Touhukkaita terveisiä täältä Puutarhalta!

Ne alkavat nuo yöt sitten paitsi pimentyä, niin myös viilentyä. Oli nimittäin aamulla terassilaudat sen verran viileitä, että jalkapohjat sen jo oikein huomasi. Ei sillä, että vielä olisi tarvinnut sukkia tai tohveleita jalkaan laittaa, mutta viileämpää oli, kun aiemmin. Ja onhan se tietysti aikakin, huomenna kumminkin jo elokuu ja vaikkei nyt vielä syksystä puhutakaan, niin sitä kohden mennään nyt kumminkin. Ja pikkuhiljaa myös puutarhatöissä painopiste siirtyy siihen suuntaan – katsotaan niitä kohta lisää.

Ensin pitää vielä hehkuttaa tuota mustikkametsän supervuotta. Olen tällä viikolla käynyt joka päivä ( paitsi keskiviikkona, kun satoi niin kovin) keräämässä ämpärillisen tai kaksi mustikoita. Ja samalla opeteltu Pikku-Reiskan kanssa luonnon ihmeellisyyksiä pienenkoiran näkövinkkelistä. Ja aina siinä oppii itsekin, kun ihmettelee samoja asioita, kun Reiskakin. :)

Mutta niihin mustikoihin, niin aivan valtavasti on smustikkaa nyt metsissä tarjolla. Niitä löytyy ihan valtavia mattoja. Ja marjat on isoja sekä makeita. Se, minkä tosin olen nyt huomannut, on se, että parhaat ja puhtaimmat marjat olen nyt löytänyt pohjoisrinteiltä ja soiden reunoilta. Etelärinteillä ja kaankailla kannat jäävät kiinni marjoihin ja marjojen koko on paljon pienempi, eikä ne ole yhtä mehukkaita. Ihan vain vinkkinä, jos et vielä ole mustikkametsään ehtinyt tai on marjoja, joissa on kannat kiinni.

SINISET SORMET PUHTAIKSI

Itse en ole tästä ollut hirveän millänsäkään, kun puutarhurin kädet nyt ei taida olla puhtaat kuin saunanjälkeen ja silloinkin hyvin vähän aikaa. ;) Mutta ymmärrän hyvin, että on esim. ammatteja tai muu hyvä syy saada kädet mahdollisimman puhtaiksi ”mustikka show’n” jälkeen. Itse tosiaan pesen kädet saippualla ja vedellä ja sen jälkeen loput hankaantuu ajastaan pois. Tosin nyt kun käyn joka päivä mustikoilla, niin erisävyinen sininen on käsissä muotia varmaan vielä jonkin aikaa. :)

Aikojen saatossa olen kerännyt erilaisia vinkkejä, kuinka sormet saa puhtaiksi ja tässä näitä keinoja olisi koottuna:

  • ennen kuin peset kädet hiero niihin juolukoita, niin kädet ovat puhtaat, aivan kun et olisi käynyt mustikassa ollenkaan. – Marita
  • hankaa sormet, kädet kostealla sammaleella metsässä saa aika puhtaaksi kädet. -Helena
  • etikka on myös mustikkasormille hyvä puhdistusaine. – Sirkka
  • ruokalusikallinen sokeria kämmenelle ja sitruunan viipale/mehua kostukkeeksi. Hankaa käsiä, jolloin sokeri on hankausaineena ja sitruuna valkaisee (sitruunan kuoressa on pehmentävää öljyä). Tällä lähtee myös muut värjymät ( esim. punajuuri) sekä kalanhaju. – Leila
  • puolukan raakileet. Niitä kun rikkoo ja hieroo sormiin, sitten kosteaan sammaleeseen hieroo sormia niin kas: puhtaat kädet. Luonto auttaa. -  Aulikki
  • ohuet ja napakat kertakäyttökäsineet ovat näppäriä mustikanpoimimisessa, myöskään ötökät eivät pääse syömään kämmenselkiä. – Anja ja Kaija
  • sitruunahappo pulverilla! Apteekissa myydään, eikä maksa paljoa! - Maija-Liisa
  • mustikka tahrat saa helposti työtasoilta piimällä, kaada piimää tahran päälle ja anna vaikuttaa vähän aikaa ja pyyhi pois.  - Lilli

