Perjantaipostini aiheita tänään mm:

• Sain uuden ”arvonimen” josta olen niin onnellinen ja ylpeä, olen siis nyt…
• Lämpimät päivät, kylmät yöt, maa kylmää, ei hätää kyllä ne nousee
• Kun istutetaan, niin muistetaan, että ”toista reunoja myöden ja toista varoen”
• Kannat pois kellarista; herätellään oikein + pari vinkkiä komeampaan lopputulokseen
• Kasvihuoneen viikko kuulumiset; terveet ja puhtaat kasvipassitetut taimet, hauskoja testauksia, ”oikein & väärin” tilannekatsaus, ”raakoja puuhia”, latvontaa, jne.
• Uuden elämän alku on aina ihmeellinen, oli se sitten… 🌱♥

Elämäntäyteisiä ja Onnellisia terveisiä täältä Puutarhalta !

Minä, joka en yleensä ja juuri koskaan välitä arvonimistä tai titteleistä, vaan ihmisistä niiden takana. Mutta tiedätkö, että eilen illalla sain sellaisen ”arvonimen” mistä olen todella iloinen, onnellinen ja hiukan ylpeäkin, minusta tuli nimittäin aivan ihanan pikkuprinsessan PAPPA ! ♥

Voit varmasti kuvitella, että olen ollut täällä ihan onneni kukkuloilla. Eilen illalla piti oikein hykerrellä ja makustella asiaa niin paljon, ettei meinannut malttaa nukkumaan mennä. Ja aamulla hiukan kilistettiin 🥂 täällä puutarhalla aiheen ja uuden ”arvonimen”  kunniaksi.

Vaan onhan täällä toki puuhailtu ihan töitäkin, eikä vain ”juhlittu ja leijuttu”. 😉

LÄMPIMÄT PÄIVÄT – KYLMÄT YÖT – MAAT KYLMIÄ – EI TARVITSE HUOLESTUA

Vaikka päivät onkin nyt lämpimiä ja aurinkoisia, niin yön kylmät ja sateettomuus tekee sen, että maat on vielä kylmiä ja mitään kasvuryntäystä ei näy. Moni on jo alkanut epäillä, että esim. valko- kukkasipulit ovat paleltuneet, mutta eivät ne ole, ei ainakaan täällä.

Kävin katsomassa, että mitä talvivalkosipuleille (Ljubashat) kuuluu ja vaikkei pellon pinnalla näkynyt kuin vasta muutama rohkea piippa, niin pikkuisen kun maata penkasi, niin siellä ne on hyvässä kasvussa ja tulossa.

 

 

Ja sama on näiden tulppaanienkin kanssa. Vaikka tulivat pintaan jo hetki sitten, niin kylmä maa ( ja yöt) hidastaa niiden ylösnousemista. Mutta ei siis mitään hätää, kyllä ne sieltä nousevat, kun vaan maltetaan odotella. 👍🙏

 

 

Kasvilavaakaan ei tarvitse vielä kunnostella, on ihan läpijäässä tämäkin vielä.   

 

 

Mutta ne / me onnelliset, joilla on kasvihuoneet, niin siellä on jo päässyt puuhailemaan jonkin aikaa, etenkin jos on lämmitin pitämässä yön kylmät poissa. Ja jollei ole, niin päivisin siellä on niin paljon kivampi, vaikka koulia ja ruukutella taimia kuin sisällä.  Leenakin laittoi kuvan, että täydessä touhussa ollaan sielläkin ja kehui vielä kovin näitä uusia polvi-istuimia. On tukevia ja käteviä, teki hommia sitten istuen tai polvillaan. Ei kastu pöksyt, eikä väsy selkä. 😊

REUNOJA MYÖDEN TÄYSI – EIKÄ HUKUTETA JA HYVÄ TULEE

Nyt kun koulinta-ajat ja myös näiden pikkutaimien istutukset alkavat olla hiljalleen kiivaimmillaan käynnissä, niin muistetaan nuo pari oleellista seikkaa. Ensiksikin täytetään tuo ruukku ihan reunoja myöden säkkikuivalla ruukutus/taimimultaseoksella. Eikä käytetä vahvoja ns. mustia multia.  Sitten vain taimet ruukkuun ja kevyt niippaus , ettei taimi jää ilmaan.

