Tarhapäivänlilja istutus ja hoito-ohjeet
Hemerocallis
Korkeus: 40 - 80 cm (lajikkeesta riippuen)
Istutusväli: 40 - 50 cm (lajikkeesta riippuen)
Kukinta-aika: kesä - elo
Kasvupaikka: aurinko - puolivarjo
Kukinto: Useita eri sävyjä (lajikkeesta riippuen)
Yleistä tietoa
Tarhapäivänliljat ovat helppohoitoisia, kestäviä ja pitkäikäisiä perennoita, jotka ovat alun alkaen jalostettu päivänliljoista.
Tarhapäivänliljat sopivat hyvin niin perennapenkkeihin, reunuskasveiksi, rinteisiin sekä ruukkuihin kasvatettavaksi.
Nimensä tarhapäivänliljat ovat saaneet siitä, että kukat kestävät yleensä vain päivän pari. Kukkia kuitenkin muodostuu päivittäin lisää. Kukkavarret kohoavat kapealehtisen lehtiruusukkeen keskeltä.
Tarhapäivänliljat ovat pölyttäjien mieleen.
Istutus
Tarhapäivänliljat viihtyvät parhaiten aurinkoisella ja puolivarjoisella kasvupaikalla. Aurinkoisella paikalla kukinto on runsaampaa.
Istutus niin, että kasvin kasvupiste/juurenniska jää maanpinnan tasolle.
Kasvualustan tulee olla tuore, syvämultainen ja ravinteikas, mutta kuitenkin läpäisevä.
Istutuksen jälkeen kannattaa kastella hyvin. Ensimmäisten viikkojen ajan tasainen kosteus tukee juurien kasvua.
Tarhapäivänliljat kestävät monenlaisia erilaisia maita (myös hieman savisempaa), kunhan vesi ei jää seisomaan eikä maa kuivu jatkuvasti.
Hoito
Tarhapäivänliljat ovat helppohoitoisia perennoja. Lannoituksena riittää komposti tai keväällä peruslannoitus esim. Lannoitekävyillä.
Tarhapäivänliljat ovat melko kuivuudenkestäviä, mutta kukkivat parhaiten kun maa on tasaisen kostea. Usein kastella tarvitsee kuitenkin vain istutuksen yhteydessä, pitkien hellejaksojen aikana sekä nuppujen ja kukinnan aikana.
Kuihtuneet kukkavarret poistetaan, näin edistetään uusien kukintojen muodostumista sekä kasvin pysymistä siistinä.
Tarhapäivänliljat viihtyvät pitkään samalla kasvupaikalla. Kukinnan hiivuttua tarhapäivänlilja voidaan jakaa joko keväällä tai syksyllä kukinnan jälkeen, yleensä noin 4-6 vuoden välein.
Talvehtiminen
Erittäin talvenkestävä. Ei vaadi erityistä talvisuojausta.
Talvimärkyys voi olla kohtalokas, mutta kestää sitäkin paremmin kuin monet muut perennat.
