Perjantaipostini aiheita tänään mm:
- Mukavaa touhua piisaa, niin kasvihuoneessa, toimistolla kuin pihallakin
- Ljubashan skeippien korjuu alkoi ja muuntui herkuiksi
- + muutama pointti talvivalkosipulien suhteen juuri nyt
- Pionien siemenkodat pois vai ei? Ei vaaraa virheeseen, mutta muutama pointti itselläni asiassa on.
- Koska tykkään myös ”deadheddauksesta” tykkäätkö sinä myös?
- Helleajan kasteluista ja muista suojatoimista
- Kasteluvedenlämpötilan vaikutus ja miksi se voi joskus yllättää
- Kukkahoroskoopissa juhlat aloitti Keto-orvokit. Osuuko kohdilleen?
- Aivan ❤ kirje ”isoäidiltä” – Kiitos
- Kesävisa loppuu maanantaina – 3 Ötökkäopaskirjaa jaossa
- Vielä ehdit tilata syyskuvaston niin että saat sen ensimmäisten joukossa.
Touhukkaan odottavia terveisiä täältä Puutarhalta !
Niin se vain päivän puuhastelut alkavat olla tehtynä ja tulin kirjoittelemaan hiukan kuulumisia sinulle. Viikkohan on ollut mukavan kiireinen. On istutettu pikkutaimet juurtumaan isompiin ruukkuihin, valmisteltu syyskuvasto painoa vaille valmiiksi, pussitettu ja lähetetty syyslannoitteita ja tietty puuhasteltu pihalla ja puutarhassa kaikkea kivaa. 😃🌺🌱🥔
Säiden puolesta viikko on muuten ollutkin melko viileä, sateinen ja tuulinen, mutta työntekoilmana mitä parahin. Ennusteen mukaan taitaakin tulla melkoinen hellejakso. Huomisesta alkaen lämpenee ja hellettä lupaa ihan koko ensi viikon. ☀🥵 Kastelupuuhiin tehdäänkin sitten muutoksia alkukesän viileisiin ilmoihin nähden.
Sadonkorjuutkin on alkaneet pikkuhiljaa ja tahti sen kuin vain kiihtyy tästä eteenpäin. Etenkin talvivalkosipulipellolta on saanut korjata makoisia skeippejä ja pitihän sitä jo muutama sipulikin nostaa malliksi.
Eihän nuo nyt vielä jätti-isoja ole, mutta oikein mallikkaita jo nyt. Varmaan pari-kolme viikkoa saavat nyt rauhassa kasvaa ja sitten katsotaan, että josko nostopuuhiin. Ja kaikesta kyllä näkee, että nyt tulee isoa ja komeaa sipulia. Oikein nyt jo kihelmöittää ajatus siitä, että miten isoja ”mollukoita” tuolta sitten nouseekaan. 🧄🧄🧄😃
Skeipit pyörähti viikolla täyden kierroksen, joten ne leikattiin nyt poikki. Ne ovat kyllä semmoisia herkkuja, että oikein ihmettelen kuinka joku heittää ne menemään. 🤔 Nuohan on niin helppoja säilöä / valmistaa erilisiksi lisukkeiksi ettei ainakaan siitä saisi jäädä kiinni. Ja onhan ne ihan mahdottoman hyviä, teki niistä sitten pestoa, valkosipulisuolaa tai vaikka ihan vain paistamalla pannulla ja pikkusen suolalla ja mustapippurilla maustaa, niin a´vot että on hyvää lisuketta. Raakana minusta nämä Ljubashan varret on kyllä sen verran aromikkaita, että pikkusen pitää pehmentää ennen käyttöä. Vaikka itse sipuli on minusta ihan täydellisen aromikas, mutta varret on pikkuisen liian voimakkaita minun makuuni.
Pestoonkin tein nyt osan niin, että pikkusen höyrykattilassa otin suurempaa ”potkua” pois ( n. 5-10 min) niin lopputulos on pehmeämpää, mutta todella hyvin valkosipulille maistuvaa. Ei ehkä yhtä kauniin vihreää, mutta maku ratkaisee. 😉
Siemenet (=latvaosa) pois vai ei? Tästä on kai vallalla yhtä monta mielipidettä kuin kokkiakin. Minä otan siksi pois, että nuo on yleensä hiukan jo kuivia eikä ne myöskään silppuunnu niin hyvin sauvasekoittimessa / blenderissä. Mutta käyttää voi toki, jos tykkää, ei ole mitään terveyttä vaarantavaa syytä.
