Värikästä huomenta täältä puutarhalta!

Ja terveisiä tuntureilta. Viime viikolla otin tosiaan repun pykälään ja kävin nauttimassa pohjoisen tuntureista ja ihailemassa revontulia. Kyllä luonnossa oleminen on vaan aina yhtä mahtavaa ja rentouttavaa. Yhtään mitään vikaa ei ole näissä kotimaisemissa, jopa päinvastoin, niin silti tuolla tuntureilla ja erämaassa vaeltaminen on jotain ihan vertaansa vailla olevaa autuutta. Sopivan rasittavaa ja silti rentouttavaa, kun saa omaan tahtiin mennä, ihmetellä ja ihastella. Ja kun tunturin tai vaaran päälle pääsee, niin siellä on ihan parasta kun vain istuu ja ihailee kaikkea mitä näkyy silmänkantamattomiin.

Ja metsikössä kun hiljalleen kulkee, niin luontokin tulee ihan lähelle.

Kalastaakin hiukan kokeilin, mutta siinä ei ollut oikein onni myötä tai no, varmaan enempi oli kyse siitä, että kalat olivat taas kerran minua ovelampia. Pari paistokalaa sentään viikon aikana sain ja sehän riitti. Vaikka oli ne kyllä niin hyviä nuotiokaloja, että olisi niitä pari enempikin voinut syödä. No ehkä ensikerralla sitten ahti on suosiollisempi. Ja kunnon nokipannukahvithan nyt on aina ihan parasta, vaikka eväänä ei olisi kuin pelkkää leipää ja voita. :)

Oikeastaan ainut mitä todella kaipasin, oli oma tyyny ja peitto, etenkin tyyny. Selvästi sitä oli tullut yöllä kieriskeltyä oikeaa tyynyn asentoa etsien. Oli nimittäin aamulla niskat ja hartianseutu sen oloinen, että hiukan piti jumppailla, ettei alkanut enempää särkeä. Kyllä se oma tyyny on vain entistä tärkeämpi hyvien yöunien ja kivuttomien aamujen tae, etenkin mitä vanhemmaksi sitä tulee.  No nyt jo muutaman yön omalla tyynyllä ja peitolla nukkuneena, on olo virkeä ja niskat aamuisin kivuttomat. Aamut suorastaan hymyilee. :)  

RUSKAN VÄREJÄ JA VÄRIKKÄITÄ ”KESTO” RUUSUJA

Sekin oli ihan mahtavaa, että sai nähdä ruskan kirjoa koko matkan ajan. Ihan pohjoisessa upeaa maaruskaa ja sitten alempana puut loisti upeasti kaikissa eri sävyissä. Ja olihan se kyllä jotenkin erikoista kun ajelin tuota kuutostietä alaspäin, niin lumi oli peittänyt maan ja silti koivuissa oli lehdet kiinni ja osa jopa ihan vihreinäkin vielä. Siinä kesä ja talvi todellakin kätteli toisiaan.

Koti vaahtera on myös niin komeana kuin vain olla voi ja vaikka osa lehdistä on jo tippunut alas, niin silti se hehkuu tuossa vielä upeasti. Maahan pudonneita lehtiä eilen jo hiukan kasailinkin, jos vaikka tekisi taas muutaman ”kestoruusu” kimpun niistä. Muistatko vielä kuinka se tehtiin?  Tässä videolla hyvät perusohjeet Mintun tapaan.

”TÄYDELLISYYS TAPPAA INNON” ONNEKSI NIIN EI TARVITSE OLLA – EI TARVI – VAAN SAAT.

