Rohkeutta ja uskoa ystäväni, Pökkövehkan yllätys, Kevätahavalta suojaan havut ja rodot, Mullanvaihtojen aika, ym. 4.3.2022

Perjantaipostin aiheita tänään mm:

• Rohkeutta ja uskoa ystäväni
• Pökkövehkan yllätys
• Kasvihuoneiden kerhotarjous loppui – pahoittelen
• Kevätahavalta suojaan havut ja rodot – mikä on oikein ja mikä väärin
• Pakkasöitä tulossa – en leikkaa vielä
• Kellarissa heräillään – vettä tai lunta ruukkuihin
• Mullanvaihtojen aika – pikku kertaus
• Kukkahoroskoopissa juhlivat nyt ”rentunruusut”
• Juhannusperunoja ämpäristä – siemenperunat valoon
• Omavaraisuutta on hyvä ajatella – etenkin nyt
• Kiitos että olet ❤

Rohkaisevia terveisiä täältä Puutarhalta

Vaikka mennyt viikko on vienyt minun ja varmasti myös sinun ajatuksesi hyvin sekasortoiseen tilaan – tilaan, jota ei olisi ikinä uskottu tapahtuvan.  Ajatukset pyörivät paljon pelon ja epäuskon ympärillä, samoin sen kaiken inhimillisyyden, jota voimme kokea Ukrainaa kohtaan. Myös ajatus meidän suomalaisten ja oman isänmaamme kohtalosta pelottaa tai voisinko jo sanoa, että pelotti, nyt vain mietityttää. Minä olen nimittäin huomannut tässä jo muutaman päivän, että oma ajatukseni tuosta pelosta ja epäuskosta on vaihtumassa periksiantamattomuuteen ja pystyssä päin seisomiseen. Vahvasti vahvistuvaan uskoon paremmasta huomisesta sekä Suomen itsenäisyydestä. Tavalla tai toisella, mutta periksi ei anneta.

Olen myös tehnyt tietoisen valinnan siitä, että en enää seuraa uutisointia koko ajan. Annan itselleni tietoisesti aikaa tehdä kaikkea muuta, joka vie ajatukset pois synkistä ajatuksista valtaosaksi päivää. Minulle nämä asiat ovat olleet ihan tavallisia asioita, lukemista, äänikirjoja, lenkkeilyä, mutta mitä suuremmissa määrin puuhastelua näiden puutarha-asioiden ympärillä. Ja niissä onneksi tahti sen kuin kiihtyy, kun kevät etenee.

Mietin pitkään, että mistä asioista ja miten sinulle tänään kirjoittaisin. Puutarhanhoito kun ei ole se kaikkein tärkein asia nyt maailmassa, mutta se on myös hyvä keino ja syy valaa uskoa elämään ja parempaan huomiseen, niin meille itsellemme kuin läheisillemmekin. Se ei poista tuon murhenäytelmän julmuutta Ukrainassa, mutta pitää meidät kiinni elämässä ja arjessa sekä auttaa keskittymään niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa.  Joten hyvä ystäväni, kirjoitan nyt loput tästä postista sinulle enempi puutarhurin kannustavassa ja rohkaisevassa roolissa.

YSTÄVÄNI PÖKKÖVEHKA TEKI YLLÄTYKSEN – AVASI KUKKANSA

Sain ystävältäni (häneltä jolta sain myös oman pökkövehkani alun aikoinaan) jokunen aika sitten viestin, että hänen pökkis oli alkanut jo kasvamaan. Hämmästelin kovin, sillä omani uinuu vielä talviuntaan levollisesti ja on yleensä vasta huhtikuulla aloittanut hurjan kasvunsa. No nyt ystäväni soitti, että se onkin kukkavarsi mikä sieltä nousee ja sunnuntaina kävin ihailemassa tätä harvinaisuutta. Kukka on kyllä todella upea, mutta rehellisyyden nimissä kyllä on tuoksukin melko vaikuttavan oloinen. Jos tuo minun omani alkaa joskus kukkimaan, niin melko varmasti etsin sille ihan oman huoneen ja sekin saa olla hyvin ilmastoitu, sen verran tymäkkä tuo tuoksu siinä oli. 😣  

KASVIHUONEIDEN KERHOTARJOUS OHI – OLEN PAHOILLANI

Valitettavasti kerhotarjoukseen varatut ja syksyllä hankitut huoneet ovat nyt loppu ja tästä maailmantilanteesta johtuen seuraavasta erästä ei ole nyt mitään tietoa.  Olen pahoillani, että kaikille halukkaille huoneita ei riittänyt. Yritän tietysti etsiä vastaavaa, mutta juuri nyt sellaisen löytyminen ei ole näköpiirissä. Voi mennä syksyyn asti.

