Kasvien ABC - Perustiedot kasvien hoidosta, kastelusta ja lannoituksesta

Puutarhanhoito on meille monelle mieluisa harrastus ja monet haluaisivat sen myös aloittaa, mutta tietoa kasveista ja niiden hoidosta on satojen kirjojen verran. Tietoa on hyvä olla, mutta silloin kun sitä on hyvin paljon, se voi tuntua ylivoimaiselta ja aloittaminen hankalalta. Pitäisi tietää lannoitteista, oikeanlaisesta kastelusta, mullasta, kasvien suojelusta, kasvien hoidosta ja niiden erityistarpeista ja vaikka mistä muusta!

Kasvien hoito ei kuitenkaan ole ydinfysiikkaa. Perustiedot kun tietää, niin osaakin hoitaa jo suurimpia osia kasveja. Joitain kasveja tietysti on, jotka tarvitsevat tiettyjä erityistoimenpiteitä, mutta niitäkään ei kovin montaa ole, jotka eivät perusohjeilla selviäisi ja kukoistaisi. Usein myös unohdetaan, että kasvit ovat samalla tavalla eläviä kuin me ihmiset ja samat säännöt perustuvat myös niihin. Ne tarvitset tasapainoa kasvaakseen ja kukoistaakseen, lepoa jaksamiseen ja oikeita ravinteita ylläpitääkseen kasvuaan ja kukoistamistaan. 😊

Kasvien hoidon kanssa ei myöskään kannata stressata. Joskus voit tehdä kaiken oikein ja silti kasvit eivät menesty – Se on vain osa elämää. 😊

Tämän lyhyen tekstipätkän tarkoituksena olisi luoda sinulle helpot ja simppelit perusteet kasvien hoidolle.

 

PERUSTEET

Valo, lämpö, vesi ja ravinteet. Ne ovat jokaisen kasvin peruspilarit. Vesi ja valo ovat kasvin elämän tärkeimmät edellytykset. Niiden merkityksen ymmärtäminen on kasvin hoidon kannalta on ensimmäinen sekä tärkein vaihe. Lannoittaminen on myös tärkeää, mutta se tulee tärkeäksi vasta sitten, kun kasvi on hyvässä kasvussa ja alkaa kuluttamaan kasvualustassa olevia ravinteita.

 

VALO & LÄMPÖ

Kasvit saavat energiansa valosta. Ilman valoa, ei kasvi pysty elämään pitkään. Kasvit selviävät lyhytaikaisesti ilman valoa, kuluttamalla niiden energiavarastojaan. Samalla tavalla kuin me ihmiset: Me selviämme ilman ruokaa päiviäkin, mutta emme kuitenkaan loputtomiin.

Valo ja lämpötila liittyvät läheisesti toisiinsa. Mitä korkeampi lämpötila, sitä enemmän kasvi kuluttaa energiaa. Niukassa valossa kasvi saattaa kuluttaa energiaa enemmän, mitä se saa valosta. Tämä aiheuttaa sen, että kasvi kärsii ja tarvitsee tasapainoisemman kasvupaikan. Nyrkkisääntönä onkin, että kun valoa on vähän myös lämpötilan tulisi laskea. Kannattaa aina muistaa, että kasvit menevät luonnon rytmin mukaan. Tästä syystä talven pimeys koituu monien sisäkasvien kohtaloksi. Huoneessa vallitsee huonelämpötila, joka ei korreloidu valon määrän kanssa. Valon puutteesta kärsivän kasvin voi yhtä hyvin sanoa kärsivän korkeasta lämpötilasta. Tästä syystä talven aikana useat käyttävät kasvivaloa viherkasveille ylläpitääkseen niiden tasapainoa.

Tasapaino on tärkein. Tietyt kasvit viihtyvät paremmin valossa ja lämmössä kuin toiset. Melkein kaikki verkkokaupat ja kaupat ilmoittavatkin jokaisen kasvin yhteydessä sen otollisimman istutuspaikan. Käydään lyhyesti läpi kolme kasvupaikkamerkintää ja mitä se tarkoittaa istuttamisen kannalta:

Aurinkoinen = Istuta paikkaan, johon aurinko paistaa suurimman osan päivästä.
Puolivarjoinen = Istuta paikkaan, johon aurinko paistaa noin puolet päivästä.
Varjoinen = Istuta paikkaan, johon aurinko ei paista juuri lainkaan.

