Iloisten yllätysten terveisiä täältä Puutarhalta!

Katsopa mikä ihanuus täällä on herännyt talvilevostaan. Vanha ihanan ”pökkis” eli pökkövehka, jonka sain hyvältä ystävältäni pari vuotta sitten. Ja ihan niin kuin viimevuonnakin olin jo vähän huolissani, että näinköhän tuo herää lainkaan, vaan sieltä se taas nousee ja kasvuvauhti onkin sitten kova. Nämä on kyllä aina niitä kevään tähtihetkiä, kun sydän läikähtää innosta ja ihastuksesta, kun elämä nousee taas kuin feniks lintu tuhkasta. <3

 

Kasvihuoneella kasvu jatkuu kiihtyvänä ja nyt kun aurinkokin taas paistaa, niin kasvu sen kuin kiihtyy. Näitä mustasilmä sussujakin saa olla lähes päivittäin olla ”erottelemaasa” toisistaan. Ottaisitko sinä muutaman, niin helpottaisi minun urakkaa… ;)

LATVONTA JUTTUJA

Latvontahommat alkaa olla ja hiljalleen ajankohtaisia. Yleensä latvon vasta sitten tai oikeastaan juuri sitten, kun ensimmäiset juuret kurkistaa ruukunpohjarejistä. Usein puhutaan ”läpijuurtumisesta” ja siitä alkaa yleensä myös erittäin voimakas versojen kasvu. Kun juuret on täyttäneet / vallannet tilansa, niin kasvin kehitys kääntyy voimakkaasti versojen kasvuun. Siksi joskus tuntuu kuin taimi olisi muumioitunut uudelleen istutuksen jälkeen, kun se vain on, mutta ei kasva. Todellisuudessa se kasvattaa juuria ja koittaa vallata niille mahdollisimman paljon tilaa ja sitten kun ruukun reunat tulee vastaan, niin sen kasvustrategia muuttuukin kasvattamaan varsia ja lehtiä. Kasvit ovat fiksuja, eikö vain. :)

Latvonnan ideanahan on saada lehtihankojen silmut heräämään ja haaroittumaan. Se tapahtuu kyllä muutenkin, mutta paljon hitaammin, kuin jos latvotaan. 

 

Esimerkkisi verenpisaranturvallinen ja hyvä latvontaohje on jättää 3-5 lehtiparia. Toki se vaihtelee lajikkeittain, mutta tuolla ohjeella et ainakaan pilaa mitään, päinvastoin.

Jokaisesta lehtihangasta kasvaa siis kaksi uutta versoa, joten yhdessä latvotussa versossa onkin kohta kasvamassa jo 6-10 uutta, kukkivaa versoa, joten ero on melkoinen. :)

Petunialla ja miljoonakelloilla en lehtiä laske, vaan leikkaan niiltä yleensä latvan poikki, kun ne ovat n. 10 cm mittaisia.

Keijunmekkoja taas ei tarvitse latvoa lainkaan, ne rönsystyvät muutenkin.

Ja jos et ole varma leikkauskohdasta, niin jo pelkkä latvan nipistäminen poikki ajaa asian turvallisesti.

itse jatkan latvontaa pitkin kesää. Etenkin amppeleille ja ruukuissa oleville. Näin saan ne luonnostaan pysymään tiiviskasvuisina ja runsaasti kukkivina.

LATVOISTA UUSIA PISTOKKAITA – VAROITUKSEN SANA

Omaan käyttöösi saat juurruttaa noista pistokkaista niin paljon kuin haluat. Myyntiin tarkoitetuista pitää selvittää mahdolliset jalostusmaksut ja lisenssit, mutta tämä koskee käytännössä meitä ammattipuutarhoja.

Valtaosa pistokkaista juurtuu aina juhannukseen asti kuin itsestään. Sen jälkeen monella kasvilla juurtuminen hidastuu selkeästi.