Tämän pesto-ohjeen sain jokunen vuosi sitten Aulilta ja tämä toimii yhä!
n. 30 kukkavartta
reilu 1/2 dl kuorittuja manteleita
reilu 1/2 dl cashewpähkinöitä
reilu 1dl parmesan raastetta
1/2-1 dl hyvää oliiviöljyä
vähän sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria
Valkosipulin varret pilkotaan parin sentin pätkiksi. Kaikki aineet tehosekoittimeen ja hienoksi. Öljyä kannattaa lisätä vähitellen, jotta saa haluamansa koostumuksen. Minä jätän melko paksuksi, koska syön pestoa leivän päällä levitteenä. Kannattaa myös ainakin osa pakastaa talven varalle! Sitruunamehua, suolaa ja pippuria myös vähitellen maun mukaan.
TÄRKEINTÄ
Mutta toki kaikista tärkeintä on itse sipulien kasvun kannalta, että nuo skeipit leikataan nyt poikki. Se takaa tuon itse sipulin kasvun. Ja siitähän me olemme kaikista eniten kiinnostuneita, eikö vain. 😉🧄
Paitsi, jos haluat itusilmuista kasvatella uusia tai testata, että kuinka tuo kukkavarren paikalleen jättäminen vaikuttaa, niin muutaman kukkavarren voi aina jättää leikkaamatta sitä varten. 😉
Kokonaan keltaiseksi mennyt varsi –> nostoon. Minulla ei nyt oillut tuolla yhtään sellaista vartta, mikä olisi mennyt jo kokonaan ( tai edes yli puolet) keltaiseksi, mutta jos sellaisia näkyy penkissä, niin ne kannattaa nostaa sieltä nyt heti pois. Syy voi olla kasvullinen tai esim. fusarium, mutta kasva ei kumminkaan, joten nostoon vain.
Mutta muuten ei itse sipulien nostoilla ole mitään kiirettä vielä, päinvastoin, nyt annetaan sipulien kasvaa kokoa ja makua. 🙏🧄👍
PIONIN SIEMENKODAT POIS VAI EI? ITSE POISTAN, KOSKA TYKKÄÄN MUUTENKIN DEADHEDAUKSESTA
Tämä on taas sellainen ajankohtainen aihe monilla pionin kasvattajalla. Ja minusta todella hyvä aihe. Ja niin kuin aina, niin on parempi keskustella ja pohtia asioita, kuin jääräpäisesti olla vain jotain mieltä . Lukemattomat ovat ne asiat ja tavat, joita itsekin olen oppinut vuosien saatossa muuttamaan hyvien keskustelujen ja kokemusten kautta. Ja toivottavasti niin tulee olemaan jatkossakin. Mikään kun ei ole niin tylsää, kuin tapoihinsa kangistuminen ja niistä jääräpäisesti kiinni pitäminen. 😉 Sekin on kuulemma yksi merkki varhaisen vanhuuden 🤭
Mutta takaisin tähän asiaan eli poistetaanko pionien siemenkodat vai ei? No ensiksikin niin mitään virhettä ei käy, teit kummin päin vain. Kyllä se on ihan normaalia, että kasvit tuottaa siemeniä ja kasvaa silti muutenkin. 😉
Mutta koska olen tuota asiaa pohtinut ja tykkään myös tuosta ”deadhedauksesta” niin tämmöisiä ajatuksia on syntynyt itselleni:
- Nuorilta ( 1-3 vuotiailta) kasveilta poistan siemenkodat siksi, että ne keskittäisivät vielä enempi kasvuvoimaa juuristoon ja niistä tulisi nopeammin vahvempia ja isompia.
- Vanhemmilta pioneilta en välttämättä poista, koska se ei vaikuta minusta kasvuun ja nuo siemenkodat ovat usein myös tosi kivan näköisiä.
- Ehkä se suurin syy, miksi poistan nuo siemenkodat ja usein myös jo niin, että kukka kukkii viimeisiään, on se että samalla saan korjattua nuo penkkiin tippuvat terälehdet pois mätänemästä sinne.
Eli en juuri tämän ihmeempiä syitä ole havainnut, puoleen tai toiseen. Ei noiden takia nyt ainakaan yöunia kannata menettää, vaikka kuka sanoisi mitä. 😉😊
Mitä ihmeen ”DEADHEDAUSTA”? – no ihan tavallista siistimistä, mutta on siinä ihan muitakin syitä.