Kiitos kaikille vinkit lähettäneille, näistä varmasti jokainen löytää sopivan keinon tai kaksi. Ja jos lisää vinkkejä tulee mieleen, niin aina olen innokas kuulemaan. :)

RUNKOTOMAATEILTA LATVOJA POIKKI JA VARKAIDEN POISTOVIDEO

Itse en ole yleensä mikään kauhea kalenteriorja, seuraan ennemmin ilmoja, mutta tosiasia on, että kyllähän tuo valonmäärä tuota kalenteria seuraa. Eli yksi asia minkä on vuorossa näin, kun kuukausi vaihtuu, on runkotomaattien latvojen katkominen. Silloin se lopettaa pituuskasvun ja tulossa oleva sato kypsyy ja valmistuu paremmin. Ei se nyt päivänpäälle tietenkään ole, mutta kohtapuolin kumminkin.

Varkaiden poistosta on nyt myös hyötyä kypsyvälle sadolle ja sille, että kasvusto pysyy sopivan ilmavana. Se taas on tärkeää siksi, ettei mitkään kasvitaudit pääsisi iskemään. Se vaara, kun kasvaa ilmojen viilentyessä ja kosteuden noustessa, etenkin jos kasvusto on tiheä ja / tai heikkokuntoinen.

Varkaiden poistosta tein joskus muutamavuosi sitten pienen videonkin, tämmöisen:

 

POISTAN MYÖS KUKKINEITA KUKKIA – SAAN LISÄÄ KUKKIA JA TERVEEMMÄT OLOSUHTEET

Toki pitkin kesää olen poistellut kukkineita kukkia, mutta nyt syksyä kohden alan poistamaan niitä vielä useammin. Näin kukinta uudistuu ja runsastuu vieläkin paremmin. Toinen, ehkä vielä tärkeämpi syy on, että kukkineiden kukkien terälehdet eivät varise kasvustoon. Ne kun on helposti mädäntyviä ja sitä kautta homehtumisvaara kasvaa kasvustossa huomattavasti. Ja onhan se mukavaa pikkupuuhaa nyt, kun kastelutarve vähenee, niin on kiva puuhastella näitä nyppimishommia.

KIRSIKKAPUUN JA MARJAPENSAIDEN SUOJAUSTA

Viimeviikolla oli puhetta satoatuottavien puiden suojaamisesta ja hyväksi vinkiksi kirsikka ( ja miksei muillekin marjoville puille) on todettu ihan perinteinen harso-/hallakangas. Se on usein helpompaa käsitellä kuin verkot.

Päivi kirjoitti omasta verkonlevitys keinostaan näin:  

” Meidän kirsikkapuun juurelle on juntattu metallinen valmis jalka ja siihen sitten tyrkätään kirsikka-aikana pitkä tolppa jonka toiseen päähän on rakennu rimoista ”sateenvarjon runko”. Olen ommellut pari isoa verkkoa yhteen ja se nostetaan ”sateenvarjon päälle”. Vähän joutuu helmojen kanssa avittamaan, mutta siihen hommaan käy hyvin mm. pitkävartinen harja. Haravan piikit menee verkosta läpi. Verkon reunat sitten vaan vaan pyykkipojilla kiinni. Hyvin on toiminut. Puuta leikataan syksyllä hitusen jotta pysyy peiteltävän korkuisena. Räkättirastas istui tuolin päällä puun vieressä ja tuijotti verkotettua herkkupuuta jupisten räksämäiseen tapaan selvästi harmistuneena.”   

Marjapuskien suojina toimii hyvin myös muovipinnoitettu verkkoaita. Se on kevyt ja kätevä kietaista puskien ympärille. Siihen ei jää siilit kiinni eikä linnut pääse läpi / ali. Korkeamman version päälle voi myös heittää verkon, jolloin yläkauttakaan ei pääse linnut marjavarkaisiin. Ja satokauden jälkeen vain kietaistaan verkko rullalle ja viedään säilöön seuraavaa vuotta varten.