Sen jälkeen kevyt istutuskastelu, niin että ideana olisi, että ruukun multatilasta kostuisi vain noin puolet. Muistetaan vanha sanonta, että janoa voi kärsiä usein, mutta hukkua vain kerran ja se sama pätee taimiinkin.

Ja sitten vain ruukut valoisaan ja lämpimään, mutta ei paahteiseen paikkaan. Hyvä lämpötila on siinä + 18 –  + 22 astetta. Ennemmin viileässä, kuin kuumassa.

Tein tuosta aiheesta lyhyen (n. 2 min) videonkin.

Kannathan on tuttuja, upeita ja reheväkasvuisia kesäkukkia, jotka sietää muuten melkein mitä vain, mutta ei pakkasia. Mutta ne ( juuret) talvehtivat loistavasti pakkasettomassa paikassa esim. kellarissa. Ja aina kun sitä katsoo näitä kellarista kaivettuja kannojen raaskuja, niin mietin, että eihän noista voi millään tulla mitään,🫣 Vaan niin ne vain aina yllättävät ja tuollaisenkin raaskun kun putsaa ja herättelee, niin kyllä tulee komea kukkija koko kesäksi. 😀😍  

Katsotaanko että kuinka minä sen teen.

1. Otan ruukut pois kellarista näin huhtikuun alkupuolella

Koska liian aikaisin niitä ei kannata herätellä, jos tilaa ja valoa on niukasti. Mutta liian myöhäänkään ei kannata odottaa, koska ne tarvitsee pitkän kasvukauden ehtiäkseen parhaimpaansa.

Hyvä nyrkkisääntö on tämä:
Herättele ne noin 4–8 viikkoa ennen kuin voit siirtää ne ulos pysyvästi.

2. Tarkistan kasvuston ja…

Kun haen ruukut kellarista, niin katson ensimmäiseksi mitä niille kuuluu.

Heti ensimmäiseksi poistan:

• kuivat ja ruskettuneet lehdet ( yleensä kaikki )
• mahdolliset täysin mädäntyneet juurakon osat

Ja jos multa on aivan rutikuivaa, niin se ei ole vaarallista. Paljon huonompi merkki on märkyys, löyhkä tai pehmeäksi mennyt juurakko. Säilyvyyden suurin riski ei yleensä ole kuivuus vaan liika märkyys kylmässä. Tästä taidettiinkin puhua viime syksynä silloin kun näitä ja muita talvetettavia vietiin talviteloille, että mullan pitää olla ennemmin kuivahkoa, kuin yhtään liian märkää.

3. Entä multa voiko esim. vanhaa multaa käyttää?

Usein voi, ainakin osittain.

Jos ruukku on sopivan kokoinen ja multa vaikuttaa hyvälle, niin mitään sen suurempaa syytä mullan vaihdolle ei ole. Voit hyvin aloittaa kasvun samassa ruukussa. Toki pinnalta voi ottaa ja raaputtaa vanhinta ja tiivistynyttä multaa pois ja lisätä päälle tuoretta, ravinteikasta multaa.

Jos taas:

• ruukku on käynyt liian pieneksi
• juurakko on täyttänyt koko astian
• multa on painunut kovaksi tai huonokuntoiseksi

niin silloin kannattaa vaihtaa isompaan ruukkuun ja uuteen multaan.

Kannat pitää ravinteikkaasta ja ilmavasta kasvualustasta. Liian tiukassa ja märässä mullassa kasvu ei lähde parhaalla tavalla liikkeelle. Eli ruukutusmultaa ( ei taaskaan niitä mustiamultia) ja jos vielä sekaan sotkee hiukan perliittiä ja juurtumisrakeita, niin silloin on hyvät kasvualustat kunnossa.

