kehrääjälintujen hiljainen ”kurnutus” kuului tuolta peltojen takaa ja upean punainen kuu nousi taivaanrantaan. Kokeilin ottaa siitä kuvia kännykällä, mutta ei se niissä näyttänyt millekään, mutta sitten otin tuon kaukoputken esiin ja katselin sillä tuota nousevaa kuuta ja se olikin todella upea. Kokeilin myös ottaa pari kuvaa sen läpi. Eihän niistä nyt mitään täydellisiä tullut, mutta aika kiva tapa ottaa ”lähikuvia” kuusta ihan peruskännykällä.
Vaan nyt lähden puuhastelemaan tuonne sopivan lämpöiseen ulkoilmaan ja odottelemaan, josko tulisi hiukan sadetta tänäänkin, niin saisi tuo kastelukannu olla ihan rauhassa. Onhan tuota saanut tälle kesälle jo melkoisesti käsissään kannella…
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
- Eino Leino