Tuttua hommahan tämä on, mutta kerrataanko kumminkin:

 

Tässä on kuva, missä näet sen tyypillisimmän syyn epäonnistumiseen, eli tuota alinta lehtihankaa (johon juuret kehittyy) ei ole painetu multaan asti kunnolla kiinni ja niinpä se ei tee juuria, vaan nyykähtää tuohon. Tuo lyhyt ”varsi” lehtien alla pitää vain pistokkaan paremmin paikallaan, siihen ei tule juuria. Sitten kun sormilla vielä hiukan ”nipistät” multaa kiinni pistokkaaseen, niin hyvin onnistuu.

Kuvassa siis oikeanpuoleinen ei ole oikein, mutta vasemmanpuoleinen on.

Tiivistettynä verenpisaran latvapistokkaiden teko taimiksi menisi siis näin:

  • verenpisaran lisään aina vain latvapistokkaista
  • jätän kolme - neljä lehtiparia jäljelle ja pistokkaassa tulisi olla kaksi – kolme lehtiparia.
  • leikkaus tapahtuu jäljelle jäävän lehtiparin yläpuolelta
  • jos pistokkaassa on nupunalkuja, niin nypin ne pois, sillä ne vievät turhaa voimaa ja heikentää juurtumista.
  • parasta on istuttaa pistokkaat heti. Ellei se onnistu niin sumutettaan ne kevyesti, kääritään pistokkaat muovin sisään, ja pidetään pois auringosta. Jos odotusaika on muutamaa tuntia pidempi, niin sitten ne kannattaa jo siirtää viileään + 4 - +8 asteiseen paikkaan ja sielläkin korkeintaan kahden päivän ajaksi.
  • pistokas työnnetään niin syvälle, että sen ensimmäisen lehtiparin tyvet menevät tiukasti kiinni istutusmultaan. (kasvatusnapit on tässä muuten todella käteviä ja hyviä) . Tämä on tärkeää, sillä juuri noihin lehtihankoihin kehittyy uudet juuret.
  • multa / kasvatusnappi, johon pistokaan laitat, kannattaa kastella etukäteen, ettei multa valahda pistokkaan laittamisen jälkeen pois lehtihangan ulottumattomiin. Jos näin käy, niin pistokas kuolee hyvin pian, kun se ei pääse juurtumaan multaan.
  • Sitten kun olen laittanut pistokaan lehtihankaa myöden kunnolla multaan, niin nipistän vielä kerranmultaa pistokkaan ympärillä, että pistokas varmasti ”istuu” mullassa hyvin.
  • Sitten vain laitetaan nämä juurtumaan +18 -+22 asteiseen paikkaan. Pari ensimmäistä viikkoa lämpötila saisi olla ennemmin + 20 asteen yläpuolella kuin sen alle. Kun juuret alkaa tulla esiin, niin lämpötila kannattaa tiputtaa alle 20 asteen. Itse olen viime aikoina huomannut, että lähelle 15 astetta tiputettuna taimista tulee vielä napakampia ja paremmin juurtuneita.
  • Sitten vain taimet pidetään kosteina ja suojattuina ensimmäiset pari-kolme viikkoa ( = tuo korkeamman lämpötilan aika) Minikasvihuone, muovihuppu (ilmareiällä + tikuilla viritetty) on niitä yleisimmin käytettyjä ja hyväksi todettuja tapoja.
  • Parin viikon kuluttua tuuletellaan ja karaistaan taimia hiljalleen ja kun juuret on tullut läpi, niin istutetaan seuraavaan purkkiin (n. 8 cm purkki on hyvä) ja sekin kannattaa huputtaa ensimmäiseksi viikoksi. Kun kasvi aloittaa juurtumisen uuteen astiaan, niin huputus auttaa sitä paljon.

Näin se onnistuu ja on paljon helpompaa, kuin mille se vaikuttaa. Ja toki tällä samalla idealla voit ottaa pistokkaita muistakin kasveista pitkin kevättä, myös monista huonekasveista.

Multana käytetään taimimultaa ( se Biolanin taimimulta on minun suositus tälle keväälle) ja jos laitat sekaan vielä hiukan tätä juurtumisrouhetta, niin kyllä tulee napakat ja hyväjuuriset taimet nopsaan.