En tiedä, enkä muista, että mistä tuo sana ”deadhedaus” on jäänyt sanavarastooni, mutta kiva sana ja tykkään tehdä tuota. 😃
Yksinkertaisesti tuo ”deadhedaus” on siis kuihtuneiden kukkien poistamista, joka on hyödyllinen ja tehokas hoitotoimenpide. Se vaikuttaa kasvin terveyteen, ulkonäköön ja jopa tulevaan kukintaan.
Ei siis sen ihmeempää, mutta onhan se niin kiva sanoa, että lähtee pihalle ”deadhedaamaan” ja kaikki jää ihmettelemään, että mitä se oikein meni tekemään… 🤭
Mutta on se siis ihan oikeastikin hyödyllistä usein, eikä pelkästään ulkonäköasia. Vaikkapa nyt kun on ollut tavattoman märkää ja Pionien terälehdet ovat tuolla pensaiden juurilla kosteassa ja pian myös helteessä ne suorastaan houkuttelevat homeita paikalle, muuten niin terveeseen kasvustoon. Nuo kannattaa siis kerätä pois nyt muutenkin, vaikka siemenkotia ei leikatakaan. Etenkin kerrattukukallisilla lajikkeilla tuota kertyy uskomattomia määriä.
Ja niin kuin viime viikolla oli puhettakin, niin nämä kosteat säät on lisänneet mm. pahkahomeen riskiä paljon ja nyt kun nuo ilmat muuttuvat helteiseksi, niin sen vaara kyllä kasvaa entisestään reippaasti. Senkin puolesta on hyvä pitää kasvustot nyt tyviltä puhtaina.
Ja ulkonäkö ( + pikkuisen terveyttä) tulee samalla dedhedaus leikkauksella. Pioneilta leikkaan nuo aina niin, että katkaisen kukkavarren heti ensimmäisen täyden lehden yläpuolelta. En siis jätä kuivuvaa tynkää vaan leikkaan ihan lehden yläpuolelta. Se onnistuu siinä ihan samalla, kun vain pikkuisen viitsii. Ja penkki on siistin näköinen samalla vaivalla.👍
HELLEAJAN KASTELUJA JA AJATUKSIA
Hellepäivät siis näyttäisivät koittavan jo huomenna ja näyttäisivät jatkuvan ennusteen mukaan ainakin koko ensiviikon, ellei jopa pidempäänkin. No, lämpö ja aurinko tekee toki monille kasveille hyvää, mutta kastelun suhteen meille käy usein yliannostus . Kun on itsellä oikein kuuma, niin annetaan kasveillekin pikkuisen reilummin ja useammin vettä ihan varoiksi ja sitten käykin niin, että kasvi kuolee. Tämä ylimääräisen kastelun ja mullan kuumenimisen vaara, helteiden aikaan on erityisen suuri ruukku ja/tai säkki-istutuksilla, jotka ovat auringossa tai kasvihuoneissa.
Varovasti ja punniten onnistuu parhaiten
Tuota ylikastelun vaaraa, kun on usein vaikea nähdä eikä kasvit osaa puhua, niin sellainen varovaisuuden periaate on hyvä tapa. Eli annetaan vettä vain vähän kerrallaan ja sitten kokeillaan kuinka märkää multa on. Joko sormella tai minusta kaikkein paras ja kätevin tapa, on nostaa ruukkua ilmaan ja hyvin äkkiä sen painosta oppii päättelemään, kuinka kostea se oikeasti on. Ei nimittäin ole yksi eikä kaksi kertaa, kun kasvi näyttää roikkuvan, ihan kuin veden puutteesta ja kun kokeilet nostaa sitä, niin se onkin painava eli se on lähellä hukkumista. Sitten onkin helppoa pitää taukoa kastelusta ja niin ne siitä taas piristyy ihan muutamassa päivässä. Mutta jos siihen kohtaan vielä antoi vettä, niin
Märkä multa ja helle = juuret tappava yhdistelmä , Testi.
Jos sinulla on käytössä tuo maalämpömittari, niin teepä koe. Laita kahteen mustaan ruukkuun multaa ja kastelet toisen vain hiukan kosteaksi ja toisen läpimäräksi. Laitat ruukut aurinkoon ja iltapäivällä käyt mittaamassa lämpötilaerot. On usein huikea, suorastaan tappava ero. Toki tuon eron huomaa jo ihan kädelläkin koittamalla ja kyllä tuo läpimärkä multa on niin kuumaa, että juuret se tappaa.