HAVUJEN JA RODOJEN SUOJAUKSEEN –MIKSI SUOJATAAN – TEHDÄÄN OIKEIN

Ihaniahan nämä aurinkoiset päivät ovat ja oikein puutarhurin toiveunia, kun aurinko on paistanut melkeinpä koko viikon täydeltä terältä. Etenkin nuorille havuille ja rodoille nämä aurinkoiset päivät, sekä kylmät yöt voivat olla tuhoisia.

Usein kuulee puhuttavan, että kasvit ovat paleltuneet, mutta kyllä syy ruskettumiin on yleensä kuivahtaminen juuri näin kevätahavien aikaan. Kasvit siis haihduttavat auringossa ja kun siihen yhdistetään vielä kuivattava tuuli, niin kuivatusvaikutus on melkoinen. Hyvä polttopuille, mutta huono ikivihreille.  Ja kun maa on vielä jäässä, niin juuristo ei pysty asiaa auttamaan, niin kuin sitten myöhemmin roudan sulettua.

Paras tapa suojata kasvit on käyttää ns. varjostusverkkoja. Ne suojaavat, mutta myös hengittävät. Usein näkee harsoja tai suojahuppuja laitetun, mutta niiden sisällä lämpötila vain nousee vieläkin enemmän. Jos niitä käyttää, niin sitten pitäisi muistaa jättää ”henkireiät” ylös eli vähän kuin tiipii.

Varjostusverkot olisi hyvä pitää sitten keväällä paikallaan, niin pitkän aikaa, kunnes routa on varmasti sulanut juurten ympäriltä.

PAKKASVIIKKO TULOSSA – EN LEIKKAA VIELÄ

Olisi kyllä hienot ilmat nyt vaikka leikkailla omenapuita ja havuja, mutta sen verran kylmää lupaa ensiviikolle, että itse ainakin jätän suosiolla väliin ja vartun, kun kovemmat pakkaset ovat ohi. En tiedä tuleeko niin kovia pakkasia, että ne voisivat vaurioittaa leikkauskohtia mm. pihkantuloa, mutta mitä suotta ottaa riskiä. Kyllä tässä vielä on hyvää aikaa.

KELLAREISSA JA VIILEISSÄ TALVEHTIMISHUONEISSA HERÄILLÄÄN – EI LASKETA KUIVUMAAN

Minulla on tuossa vanhassa navetassa kasveja talvehtimassa. Nyt kun aurinko on oikein paistanut ikkunoista sisään, niin siellä on alkanut jo monella kasvilla sellainen kevätherääminen, että pois alta. Nyt onkin hyvä tarkkailla näitä kasveja, etteivät pääse kuivahtamaan kasvun alettua. Itse laittelen yhä levossa oleville lumipalloja ja jääkönttejä (jäähdyttää samalla) ruukun pinnalle. Näille heränneille annan jo kyllä ihan puhdasta vettä, että saavat sitä varmasti ajoissa. Lannoittamista en vielä aloita, laitan sitten mullanvaihdon yhteydessä taas lannoitekäpyjä, niin on se puoli hoidossa kerrasta ja koko kasvukauden ajaksi.

MULLANVAIHTOON

Yksi asia mikä kuuluu aina näihin kevään mukavimpiin puuhiin, on mullanvaihdot. Tuoreen mullan tuoksu ja tuntu, kun siihen upottaa kätensä, saa kyllä tämän surullisen maailman tilanteen unohtumaan hetkeksi ja sydän keventyy samalla.

Tämähän on meille sinun kanssasi jo tuttua puuhaa, mutta kerrataanko silti vielä, että kuinka se on hyvä tehdä.