4. Lämpö ja valo

Kun kannoja herätellään ja jos niiltä kysyttäisiin, että mitä ne haluavat, niin ne sanoisi että:

• valoa
• tasaisen lämmön
• rauhallisen alun

Paras paikka on siis jokin valoisa huone, esim. kuisti, viherhuone tai kasvihuone, jossa ei ole hallaa.
Ihannelämpö on suunnilleen 15–20 astetta.

Nimittäin jos Kanna nostetaan liian viileään ja samalla kastellaan runsaasti, juurakko voi lähteä huonosti kasvuun tai jopa kuolla.
Jos taas lämpöä on, mutta valoa liian vähän, kasvusta tulee helposti hentoa ja venyvää.

5. Kastelu alkaa varovasti

Tämä on ehkä tärkein yksittäinen vinkki.

Kun kannat tulee kellarista, niitä ei pidä missään tapauksessa kastella heti läpimäräksi. Aluksi riittää aivan pieni kastelu, vain sen verran että multa alkaa vähitellen kostua ja juurakko saa viestin, että kasvukausi alkaa. Siis ihan samoin kuin noiden pikkutaimien kanssa, mistä tuossa aiemmin olikin jo puhetta.

Edetään siis näin:

• annetaan alkuun vain niukka kastelu
• odotetaan rauhassa, että kasvu alkaa näkyä selvemmin
• lisätään kastelun määrää vähitellen, sitä mukaa kun lehdet kasvavat ja juuristo herää

Mitä vähemmän lehtiä ja aktiivista kasvua on näkyvissä, sitä vähemmän kasvi käyttää vettä. Luonnollista eikö vain. 😉👍

6. Lannoitus -> vasta kasvun alettua

Heti ensimmäisenä päivänä ei tarvitse lannoittaa. Annetaan siis pelkkää vettä ( ja sitäkin niukasti).

Sitten kun uutta kasvua alkaa selvästi näkyä ja lehdet avautuvat, silloin voit aloittaa miedon lannoituksen. Sen jälkeen kannat ovatkin varsinaisia “syömäreitä” ja hyötyvät säännöllisestä ravinteiden saannista koko kasvukauden ajan.

Rehevän kasvunsa vuoksi kannat tarvitsevat kesällä enemmän ravinteita kuin monet muut ruukkukasvit.

7. Jos juurakko on kasvanut liian suureksi, voit jakaa sen.

Niin, ja jos kanna on kasvanut ruukussa hyvin tiiviiksi ja suureksi juurakko”kasaksi” , niin sen paras jakamisen aika on nyt tässä samassa yhteydessä.

Huomioidaan nämä seikat, että jokaisessa jaettavassa osassa olisi hyvä olla:

• terve juurakkoa
• juuria
• vähintään yksi hyvä kasvusilmu tai alku

Usein jakaminen myös virkistää kasvua ja samalla saat yhdestä kasvista useamman. Mutta aivan pikkuruisiksi paloiksi juurakkoa ei kannata pilkkoa, koska silloin alku on hitaampi. Ja terveitä taimia ja uusia lajikkeita saat kyllä edullisesti, no tiedät kyllä mistä…😉

8. Totutetaan ulkoilmaan sitten vähitellen

Vaikka kannat heräilisivät hyvin sisällä tai kasvihuoneessa, sitä ei saa viedä suoraan ulos kylmään kevätsäähän. Koska kanna on kesäkukka ja hallanarka, niin se viedään ulos pysyvästi vasta, kun yöpakkasten vaara on varmasti ohi.

Ennen sitä karaistaan niitä myös vähitellen, tuttuun tapaan:

• päiväksi ulos lämpimällä säällä
• yöksi vielä suojaan
• vähitellen enemmän aurinkoa ja ulkoilmaa

Näin lehdet vahvistuvat eivätkä pala tai nuupahda siirrosta.