Kiitos taas kaikille vinkkejä ja kokemuksia laittaneille. Yhdessä ollaan taas piirunverran fiksumpia. :)

KAKSIVUOTISTEN KYLVÖÄ
Kaksivuotisten kasvien kylvöajat alkaisi olla myös käsillä. Näin ne ehtivä kasvattamaan lehtiruusukkeensa ennen talvea ja kukkivat sitten upeasti ensikesänä. Perinteisiä ja tutuimpia kaksivuotisiahan ovat sormustinkukat ( Alcea rosea), harjaneilikat ( Dianthus barbatus ) ja maariankellot (Campanula medium). Näitä jos sinulla kasvaa jo nyt, niin niiden kukkavarsia ei kannata leikata poikki, ennen kuin vasta syksyllä myöhään. Näin ne ehtivät varistaa siemenet maahan ja kukkivat taas ensi vuonna.

SYYSLANNOITUKSET ALKAA – NIMI HARHAANJOHTAVA

Kuulostaa kyllä joka kerta niin oudolle sanoa näin keskellä kesää, että syyslannoitukset pitäisi aloittaa. Yhä edelleen olen sitä mieltä, että tuon syyslannoitteen oikeampi nimitys pitäisi olla loppukesän lannoite. Syyslannoite nimi johtaa liian helposti siihen mielikuvaan, että se annetaan vasta joskus myöhään syksyllä. No silloinhan siitä ei ole enää mitään hyötyä kasveille, se vain jää maahan ja on sitten keväällä maassa ( ellei ole huuhtoutunut pois) ja juuri kun keväällä kasvit tarvisi typpeä (N) , niin niille onkin tarjolla typetöntä syyslannoitetta. Eli liian myöhään laitetusta syyslannoitteesta ei ole kasveille mitään hyötyä, pahimmillaan jopa haittaa.

Minun tapani antaa syyslannoitetta on aika selkeä; teen sen elokuussa. Rakeisena annan heti alkukuusta. Kastelulannoitteena ( jota valtaosin käytän, koska se on varmin tapa saada lannoite kasveille) annan kaksi- tai kolme kertaa, parin viikon välein.

Niin, siis syyslannoitettahan annettiin pääosin satoa tuottaville monivuotisille puuvartisille kasveille. Toki myös koristekasveille ja kyllä minä olen sitä antanut perennoille myös hiukan. Ei siitä ainakaan haittaa ole ollut. Saavat nekin hyvän talviravinnon ja tuleentuvat oikeaan aikaan.

Myös talvetettaville kesäkukille ( mm. nuo perinnepelargonit) alan antamaan hiljalleen syyslannoitetta. Selkeästi paremmin talvehtivat, kun saavat sitä.

Kesäkukille, jotka pääsevät kasvukauden jälkeen kompostiin, sitä vastoin annan ja jatkan ihan normaalia kastelulannoitteen antoa. Siis jos on tarvis. Monet niistä kyllä näyttää pärjäävän keväällä laitetuilla lannoitekävyillä vallan hyvin.

Vaan nyt lähden taas vaihtamaan saappaat jalkaan ja lähden Pikku-Reiskan kanssa tekemään pienen mustikkaretken. Näin kun ämpärin-pari kerrallaan kerää, niin ei käy ylivoimaiseksi tuo puhdistus ja pakastusoperaatiokaan. Mustikoita on tosiaan metsässä nyt niin paljon, että useammankin ämpärillisen saisi helposti kerättyä, mutta sitten onkin melkoinen savotta puhdistaa ja pakastaa ne kaikki. Parempi ”vähän päivässä ja paljon viikossa” tyyli, selkäkin tykkää enempi. ;)

Ja onhan tuota muutakin sadonkorjuuta tarjolla, jos ei mustikoille… :)

***************************************

Tie onneen:

Vapauta sydämesi vihasta, mielesi huolista.

Elä yksinkertaisesti, vaadi vähän, anna paljon.

Täytä elämäsi rakkaudella.

Kylvä auringon paistetta.

Unohda itsesi, ajattele muita.

Tee kuten toivoisit itsellesi tehtävän.

 

 - Norman Vincent Peale  

***************************************

Makoisaa viikonloppua sinulle hyvä puutarhaystäväni. 

Toivottaa, so happy

Puutarhurisi

Juha


Tilaa puutarhurin perjantaiposti