Monissa kasveissa onkin yleensä merkattuna kaksi eri otollisinta kasvupaikkaa esim. Aurinkoinen ja puolivarjoinen. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvi viihtyy auringossa, mutta ei kestä kuitenkaan koko päivää kestävää auringonpaahdetta.

 

VESI

Kastelu on yleisin ongelma kasvien hoidon kanssa. Yleisin virhe tapahtuu, kun kasvi unohdetaan kastella ja sen jälkeen kasville annetaan runsaasti kerralla vettä. Tämä ei ole hyvä tapa, koska juuristo tarvitsee veden lisäksi myös happea. Jos kovasti kuivahtanut kasvualusta kastellaan runsaasti kerralla, se aiheuttaa juuristolle hapen puutteen, joka vain pahentaa tilannetta. Kuivunutta kasvia ei siis kannata hukuttaa veteen, vaan antaa vain hiukan vettä, mutta useampaan otteeseen. Ei kuitenkaan niin, että sen kasvualusta on litimärkänä kokoajan. Hyvä yleisohje onkin, että kasvualusta saa kevyesti kuivahtaa kastelukertojen välillä.

Kun kasvi voi huonosti, se varistaa yleensä lehtiään tai sen juuristoa on tuhoutunut. Silloin kasvin vedentarve vähenee. Yleinen virhe on lisätä kastelua, kun nähdään kasvin kärsivän. Tämä vain lisää entisestään kasvin pahoinvointia. Tähän pätee sama sääntö; kastellaan aluksi vähän, mutta useamman kerran. Kun kasvi alkaa voimaan taas hyvin, voidaan kastella normaalisti. Välillä kasvien kastelu meillä kaikilla unohtuu, mutta se ei aina tarkoita sitä, että kasvin kohtalo olisi sinetöity. Yleensä sen kohtalo sinetöidään vasta siinä kohtaa, kun sen kastelua lisätään eikä kasvi saa itseensä ravinteita.

 

LANNOITTEET

Lannoitteet voidaan jakaa kahteen ryhmään: Kastelulannoite ja rakeiset. Kastelulannoite liukenee kasville nopeammin ja rakeinen hitaammin. Kastelulannoitteella lannoitusta voidaan hoitaa tarkemmin, mutta hidasliukoiset rakeiset lannoitteet ovat aloittelevan puutarhurin paras ystävä.

Kasvi saa energiansa valosta, mutta lisäravinteina kasvi tarvitsee kivennäisravinteita, kuten typpeä (N), fosforia (P) ja kaliumia (K). Tästä tulee lannoitteista tuttu merkintä NPK.

Lyhyesti ja yksinkertaistettuna typpi (N) kasvattaa, fosfori (P) kukittaa ja kalium (K) vaikuttaa kukka-aiheiden ja siementen muodostumiseen. Alapuolella on hiukan tarkemmin selitettynä jokaisesta ravinteesta.

N = Typpi

• Kasvien tärkein ravinne ja rakennusaine
• Tarve etenkin keväällä erityisen tärkeä
• Typen avulla kasvit kasvattavat lehdet ja varret ja sitä paremmin pystyvät yhteyttämään.
• Typen puute näkyy yleensä lehtien haileana värityksenä ja silloin lisätään lannoitusta.
• Liika typpi taas ensin liian tummanvihreänä värinä lehdissä ja sitten lehtienreunojen ”palamisena”. Siihen auttaa kastelu jonkin aikaa pelkällä vedellä.
• Yleisohjeena voisi sanoa, että kesäkukille koko kasvukauden, monivuotisille keväällä ja yrteille ei juurikaan.

P = Fosfori

• Fosforia kasvit tarvitsevat niin kukkien kuin sadonmuodostukseen.
• Sen vähyys näkyy paitsi noissa, niin myös huonona versomisena
• Fosforin puutteen näkee yleensä ensimmäiseksi lehdistä, ne ei ole terveesti vihreitä ja usein myös lehtien reunat alkavat punertua kesken kasvukauden.

K = Kalium

• Kaliumin tehtävää on vähän vaikea rajata mitenkään, koska se on sellainen yleistarpeellinen ravinne kasveille. Se pitää kasvit hyvä kuntoisina ja paremmin erilaisia olosuhteita sietävinä. Sillä on myös tärkeä osuus kasvin yhteyttämisessä.
• Kaliumin puutos näkyy usein ensimmäisenä lehtien reunojen väri muunnoksena.