Tämän ihmeempää se ei siis ole saada ”ryysyläisetä pihan valloittava kuningatar”. 

Lyhyesti siis vielä:

• Valo ja lämpö ensin, runsas kastelu vasta myöhemmin.
• Märkä ja kylmä on kannalle huonompi kuin melko kuiva multa.
• Kasvu käynnistyy rauhallisesti, mutta myöhemmin kannat kasvaa hyvin voimakkaasti.
• Isossa ruukussa ja hyvällä ravinteella kanna on parhaimmillaan ja näyttää parhaat puolensa koko kesän ajan.
• Ulos vasta hallojen jälkeen ja syksyllä sisälle sitten ennen.

KASVIHUONE KUULUMISIA

Jos oli viime perjantaina kastelijan vapaapäivä, kun oli niin pilvistä ja kylmää, niin nyt kun aurinko helähti paistamaan täydeltä terältä, niin nyt sitten onkin saanut kastella ahkerasti. Mikä ei siis vieläkään tarkoita, että paljon, vaan ahkerasti ja vähän kerrallaan. 🙏🌱

 

 

 

 

Perennatkin kasvavat niin reippaasti ja hyvin, että niidenkin lähettämisiä aloitellaan. Voit antaa niiden kasvaa vaikka sisällä ruukuissaan niin kauan, kunnes pääset istuttamaan. Ne viihtyvät noissa ruukuissa nyt hyvin ja olen antanut niille myös peruslannoituksen, joten ihan pelkällä vedellä voit kastella niitä.  Toki sitten kun istutat ne, niin silloin on hyvä laittaa vaikka yksi lannoitekäpy / taimi, niin siinä on sille koko kesäksi lannoite, ihan syksyyn asti.

 

Ovatko ”puhtaita” – no varmasti on.

Viikolla on kai jossain virinnyt keskustelu perennojen puhtaudesta, lähinnä niiden mukana tulleista tuholaisista. Ja hyvä niin, koska yhtään vierastuholista emme tänne Suomeen halua, eikö niin. Meillähän asia on varmistettu niin, että oma kasvattamat tulevat aina tervetaimina ja me itse istutamme ne puhtaaseen ammattimultaseokseen ja kasvatamme ne ilman maakosketusta. Lisäksi meillä, kun on kasvipassi, niin meillä on paitsi tiukka omavalvonta niin myös kasvitauti – ja tuholaistarkistukset Elinvoimakeskuksen toimesta. Ja kaikilta kollegoilta joilta taimia tulee, on sama juttu eli kasvipassit pitää olla. Siksi on helppo luvata, että puhtaita ja terveitä ovat. Ja katso miten hyvät vaaleat ja elinvoimiset juuretkin kasvavat jo noissa Japaninlehtosinilatvoissa. 😀👍

Tämä se on aina niin raakaa puuhaa, mutta tehtävä vain on. Eli petunoiden ensimmäisten kukkien poisto. On se jotenkin aina niin julmaa kun toiset avaavat ensimmäiset kukkansa, niin minun pitää poistaa ne. Vaan niin se vain on tehtävä, jotta ne sitten kasvaisivat isoiksi ja tuuheiksi kesää kohden. Muutoin niiden kasvu hiipuu, kun ne vain vaalivat kukkaansa. Ja lohduttaudun aina sillä, että nyt kun poistan yhden, niin saan tilalle muutaman viikon päästä jo monta sekä upeasti kasvanen kokonaisuuden.

 

PELARGONIT, NUO TETRAALISET MATKUSTAJAT

Pelargonit ovat kyllä muuten niin mahtavia ja kiitollisia kasvatettavia, mutta että ne ovat sitten nirppanokkia kun niitä lähettää. Vaikka ne kestävät lähettämistä oikein hyvin, niin jotenkin tuntuu, että silti niiden pitää aina yksi tai kaksi lehteä kellastuttaa, vähän niin kuin teatraalisesti. 🤭

Eli kun pelargonin taimia saat, niin älä suotta huolestu, jos niissä on muutama keltainen lehti. Ei vaikuta kasvuun ja ne voit poistaa, kun menevät ihan kuiviksi.