Tuosta vaahteranlehtiruusu jutusta tuli mieleeni taas tuo asia, josta puhuin jo jokunen vuosi sitten eräässä toisessa yhteydessä, että kuinka tämä some maailma on antanut paljon ideoita, mutta myös monelle sen tunteen, ettei halua edes yrittää, kun ei saa tehtyä niin täydellisen hyvin asioita kuin muut. No sehän nyt ei onneksi ole totta, eikä etenkään tarpeellista ajatella, että kaiken pitäisi onnistua aina niin täydellisesti, kuin joissain julkaisuissa on. Voin sanoa ihan hymyssä suin, että jos esimerkiksi näkisit minun kyhäelmät noista vaahteranlehtiruusuista, niin olisi täydellisyys kaukana. Vaan en minä siitä välitä, se on kivaa puuhastelua ja ihan hienoja minusta. Jos vaatisin tähdellisyyttä, niin en varmaan alkaisi edes tekemään, kun pelkäisin niin epäonnistumista. Sama se on puutarhahoidossa ja kaikessa kasvattamisessa, että vaikka toki parhaaseen mahdolliseen pyritään, niin aina joskus läikkyy ja mokia tulee, mutta mitäpä siitä, elämähän koostuu kokemuksista ja nehän ne kaikkein parhaiten myös opettaa. Ja kaikkein parasta on se kun omat mokat naurattaa niin paljon, että oikein vatsanpohjassa tuntuu kun niille nauraa, usein vielä vuosienkin jälkeen.

Eli minusta pääasia on, että vinkkejä ja ideoita voi ja kannattaa somesta ottaa, mutta toteuttaa saadaan jokainen ihan omalla tyylillä. Luetaan ja katsotaan niitä ennemmin tyylillä ”ei tarvitse – mutta voi tehdä” tyylillä. Ja liian vakavasti ei pidä mitään ottaa. Eikä toisaalta mitään uutta synny, jos aina tehdään niin kuin muutkin ja ennen on tehty. Eikös elämän ole tarkoitus olla nautinnollinen ja hauska matka mutkineen ja kaikkineen muutenkin. :)

KUKKAHOROSKOOPISSA OLISI PELTOLEMMIKKIEN VUORO JUHLIA

Peltolemmikki 8.10. - 12.11.

Vaatimaton olemuksesi kätkee salattua suloa. Nuoruutesi nupussa saatat tuntea itsesi punastelevaksi seinäkukaksi, mutta jo varhain kukintosi kypsyy ihanaan sineensä. Et oikein osaa valita elämänuraasi, vaan hajotat itseäsi moneen suuntaan. Onnistut kuitenkin pitämään rönsyilyn hallinnassa ja lopulta monet mielenkiinnon kohteesi osoittautuvat hyvin hedelmällisiksi. Sinua pidetään hieman epävarmana ja mitättömänä, mutta ken sinuun tutustuu, hurmaantuu lempeään sineesi. Hiljaisuutesi rakentaa ympärillesi salaperäisyyden verhon. Viihdyt kuitenkin mainiosti ihmisten lähellä, vaikka et seurueen keskipisteenä. Pidät maaseudun rauhasta ja kuljeksit mielelläsi tutuilla pelloilla ja kallioilla. Yllättävä menestyksesi saattaa aiheuttaa kateutta ja sinuun liitetään tarinoita, synkkää draamaakin. Kuiskitaan, että neidolleen kukkiasi poiminut nuorukainen horjahti vuoksesi virtaan ja huusi ennen hukkumistaan: älä unohda minua. Tämä nimesi tunnetaan monilla kielillä. Lähipiirissäsi sinusta ollaan monta mieltä, riippuen siitä kuka puhuu: ikävänkukka, muistiainen, orpolapsenkukka, lemmenkukka. Itse et tunne olevasi kovinkaan kohtalokas, pidät niin onnesi kuin murheesikin omanasi. Suuripiirteisenä luonteena et piittaa puheista. Sukunäkö on teillä perinteisesti vahva piirre ja itse tiedät, että onneton tarina liittyy rannalla asuvaan serkkuusi Luhtalemmikkiin. Sinua huvittaa, että harva tietää todellisen taustasi. Sen, että tieteellinen nimesi merkitsee hiiren korvaa. Hoida itseäsi, niin säilytät kukkeutesi pitkään. Pystyt tuottamaan kukkia koko kasvukautesi ja herätät ihastusta vielä kypsälläkin iällä. Vartesi on kovin hento, pidä huoli selkäsi kunnosta.

MENNÄÄNKÖ SITTEN HIUKAN MENNEEN VIIKON JA TULEVAN VIIKON PUUHASTELUJEN PARIIN TÄÄLLÄ PUUTARHALLA

PAKKANEN NIPISTI – KELLARIIN MATKAMME KÄY

Sen verran tosiaan pakkanen jo nipisteli, että kannat, daaliat ja gladiolukset pääsevät nyt talviunille kellariin.