KASVIEN LANNOITETARVE VUOSISYKLITTÄIN:

Keväällä annetaan typpipitoista lannoitetta monivuotisille kasveille. Se antaa talvilevosta herääville kasveille voimaa uuteen kasvuun.

Kesällä annetaan kukittavaa lannoitetta, esim. Puutarhan kesä  tai lannoitekävyt ovat hyviä valintoja. Kesäkukille ja muille yksivuotisille kasveille ei tarvitse antaa muuta kuin kesälannoitetta.

Syksyllä syyslannoitetaan vain monivuotisia. Rakeinen syyslannoite annetaan elokuun alkupuolella (esim. Puutarhan Syksyä), kun taas kastelulannoite (esim. TÄMÄ) annetaan pari – kolme kertaa parin viikon välein elokuussa. Kastelulannoite voidaan antaa hiukan myöhemmin, mutta varsinkin tuo hidasliukoinen rakeinen lannoite pitää antaa jo hyvissä ajoin. Liian myöhään annettu syyslannoite ei auta enää kasvia, koska se ei pysty sitä talvilevossa käyttämään. Tähänkin voidaan verrata ihmistä: Jos viet iltapalaa nukkuvalle ihmiselle, ei se kesken unien herää sitä syömään.

Hyvänä nyrkkisääntönä lannoitteiden kanssa voidaan pitää sitä, että kesäkukille yhtä lannoitetta, monivuotisille useampaa.

HUOM! Lannoite ei ole ”oikotie onneen”. Liiallinen lannoitus voi olla hyvinkin haitallista kasville. Liiallinen lannoite kasville voi tehdä saman reaktion, minkä liiallinen vesi tekee = Se tukehduttaa juuret eikä kasvi pysty käyttämään ravinteita. Varsinkin kastelulannoitteiden käytössä kannattaa muistaa, että käyttöohjeiden määrät ovat siellä syystäkin. Ei siis kannata laittaa ylimääräistä lusikallista lannoitetta kasteluveteen, koska se ei auta kasvia kasvamaan tai kukkimaan enemmän. Tasainen lannoitus ja kastelu ovat kaiken A ja O.

 

MULTA 

Erilaisia multasäkkejä löytyy kaupoista pilvin pimein. Sen takia aluksi onkin hiukan vaikeaa päättää, että mitä multaa pitäisi käyttää ja millekin kasville. Tässä tekstissä kerron vain, mitä multaa kannattaa käyttää millekin kasville. Jos haluat tietää tarkemmin multasäkkien sisällöstä ka niiden merkeistä, niin kaiken kattavan webinaarin pääset kuuntelemaan tämän videon kautta:

Mutta tässä luettelo, josta näet kätevästi, mikä multa sopii millekin kasville: 

Kylvömulta -> Siemenkylvöihin

Taimimulta -> Taimien esikasvattamiseen

Kookoskuidut -> taimikasvatukseen ja viherkasveille

Ruukutus-, kesäkukka-,   kukkamulta -> Ruukkuihin, amppeleihin, parvekelaatikoihin ym. rajattuihin kasvuastioihin

Yrttimulta -> Yrteille

Orkideamulta -> Orkideat

Havu- ja rodomulta -> rodot, mustikat, havut ym happamanmaan kasvit.

Kaktusmulta -> kaktukset (käy myös yleensä siemenkylvöihin myös)

Mustat mullat -> ravinteikkaita multia, joissa on etenkin paljon typpeä. Suuri liettymisvaara astiaviljelyssä.

Kasvu- ja tomaattisäkit -> soveltuu yleensä hyvin tomaattien, kurkkujen ym. kasvatukseen, niissä on peruslannoitus annettu.

Luomumultaseokset -> Luomuviljelyyn

Perennamulta -> monivuotisille, ruusuille, kärhöille, ym. monivuotisille kasveille

Puutarhaturpeet -> valmiita seoksia esim. lavakaulusviljelyyn tai kasvihuoneisiin.

 

Ja siinäpä se. Kasvien kasvatus ei tosiaan ole rakettitiedettä vaan yllättävänkin loogista puuhaa. 😊 Usein unohdetaan, että kasvit ovat samalla tavalla eläviä kuin me ihmiset ja samat säännöt perustuvat myös niille. Ne tarvitset tasapainoa kasvaakseen ja kukoistaakseen, lepoa jaksamiseen ja oikeita ravinteita ylläpitääkseen kasvuaan ja kukoistamistaan. Vähän kuin me ihmiset 😊