Ai niin, se varoituksen sana ->  Tässä pistokashommassa on yksi huono puoli, nimittäin tähän kun hurahtaa, niin ei meinaa malttaa lopettaa ja kasvatuspaikat loppuu kesken ja tutut hukkuu taimiin…. :)

Kukkahoroskoopissa juhlii nyt herkät vanamot

Vanamo 3.5. - 6.6.

Pieni ja herkkä vanamo elää huomaamattomana ja vaatimattomana omaa salaista elämäänsä syrjässä valtateistä ja kiireestä. Kiireisiltä pintaliitäjiltä vanamo jää kokonaan huomaamatta, mutta rauhallinen kulkija ja asioihin paneutuva osaa katsoa sinne missä hiljaiset aarteet ovat. Vanamon kauneus ja herkkyys löytää yleensä ymmärtäjänsä ja ihailijansa. Nykymaailmassa vanamon ominaisuudet eivät ole arvostuksen huipulla, joten syrjäytymisen ja erakoitumisen vaara vaanii. Riuhtaisu mukaan elämän hälyyn silloin tällöin tekisi hyvää, harjoitusmielessä. Vaikka vanamo vaikuttaa lähes avuttomalta, hän uurastaa sitkeästi ja etenee sopivassa ympäristössä ja oikealla alalla lopulta hyvinkin pitkälle. Hiljainen uurastus ei aina saa ansaitsemaansa arvostusta ja huomiota. Vanamo voisi opetella edes vähän itsekehua, vaikka se hänelle onkin vastenmielistä. Hälyä ja tekniikan pauketta vanamo ei kestä, hän nauttii metsän ja luonnon rauhasta, valitsee tarkkaan seuransa ja viihtyy omissa oloissaan. Rakkaudessa ja ihmissuhteissa vanamolla on harvoin ongelmia. Hän välttää konflikteja ja osaa sopeutua, rönsyillä, jopa luikertaa - eikä koskaan jyrää toisia. Vaara onkin, että joku jyrää hänet, tai ainakin yrittää. Tällaisesta tilanteestakin vanamo yleensä selviää, ei taistellen, vaan hiljaa muualle siirtyen. Hän ei tarvitse muita ihmisiä niin kipeästi, että maksaisi suhteesta minkä hinnan tahansa.

MIKSI LILJAT ISTUTETAAN SYVÄÄN?

Liljojen istutukset voi ja käynnistellä, sitä mukaa kun maa sulaa. Vähän harmittavan usein vain näkee, että liljoja istutetaan turhan matalaan, joskus jopa lähes pintaan. Minä taas suosin jopa suositusta syvempää istutusta eli 10-15 cm maata sipulin päälle. Miksi niin, niin tärkeää on muistaa, että liljalla ei ole ihan normaali kasvutapa, vaan sillä on kahdet juuret. Sipulilla omat ja varteen kehittyy omat( sille osalle mikä siitä on maassa) ns. varsijuuret. Nyt kun sipuli on istutettu syvään, niin varsijuuriakin on paljon ja sitä kautta se kasvattaa ja kukittaa itse kukinnon paremmin eikä ole niin arka kuivuudelle tms. Ja sipulin juuret taas kasvattavat itse sipulia. Ja toinen syy on, että ne myös talvehtii näin paljon paremmin kuin oikein pintaan laitetut.  Ja jos se nyt sitten nousee ja kukkii viikkoa myöhemmin kuin pinnempaan laitettu, niin eipä se minusta ole kovin merkityksellinen asia. Komeampi kukinta ja parempi talvenkesto sipuleilla on minusta tärkeämpää.

Hyvälaatuinen liljan sipuli, kun viihtyy samalla kasvupaikalla ja kukkii upeasti vuosia, niin tämä istutuskin kannattaa tehdä huolella ja hyvin, eikö vain.

TANSSINOPETTAJA HURAHTI KASVEIHIN, HARRIN TERVEISET

Entinen ( siis silloin kun vielä harrastin ja kilpailin kilpatanssissa) tanssivalmentajani Antikaisen Harri lähetti terveisiä yhdessä ihanan nappisilmä Ciran kera.  Iloisia kasviharrastajia on aina ilo nähdä ja saada terveisiä vuosien jälkeenkin. Kiitos Harri ja Cira.