1. Aloitan valmistelut jo edellisenä päivänä kastelemalla ruukun mullan kunnolla märäksi. Näin ruukku irtoaa helpommin ja multa juurien ympäriltä myös.
2. Itse mullanvaihdon aloitan usein viemällä kasvin lämpimään suihkuun. Ja suihkutellut lehdet puhtaiksi (paitsi nukkalehtiset olen vain varovasti pyyhkäissyt puhtaaksi).  Tämä nyt ei ole välttämätöntä, mutta tykkään puhdistaa lehdet tässä samalla, että saavat talven pölyt pois päältään ja saavat ahmia auringonvaloa täydellä teholla.
3. Mahdolliset uudet ruukut pesen kuumalla vedellä puhtaiksi ja saviruukkujen annan liota vedessä, imemässä itsensä kosteiksi (eivät sitten ensitöikseen ime mullasta kosteutta itseensä).
4. Oikean ja hyvän mullan joukkoon lisään usein hiukan  kastelukiteitä tasapainottamaan kastelua ja ne myös ilmaavat maata kuin itsestään paisuessaan ja kutistuessaan.  
5. Ja koko kauden lannoituksen hoidan myös kerralla, laittamalla lannoitekävyt mullan joukkoon ( tässä kohdassa tunnen itseni aina laiskaksi ja neroksi samaan aikaan)
6. Ruukun vaihdan vain tarvittaessa. Usein riittää vahojen multien varovainen poisto myös juurten ympäriltä ja uudella mullalla istutus.
7. Joskus vaihdan vain pelkän pintamullan, mutta se koskee oikeastaan kasveja, jotka ei tykkää, jos niitä ”häiritään”
8. Samalla kun poistelen multia juurien väleistä, katson jos kasvissa on huonoja juuria, niin leikkaan ne pois samalla. Joskus saatan leikata juurien päitä muutenkin, se nimittäin herättää ne eloon ja kasvattamaan uusia juuria aika tehokkaasti.
9. Ruukun pohjalle laitan salaojaksi joko ruukunpalasista, pienistä kivistä tai vaikka sukkahousujen sisään laitetuista leca-sora pussukoista.  
10. Sitten vain niin paljon uutta multaa ruukun pohjalle, että kasvi asettuu parisenttiä ruukun reunan alapuolelle ja sitten täyttö ja napakka istutus.
11. tuo parinsentin reunus siis ihan sen takia, että on parempi kastella multaa kuin pöytäliina.
12. Lopuksi kastelu ja tarkistus, että kasvi istuu ruukussa hyvin.

Siinäpä se suurin piirtein kokonaisuudessaan. Tokihan sitä aina sovelletaan ja tehdään vähän tilanteen ja kasvin mukaan, mutta se onneksi on sallittua ja jopa toivottavaakin.

VIHERKASVIT VIIHTYVÄT KOOKOSMULLASSA

Tästä kookosmullasta olikin jo hiukan puhetta muutama viikko sitten, että kuinka kätevä se on ottaa käyttöön. Se video muuten löytyy nyt myös TÄÄLTÄ

Tuli vain mieleeni, että paitsi noihin esikasvatuksiin, niin tuo kookosmulta on noussut suureen suosioon viherkasviharrastajien joukossa. Se on sopivan ilmavaa, joka puolestaan kiihdyttää juuriston kasvua ja ehkäisee liikakastelun. Se myös maatuu hitaasti, joten se toimii pitkään hyvänä kasvualustana eikä tiivisty niin kuin multa- / turvepohjaiset kasvualustat.

Ravinteita kookoskasvualustassa ei käytännössä ole, joten lannoituksesta on hyvä huolehtia erikseen. Perinteisissä kukkamullissa on usein jonkinlainen ravinnetaso olemassa jo valmiina.  Kukkiville ruukkukasveille on hyvä konsti sekoittaa puolet kookosta ja puolet kukkamultaa.  

Kookoskuiduista on myös ollut paljon puhetta kun sitä on saatavilla monellakin eritahoilla ja erilaisissa pakkauksissa, jopa ihan ilman sen kummempia tuoteselostuksia. Se olisi kyllä hyvä olla, jo ihan lainkin mukaan. Minullahan on teetettyinä tuosta ihan oma puristeseos ja sen sisällön näet TÄÄLLÄ

Mikäli sinulla on tarvetta, niin minulla on näitä täällä

5 litran pakkaus 4,95 € -> TÄÄLLÄ

15 litraa (3 kpl 5 litran pakkauksia) 9,95 € ( ovh 14,85) -> TÄÄLLÄ

KUKKAHOROSKOOPISSA JUHLITAAN NYT ”RENTUNRUUSUJA”

Horsma 2.3. - 4.4.