Kasteluvesi kuumenee myös helposti liiaksi – happi loppuu
Kasteluvesiastia jos on kasvihuoneessa tai suorassa auringossa, niin sekin saattaa kuumeta liiaksi. Lähinnä se vaikuttaa siihen minkä verran happea on sitoutunut veteen. Mehän tiedämme sen, että mitä lämpimämpi vesi on, niin sitä vähemmän siihen sitoutuu happea. (Tämän muuten tietää myös kesällä koskikalastusta harrastavat. Siellä ne ovat happipitoisissa montuissa kalat kuumalla kelillä eikä suinkaan lekottele lämpimissä ranta vesissä. 😉) Ja vesi sen hapen sinne mullan joukkoon vie parhaiten. Itse tykkään ajatella aina niin, että kasteluvesi ei mielellään oli yli + 25 asteen.
Kasteluletkussa kuumenee todella kuumaksi.
Oletko muuten huomannut, että miten kuumaksi vesi kuumenee kasteluletkussa, joka on kuumassa auringon paisteessa. On muuten usein todella kuumaa, etenkin kasvihuoneessa. Itse lasken kasvihuoneessa aina letkun verran vettä ”pihalle” enkä suinkaan kasveille. Sitten vasta kasveille, kun vesi alkaa tulemaan säiliöstä ja on viileää. Tuota letkusta tulevan veden lämpötilaa on hyvä myös kokeilla, ettei vahingossa anna jo muutenkin kuumissaan oleville kasveille tulikuumaa ja hapetonta vettä.
Suojia ja siirtelyjä, auttaa paljon.
Ja ilman muuta hyvä tapa on laittaa porottavan auringon ja kasvien väliin suojia, vaikka harsoja tms. Monihan laitaa lasikatteisiin kasvihuoneisin harsot suojaksi jo hyvissä ajoin keväällä ja se on kyllä hyvä tapa.
Amppelit ja ruukut nyt on helppo nostaa hellajaksoiksi johonkin varjon puolelle ja nostaa sitten takaisin, kun helteet loppuvat.
Eli toivotetaan vain aurinko ja lämpö tervetulleiksi ja pikkuisen katsellaan noita kastelu- ja suojausjuttuja sen mukaan ja hyvä tulee. ☀😃
KUKKAHOROSKOOPISSA JUHLAT ALOITTAA TÄNÄÄN KETO-ORVOKIT.
Keto-orvokki 11.7. - 8.8.
Ensivaikutelma keto-orvokista on suloinen. Vaikka katse on lapsenomaisen luottavainen, koko olemus pieni, ujo ja vaatimaton, hänestä huomaa pian yllättävää värikkyyttä ja monimuotoisuutta. Hänessä on ainutlaatuista persoonallisuutta, outoa, jopa omassa suvussaan. Et ole tekemisissä minkään keskivetotyypin kanssa. Herkkä keto-orvokki on vahvalla varrella tukevasti kiinni maassa. Suku ja ystävät ovat hänelle suorastaan elintärkeitä. Valta ja raha eivät häntä kiinnosta, hän tarvitsee ennen kaikkea ihmisiä, läheisyyttä ja lämpöä. Hän viihtyy ja kukoistaa vaatimattomissa olosuhteissa ja saa mutkin viihtymään. Keto-orvokin juhlissa ei tarvita gourmet-ruokia. Teekupin ääressä hänen luonaan vietetään unohtumattomia iltoja. Äärimmäisen sosiaalisena ja empaattisena keto-orvokki suorastaan itsestään ajautuu ammatikseen auttamaan muita. Eläytymiskykyisenä hän sopii myös esiintyväksi taiteilijaksi, etenkin näyttelijäksi. Aina tuohtuessaan ja muista huolehtiessaan hän helposti unohtaa huolehtia omasta terveydestään ja lepohetkistään. Oma rakkauselämä, perhe ja lapset jäävät helposti liian vähälle huomiolle. Keto-orvokin pitäisi varata almanakkaansa oma rauhallinen koti-ilta edes silloin tällöin. Keto-orvokki valitsee mielellään puolisokseen hiljaisen ja rauhallisen luonteen, joka myhäilee taustavoimana vilkkaassa seuraelämässä. Itsekkäät ja kovat kyynärpäätaktikot hän jättää huomiotansa vaille.