 

OSA TAIMISTA LATVOTTU VALMIIKSI

ettet ihmettele, niin kovan kasvun ja oikea aikaisuuden takia osa taimista mm. muutamia verenpisaroita, on latvottu sinulle  jo valmiiksi täällä.  Jos siis taimi on tuon kuvan mukaan latvottu, niin sitten sinun ei tarvitse tehdä enää mitään muuta kuin antaa kasvaa.  

 

KAIKENLAISIA TESTAUKSIA ON HAUSKA TEHDÄ

Kaikenlainen testailu ja kehittely on aina hauskaa ja toki myös opettavaista. Yksi tämän kevään haasteista on ollut löytää jokin hyvä tapa esikasvattaa hajuherneitä.  Nehän tykkäävät suhteellisen syvästä juuritilasta ja yksi mitä nyt kokeilen, on kasvattaa niitä tuollaisessa erikoisvalmisteisessa rasiassa. Idea voi olla hyvinkin toimiva, kun vain löydän oikean tavan. En tiedä löydänkö sen jo tänä keväänä vai joskus myöhemmin, mutta kerron sitten. Kivaa ja kiinnostavaa tämä kumminkin on. Ja hajuherneitä saattaa kasvaa testien takia ensikesänä vähän joka nurkalla. 😂  

OIKEA JA VÄÄRÄ ISTUTUSTAPA – TILANNEPÄIVITYS

Ohessa on kuva tämän hetken tilanteesta siitä testistä mikä aloitettiin muutama viikko sitten. Muistanet kun istutettiin mm. kurkku ja tomaatti ns. oikein ja väärin.

No nyt tilanne on siis kuvan kaltainen. Mitään eri olosuhdetta, kastelua tai mitään näiden välillä ei ole, ainoastaan tuo istutus syvyys. Tomaateissa huomataan syvään istutetulla selvästi vahvempaa vartta ja jo nyt hiukan enemmän versoja ( = satoa tulee enemmän). Kurkulla tuo ero on vielä selvempi. Syvään istutettu kurkku on napakka ja seisoo kuin sotapoika, mutta tuo toinen on kasvanut tuollaisen luirun varren.  Ja sellaisenkin ihme jutun kuulin viikolla, että kurkkua ei muka saisi istuttaa syvempään, muutoin sen varsi mätänee. No ei kyllä mätäne sen takia, liika kastelun tai kovakouraisen kohtelun takia ennemminkin eli semmoiset puheet on hyvä ohittaa ja unohtaa.

Vaan nyt minä lähden tuonne kasvihuoneelle valmistelemaan ensiviikon taimilähetyksiä ja fiilistelemään muutenkin. Oikein sitä nyt jo iloitsee ajatuksesta, että kohta siellä on mukana myös ”papan pikkuprinsessa” apuna ja saadaan yhdessä opetella kaikkea uutta ja ihmeellistä kasvien maailmasta. 🌱😍

Sillä kyllä me Puutarhurit tiedämme, että ”uuden elämän alku on aina ihme, oli se sitten siemen mullassa tai lapsi sylissä”.

Kyllä elämä osaa sitten olla ihanaa ja hyvää. ♥

***************************

Mikään ei voita kevään ensimmäisiä kuumia päiviä,

jolloin puutarhuri ei enää mieti,

onko vielä liian aikaista istuttaa daalioita,

vaan alkaa miettiä, onko jo liian myöhäistä.

- Henry Mitchell

 **********************************

Aurinkoa, iloa ja loistavaa viikonloppua sinulle puutarhaystäväni.  

Toivotteleepi

”Pappa” Puutarhurisi

Juha