Perjantaipostini aiheita tänään mm:
- Puutarhapäivien tunnelmia ja tarinoita
- Piti kirjoittaa, mutta …
Pakahduttavan ihania terveisiä täältä Puutarhalta
Tiedätkö, mikä minusta on parasta tässä puutarha-alassa? Ihmiset, ne saman henkiset, positiivisen ihanat ja maailman parhaat. Eilinen sen taas kerran minulle todisti ja osoitti.
Kerron miksi; pitkän pohdinnan tuloksena ja koronarajoitusten hellittäessä päätin aiemmin keväällä, että haluan järjestää perinteiset kukkapäivät parin vuoden tauon jälkeen. Olin niin intoa ja odotusta täynnä koko kevään ja se vain parani ( vai paheni?😉) mitä lähemmäs eilinen H-hetki tuli.
Olimme siis koko alkuviikon porukalla ahkeroineet ja valmistelleet eilen vietettyjä ja odotettuja ”Kannusjärven Kukkahulinapäiviä”. Kukat ja taimet olivat kasvaneet parhaimmilleen ja munkkimestari Jannen johdolla oli munkkitarpeet haettu ja kaikki muu näytti suosivan ja menevän hienosti, mutta sääennuste lupasi rankkoja sateita ja pahimmilleen juuri aamusta iltaan.
Keskiviikkoillalla ajattelin, että kuinka mahtaa käydä, tuleekohan kukaan meitä katsomaan vai meneekö kaikki työ hukkaan. Aamuyöstä, kun vielä kävin vetämässä ensimmäiset munkit kohoamaan ja ensimmäiset sadepisarat tipahteli vasten kasvoja . Oli kyllä hiukan sellainen tunne, että nyt ei ole ihan parhaat suhteet tuonne yläkertaan, kun näin pitkän poutajakson jälkeen juuri tänään pitää sataa. No ajattelin sitten, että ilmoille ei voida mitään ja toisaalta nyt luonto kyllä tarvitsee vettä, samoin kaikki peltoviljelykset. Joten, jos nyt jää kukat ja munkit tässä hiukan paitsioon, niin parempi näin ja menin takaisin pirttiin nukkumaan muutamaksi tunniksi.
Aamu kuudelta nousin kahvinkeittoon ja sade alkoi osoittamaan vain kiihtymisen merkkejä. Olin melko varma, että saadaan syödä omalla porukalla melkoinen määrä munkkeja tänään. No tehtiin aamulla sitten vielä viimeiset valmistelut kasvihuoneella ja pihalla teltassa ( jonka senkin sain lainaan ja kaverit tulivat vielä porukalla talkoilemaan sen viikolla pystyyn) ja aloimme odotella, että näinköhän kukaan uhmaa kiihtyvää sadetta vai oliko kaikki turhaa? Sanoin kyllä koko ajan itselleni, että kyllä puutarhaihmiset tulevat, me ei olla sokerista.
Tuntia ennen, kun oli tarkoitus avata, sade kiihtyi kiihtymistään. Kaikilla oli vähän sellainen tunne, että ei ole kyllä ennen puutarhaihmiset sadetta pelänneet, mutta nyt oli kuitenkin kaksi (korona)vuotta väliä edellisestä kerrasta, että onkohan jotain muuttunut kumminkin?
Ja olihan se muuttunut, nimittäin parempaan suuntaan. Autoa alkoi nimittäin kohta virrata tasaiseen tahtiin paikalle ja ennen kuin kello oli edes yhdeksää, niin piha oli täynnä iloisia ihmisiä ja lisää tuli. Kukaan ei valitellut sadetta, hymyssä suin vaihdettiin kuulumisia ja iloittiin luonnolle hyvää tekevästä sateesta. Kasvihuoneellakin oli helpompi olla, kun ei ollut niin kuuma ja lämpimät munkkikahvit maistuivat sitäkin paremmin. Eikä pölynnyt pihat eikä tänne tulevat soratiet. Kukat ei nyykähtäneet autoissa, vaikka seurusteltiin kahvikupposen ääressä tuttujen kanssa pidempäänkin.