Arkisen tuntuista horsmaa on helppo vähätellä, mutta harva tulee huomanneeksi, kuinka kaunis ja komea se omassa arkisuudessaan on. Hoksaamattomat saavat syyttää itseään, sillä he jäävät paljosta paitsi. Onneksi horsma tietää itse oman arvonsa. Se pysyy pystyssä kovan vartensa avulla ja nostaa ylpeästi päätään. Horsma tunnetaan myös palokukan tai paloheinän nimellä. Nimet kuvaavat sen kasvupaikkoja, metsien palo- ja hakkuuaukeita, mutta nimitykset kertovat myös tulisesta luonteesta: hiljaisena pysytellyt horsma saattaa yhtäkkiä roihahtaa ja syttyä kukoistamaan sopivan tilaisuuden tullen. Pelkkä rentun ruusu? Ehkä, ehkä ei. Horsma saattaa itsekin syyllistyä näennäiseen vaatimattomuuteen ja itsensä vähättelyyn. Sen ei kuitenkaan pidä antaa hämätä. Horsma tietää arvonsa, tekee itse omat valintansa ja kantaa pystypäin valintojensa seuraukset muiden mielipiteistä piittaamatta. Saat kutsua horsmaa rentun ruusuksi. Mutta älä suutu, jos horsma ei ole mielipiteestäsi kiinnostunut.

KIINNOSTAVA KIRJA ON AINA SEN ARVOINEN, ETENKIN NYT

Nyt kun ajatukset ovat helposti liikaakin noissa ikävissä maailman asioissa, ja niin kuin alussa kerroinkin, että minulle hyvä kirja on erinomainen asia saada ajatukset muualle ja antaa aivoille hetkeksi muutakin tekemistä, kuin murehtia. Minusta lukeminen ei tee meidän suhtautumistamme yhtään huonommaksi tärkeistä asioista, mutta antaa sielulle myös lepoa, toivoa ja usein myös nähdä asioissa hyvääkin. Minä olen kuunnellut nyt myös paljon äänikirjoja, jopa ihan sellaisia huumorikirjojakin. Ja sitten kun olen halunnut oppia ja sivistää itseäni lisää, niin olen lukenut taas kiinnostavia kohtia tästä Puutarhan parhaaksi kirjasta. Siinä siirtyy ajatukset hyvin muualle ja samalla viisastuu ja innostuu itsekin oppimastaan. Suosittelen lämpimästi.

JUHANNUSPERUNOITA ÄMPÄRISTÄ – SIEMENPERUNAT VALOON HILJALLEEN

Alamme olla siinä vaiheessa kevättä, että jos olet ajatellut kasvattaa omat juhannusperunat, niin siemenperunat olisi hyvä ottaa nyt hiljalleen valoon itämään. Kun idut ovat muutaman sentin mittaisia, niin istutetaan ne sitten ämpäreihin tai näihin käteviin ja kaksiosaisiin perunaruukkuihin kasvamaan. Mutta palataan tähän istutus hommaan sitten muutaman viikon päästä, nyt vain hiljalleen perunat valoon ja lämpimään ituja esiin houkuttelemaan. Itse muuten tykkään laittaa nuo perunat kananmunakennoihin itämään. Ovat kätevästi niissä.  Lajikkeina käytän joko Timoa tai Annabellea, mutta kyllä muutkin ns. kesäperunat käyvät vallan hyvin

VIISAITA SANOJA RUUANTUOTANNOSTA – OMAVARAISUUS TÄRKEÄMPÄÄ KUIN KOSKAAN

Olen puhunut ja lukenut tässä viikon mittaan paljon arvioita ja ennusteita tulevan kesän ruoka-asioista Suomessa. Yleinen arvio puutarha- ja maatalousalaa tuntevilla on, että ruokakriisiä tuskin tulee, mutta vahvasti kaikki ovat halunneet myös viestiä, että omavaraisuuttaa on hyvä nyt ajatella ja vaikka lisätä normaalista. Niin kuin viisas ystäväni viikolla sanoi, että ” tulevana kesänä meillä olisi syytä olla jokainen peltohehtaari hyvässä viljelyssä ja jokaisessa kotipuutarhassa pari riviä ylimääräistä kotitarve hyötykasveja kasvamassa.” Ihan viisaita sanoja, eikö vain.

Mikäli et ole vielä ehtinyt tutustua minun tämän kevään hyötykasvi valikoimaani, niin löydät niin siemenet, esikasvatetut taimet ym. kaikki koottuina -> TÄÄLTÄ

Vaan nyt minä lähden jatkamaan kasvihuoneelle istutusvalmisteluja ja koulimaan. Se on mitä parahinta puuhaa nyt ( siis tämän sinulle kirjoittamisen lisäksi) se vie ajatukset oikeisiin asioihin ja kasvun ihmeen pariin. Minä ja sinä olemme varmaan myös niitä luonteenpirteitä, jotka uskovat parempaan ja uskovat myös siihen, että vaikka olisi kuinka pimeää, kun siemen kylvetään, niin sieltä se nousee ja todistaa pieneten asioiden suuren merkityksen ja välittämisen voiman.

Kiitos sinulle, että olet. Olet nimittäin tärkeämpi kuin uskotkaan. ❤