Kannat ja daaliat nostan vielä hetkeksi tuohon sisälle, että multa ruukuissa hiukan kuivahtaa (ovat nyt sen verran vettä saaneita ja märkiä) ja sitten leikkaan niistä varret pois ja siirrän kellariin.

Gladioluksesta taas leikkaan kukkaosan poikki, varret ja lehdet saa vielä kuivahtaa sipulissa kiinni. Sitten kun ne ovat ruskeat, niin leikkaan loputkin varret poikki, laitan mukulat paperipussiin ja vien ne pimeään & viileään paikkaan odottamaan kevään istutuksia.

KESÄKUKKIA TALVEHTIMAAN? KYLLÄ, MUTTA ITSE EN VIELÄ VIE

Kyllä aioin siirtää taas kesäkukkia talvehtimaan tuonne viileään, mutta en tee sitä vielä, kun kerran kasvavat ja näyttävät vielä hyville ulkona muutenkin. Ja ilmat ovat lämpenemään päin, niin annan niiden ilostuttaa nyt vielä ulkona.  Voisin ensiviikolla vaikka kirjoitella tuohon liittyvistä asioista enempikin. Vaikea se ei ole, eikä nuo minun neuvot ja niksit ole mitään ainoita ja oikeita, vaan sellaisia joilla olen itsen onnistunut ( yrityksen ja erehdyksen kautta tietysti :)  ). Joten palaan tähän asiaan vaikka ensiviikolla sitten laajemmin.

NURMIKKO LYHYEKSI JA SAARNIN LEHDET SAMALLA SILPUKSI

Vaikka ilmat nyt taas lämpenee, niin en usko että nurmikko jaksaa enää hirveästi pituutta kasvaa, joten nyt leikkaan sen talvipituuteen = 3-5 cm. Samalla silppuuntuu valtaosa noista saarnivanhuksen lehdistä, jotka on varissut jo lähes kokonaan maahan.  Ne ovat sen verran ”kovia” lehtiä ja etenkin se lehtiruoto on sen verran kova, että tykkään silputa ne tuonne maahan, niin keväällä niistä ei ole jäljellä mitään ja maa (sekä madot) kiittää. Yleensä leikkaan tämän syksyn viimeisen kerran aina kahteen kertaan. Näin niin ruoho kuin lehdetkin silppuuntuu varmimmin ihan silpuksi eikä jää mitään ”paakkuja” talveksi, jotka puolestaan voi aiheuttaa harmeja nurmikolle talven aikana.

VIIKATE HEILUMAAN

Lähinnä siis tuolta tontin ja istutusalueiden reunoilta tykkään niittää nuo suurimmat kasvustot matalaksi. Näin ne eivät ainakaan houkuttele myyriä, etanoita, talvituhosieniä pesiytymään rajoille.

KASVIMAAN HARATAAN, ETANA ALUEILLA ETENKIN

Jos sinulla on etanoita tontilla, niin hyvä konsti on harata ja möyhentää kasvimaa nyt vielä kertaalleen. Etenkin juuri ennen kun pakkaset seuraavan kerran tulee. Näin sieltä esiin nousevat talvehtivat etanayksilöt sekä niiden munimat munat nousee pintaan ja pakkanen hoitaa loput.

JA EIKÖHÄN KASTELUT OLE TÄLTÄ KAUDELTA KASTELTU

Osan letkuista (= ulkona olleet) olen jo korjannutkin pois, mutta kasvihuoneesta tyhjentelen nyt hiljalleen kastelulaitteet ja astiat tyhjiksi, etenkin tuosta huoneesta mitä ei enää lämmitetä. Eivät sitten suotta jäädy ja rikkoonnu.

SUOJIA EN LAITA VIELÄ – KEHIKOITA KYLLÄ

Talvisuojauksia en laita ihan vielä, sillä maa on ihan liian lämmintä vielä. On vain homehtumisen ja talvilevolla olevien kasvien kasvamaan lähtemisen riski. Kehikoita toki laittelen ja värkkäilen jo valmiiksi. Sulamaa ja lämmin ilma, niin on mukavampi tehdä, kuin jäiseen maahan räntäsateella… ;)

MUTTA ISTUTTELEN SITÄKIN ENEMMÄN JA KIIHTYVÄLLÄ TAHDILLA

Laiska kun olen, niin nyt kun kaikista istuttamista selviää niin helpolla, ettei tarvitse kuin maahan laittaa, niin istutustahti sen kuin kiihtyy. Maahan menee nyt ja seuraavina viikkoina niin monivuotista perennaa, pensasta, mansikkaa kuin sipulikukkia.