Eli loppujen lopuksi oltiin kaikki sitä mieltä, että tämähän oli kuin tilattu ilma, eli kyllä suhteet yläkertaan oli sittenkin kunnossa, en vain heti tajunnut sitä. Nyt ymmärsin.
Eikä hymy ja iloinen mieli häipynyt yhtään, vaikka hiukan piti jonottaakin. 😍
KOHTAAMISIA JA KUULUMISIA
Niin itselle kuin monelle muullekin eilinen tarjosi ikimuistoisia kohtaamisia, niin vahojen tuttujen kanssa, joita ei ole päässyt näkemään muutamaan vuoteen. Kuin ihmisiä, jotka ovat olleet tuttuja vain ”etänä” ja nyt sain nähdä ihan livenä. Olen niin otettu kaikista vieraista, kaikista viesteistä ja kaikista ihmisistä ympärilläni. Eilen illalla meinasi pahkahtua tähän onnen tunteeseen, kun tajusin miten mahtavilla asioilla ja ennen kaikkea ihmisillä ympärilläni olen siunattu. Ja tänään kun olen siivoillut ja järjestellyt paikkoja takaisin ”normaaliin” tuolla puutarhalla, olen huomannut, että tuo tunne on vain parantunut ja vaikka olo on ”hiukan” väsynyt, niin sielu on sitäkin onnellisempi. ❤❤❤
Kahvia ja munkkeja syödessä oli mukava vaihtaa kuulumisia ja kuunnella sateen ropinaa. Ei ollut kiireettä mihinkään.
Ja tuttuun tapaan Munkki- ja Zumbamestari Janne ”tiimeineen” loihti taas maan maistuvimmat munkit. Iloisin ja veikein mielin mennään vielä, vaikka takana oli jo lähes kaksitoista tuntia munkkien paistoa. 💪🤗
OLIN AJATELLUT – MUTTA
Olin hiukan ajatellut, että kirjoitan ja kerron sinulle kukkaniittyjen perustamisista, hoidoista, ideoista ja mahdollisuuksista, kun pikkuhiljaa alkaa koittaa niiden aika. Kiirettä ei todellakaan vielä ole, mutta hiljalleen on hyvä alkaa suunnitella. Mutta jos totta puhutaan, niin nyt on viikon univelat sitä luokkaa, että ajatus ei oikein kulje ja taitaa olla parempi, jos kirjoitan niistä, vaikka ensiviikolla sitten paremmin ja kunnolla. Olen pahoillani.
Toki jos haluat, niin onhan minulla kirjoitettuna jo muutama vuosi sitten tämä onnistuneen kukkaniityn perustamisvinkit, juttu TÄÄLLÄ
Tuosta saat ainakin hyvät perusohjeet ja niksit. Katsotaan sitten lisää ensiviikolla, että mitä nämä ilmat sanoo ja mitä uutta on tullut aiheeseen liittyen. Tärkeintä tietty on, että tehdään.
Tosiaan nyt on sellainen tunne, että nyt taitaa olla parempi mennä laittamaan sauna lämpiämään, nostaa jalat seinälle ja makailla lauteilla oikein ajan kanssa. Syödä hyvin ( minulla on vielä pari munkkia tuolla jemmassa 😉 ) ja antaa nukkumatin tulla aikaisin tänään. 🥱😴
Ensi vuonna sitten taas nähdään munkkikahvien kera näissä tunnelmissa.
*******************************
On kaksi tapaa elää elämä.
Toinen on kuin mikään ei olisi ihmettä.
Toinen on kuin kaikki olisi ihmettä.
- Albert Einstein
*******************************
Luonnonihmeiden kaunistamaa viikonloppua sinulle hyvä ja tärkeä ystäväni. 🥰
Toivotteleepi – ehkä maailman onnellisin
Puutarhurisi
Juha