AIVAN ❤ KIRJE -KIITOS
Sain alkuviikosta niin ihanan kirjeen ”isoäidiltä”, että menin ihan sanattomaksi ja taisi mennä joku roskakin silmään…
Itse olen koko ajan pitänyt tuosta Ötökkäopas kirjasta sen asiantuntevuuden ja loistavien tunnistuskuvien ( Kiitos Leenan ja Heikin ) takia, mutta tämä ”Isoäidin” kirje oli kuin kirsikka kakunpäälle.
Tämä oli niin ihana, että pyysin lupaa julkaista myös sinulle ja ilokseni ”Isoäiti” suostui tähän. Luepa, miten ihana tosi tarina.
”Hei kaikki puutarhaihmiset! Olen useamman lapsen mummi ja joukkoon mahtuu myös pari ötökkäkammoista. Ostin Puutarhurin Ötökkäoppaan, joka on ollut siitä lähtien aina käytössä, kun poikani puutarhassa olen eri-ikäisten lapsenlapsien kanssa ötököitä nähnyt. Isot, tarkat kuvat ja selostus, mitä tehtävää mikäkin ötökkä hoitaa, on ollut helpotus lapsille. Varsinkin sille nuorimmalle, 6-vuotiaalle. Ja ötököiden hyvikset ja pahikset on eroteltu. On tärkeää, että lapset saavat tietää, miksi esimerkiksi pölyttäjät ovat tärkeitä. Ja ettei niitä ötököitäkään saa kiusata! Mutta hyttysiä saa kumminkin huitoa ja hengiltäkin lätkiä”. T. Eräs isoäiti
Eikö ollutkin ihana ja kuinka ”tietokirja” voi avata myös lapsille ötökkämaailman oikean puolen ja ennen kaikkea sen maailman ymmärryksen. Tulevaisuus näyttää taas piirun verran paremmalle, eikö vain. 🐛🦗🐝🐞🦋 🙏
KESÄVISA VIELÄ VOIMASSA – TUNNISTA ”HYVIS” JA VOITA ÖTÖKKÄOPASKIRJA
Niin ja tämä viimeviikon ”tunnistuskilpailu” sai aivan valtavan suosion. Sekin tuntuu tosi hyvälle, että niin paljon on löytynyt ja tunnistettu kaikkia pihan ja puutarhan asukkeja. Aivan mahtavaa!
Tämä hiukan leikki mieleinenkin ”tunnistuskilpailu”. Joka ei siis oikeasti ole mikään ”kilpailu”, vaan sellainen kannustus oppimaan ja tutustumaan oman pihapiirin asukkeihin, jatkuu maanantai-iltaan asti. Sitten arvon 3 kpl noita Ötökkäopas kirjoja kaikkien osallistuneiden kesken.
Kirjat arvon siis jokaisen kuvan + nimen lähettäneiden kesken. 1 kuva = 1 arpa.
sähköpostilla puutarha@kodinkukat.fi tai WhatsApilla 0440997096
Vaan nyt minä lähden iltakierrokselle puutarhalle ja katsomaan, että siellä on kaikki kunnossa. Tosin uskon, että on, mutta siellä on aina niin kiva käyskennellä ja nauttia kesäillan tunnelmasta, että onhan tuonne ”pakko mennä” vaikkei olisikaan. 😉🥰
Ai niin, kun onneksi ei tarvitse olla ”joko tai” vaan voi hyvin olla ”sekä että” etenkin kun ruohonleikkurissa on ratti ja leikkaajalla tahtoa. Silloin voi koirien juoksutarhassakin olla pieniä keitaita ( maahumalaa ja valkoapilaa) pörriäisille ja ajettua nurmikkoa koirien temuta.
***************************
Tie onneen:
Vapauta sydämesi vihasta, mielesi huolista.
Elä yksinkertaisesti, vaadi vähän, anna paljon.
Täytä elämäsi rakkaudella.
Kylvä auringon paistetta.
Unohda itsesi, ajattele muita.
Tee kuten toivoisit itsellesi tehtävän.
- Norman Vincent Peale
****************************
Onnellista ja lämmintä viikonloppua sinulle hyvä ystäväni
Toivottaa
Puutarhurisi
Juha
SYYSKUVASTO - PAINOON
Syyskuvasto on saatu valmiiksi ja siellä on taas vaikka mitä ihanaa tarjolla. Joten jos haluat tuon painetun syyskuvaston suoraan kotiisi, niin käythän antamassa toimitusosoitteen TÄÄLLÄ ennen ensi perjantaita.
Ps. Jos olet tilannut jotain viimeisen kolmen vuoden aikana, niin kuvasto tulee sinulle automaattisesti. 👍