 Kiitos !

 Lähetys tuli loistavasti pakattuna

 T: Tyytyväinen asiakas Kirkkonummelta

 ENSIVIIKOLLA LÄMPENEE, MUTTA EI NYT HÖTKYILLÄ KUMMINKAAN

Sääennusteet lupaavat, että ensiviikon puolivälistä lähtee ilmat lämpenemään oikein kunnolla ja se on aivan toivottua ja odotettuakin näiden koleiden jälkeen. Mutta niin kuin tiedetään, niin maa on vielä kylmää ja saattaapa tulla viileitä jaksoja vielä ennen varsinaista kesää. Muistetaan se vanha viisas ohje, että kesäkukkia ei ennen sitä kesäkuun 15 päivää

Perennoja, liljansipuleita, ruusunjuurakoita ym. voit toki jo istutella, jos maa on sopivaa muokattavaksi, mutta mitään kylmänarkaa me emme vielä laita, vaikka päivällä olisi kuin lämmin, eikö vain.

Lannoittaa voidaan ja haravoida ja talven aikana kertyneitä risuja pois, mutta muuten melkein nauttisin vain lämmöstä ja katsoisin kuinka luonto ja puutarha alkaa hiljalleen heräilemään. Kivaa ja tärkeää puuhaa on sekin, oikeastaan juuri sitä vartenhan puutarhat on, että niissä voi myös vain olla – ei aina tarvitse tehdä jotain.  Eihän unohdeta sitä, eihän? :)

Ja aina esikasvattelua kumminkin on, ja se on sitä mukavinta ja parasta hommaa näin keväällä katsoa kuinka pienistä alkaa varttumaan isompia ja hennot taimet vahvistuvat ja vankistuvat. Päivä päivältä niistä tulee myös tutumpia ja rakkaampia, kuin hyviä ystäviä. Ja eikös se ole juuri se ”juttu”, jota ei voi millään rahalla ostaa tai muulla korvata.

Siksi kai me puutarhaharrastajat osataan ymmärtää kärsivällisyyden ja ajan suoma ihanuus ja palkinto mikä siitä matkasta seuraa.

LOKERIKKOTAIMIEN LOPPUSUORA ALKAA

Noiden lokerikkotaimien toimitusten suhteen alkaa käytännössä viimeiset viikot. Eli jos haluat näitä, niin nyt kannattaa pitää kiirettä. Osa on jo loppunut, mutta kyllä vielä löytyy kesäkukkia,  tomaatteja, kurkkuja, ym. hyötykasveja.

Kukkaniittyjä toimittelen myös hiljalleen, mutta niillä nyt ei vielä ole kiire laittaa. Maa on ihan liian kylmää vielä.  Parasta olisi vasta loppukuusta tai kesäkuun alussa. 

Vaan nyt minä lähden hoitelemaan taimia lähetyskuntoon, jotta ne on sitten parhaimmillaan kun maanantaina lähtevät kohti uusia kotejaan- <3

 
**********************************

Kaunein sana ihmiskunnan huulilla on ”Äiti”,
ja kaunein sanonta on ”Minun Äitini”.
Se on täynnä toivoa ja rakkautta, hellä ja
ystävällinen sanonta, joka tulee sydämen syvyyksistä.

Äiti on kaikki – hän on lohdutuksemme surussa,
toivomme epätoivossa ja voimamme heikkoudessa.

Hän on rakkauden, säälin, myötätunnon ja anteeksiannon lähde.

Hän, joka menettää Äitinsä, menettää puhtaan sielun, joka siunaa ja suojelee häntä jatkuvasti.

 Kahlil Gibran
 
**********************************
 
Iloista viikonloppua ja mitä parahinta Äitienpäivää <3
 
Toivottaa,
 
Puutarhurisi
 
Juha

 

 

 


Tilaa puutarhurin perjantaiposti