Talvivalkosipulien kanssa odottelen vielä ilmojen ja etenkin maan viilentymistä.

PIRRE JA RIINA PISTIVÄT LUUDAT VIIMEVIIKOLLA HEILUMAAN JA TEKIVÄT TILAA JOULUKUKILLE – MINÄ JATKAN

Viimeviikolla kun minä tuolla tuntureilla vaeltelin, niin likat pistivätkin tohinaksi ja alkoivat tehdä tilaa joulukukille. Ja hyvin sitä tilaa on tullutkin, mutta vielä vähän lisää tilaa tarvitaan, joten minä jatkan tarjouksia nyt niin kauan, että tilaa on riittävästi. ;)

esim. tämä supersuosittu 100 kpl syyssipulia pakkauksen löydät TÄÄLTÄ 19,95 € ( ovh 49,90)

Kaikki muut, niin monivuotiset, mansikat, sipulikukat ym. löydät TÄÄLTÄ

, joten ei muuta kun inspiraatiot valloilleen ja laiskan puutarhurin tapaan istuttelemaan. :)

ja ISTUTUSHANSKAT, SIPULIKORIT ym. löydät -> TÄÄLTÄ

Ja paljon kysytyt ja hirvimiestenkin suosimat monitoimi sadeviitat löydät TÄÄLTÄ

Sepon sanoin: " harmaat sadeasut tulisi lailla kieltää" , "tulen aina ennemmin nähdyksi kuin kadonneeksi" 


Vaan nyt lähden katsomaan, että mitä kivaa sitä seuraavaksi istuttelisi ja millaisia ihanuuksia sitä olisi kiva ensikeväänä / kesänä kiva katsella maasta nousevan. Se keväinen kukkaanpuhkeaminen ja sen odotus kun on melkein hauskempaa kuin valmiin istutuksen tekeminen. Etenkin kun osan sipuleista olen taas istutellut sillai puolihuolimattomasti sinne sun tänne ja annan niiden sitten keväällä yllättää minut. Ja aina ne sen osaa kyllä tehdä, jotkut vuositolkulla jo. :)

Ja viikonlopulla sitten suppilovahveroita etsimään, niitä nimittäin löytyy jo aika mukavasti, kun vaan paikan löytää… ;)

eilisen Aleksis Kiven ja koti Suomen kunniaksi

-----------------------------------
On pohjoisessa kaunis maa tuo metsän kohdussa.
Siel talven kuuset lumiset sen tuntureilla humisee,
kuin morsian niin armas taas on kesä tässä maas.
 
Sen tuhansissa järvissä yön tähdet kimmeltää,
siel pohjan-tulet haamottaa ja kosket vettä ammentaa
kosk kanteleilla soitellaan, se onpi Suomenmaa.
 
En millonkan mä unohtas sun lempeet taivastas,
en tulta heljän auringos, en kirkast kuuta hongistos,
en kaskiesi sauvua päin pilviin nousevaa.
 
Tok monta näissä laaksoissa on nähty kauhua:
kosk sota surman, kuolon toi ja tanner miesten verta joi,
mut sankarien kunnian sai Suomi loistavan.
Ja ihanainen, kallis maa on meidän ainiaan.
 
Tuos onpi meidän huoneemme, tuos lainehtiva peltomme,
tuos metsiemme jylhä yö ja meriemme vyö.
 
Tuon tumman metsän kaikunaa mi autuus kuultella
kosk herättää meit päivän koi ja paimenien torvet soi,
kosk impi sinisilmänen käy laaksois laulellen.
 
Mi autuus helmaas nukkua sä uniemme maa,
sä kehtomme, sä hautamme!

 
Oi aina uusi toivomme!
 
Oi Suomensaari kaunoinen,
 
oi ijankaikkinen!
 
Aleksis Kivi
--------------------------------------
Rennon raikasta viikonloppua sinulle hyvä puutarha ystäväni.  
Puutarhurisi
Juha