Puutarhurin Perjantaipostia 4.9.2020

Puutarhurin Perjantaipostia 4.9.2020

Iltaterveisiä täältä Puutarhalta!

Meni tämä sinulle kirjoittaminen nyt vähän iltahommiksi. On ollut koko päivä niin työntäyteinen, että nyt vasta maltoin pistää kaffeet kiehumaan ja kirjoittamaan. Ja mukavahan se on kirjoitella, kun on päivän työt tehtynä ja mieli hyvä.

Ohjelmassa on ollut niin kukka- ja valkosipulien lajittelua ja esivalmisteluja sekä marjakasvien valmistelua lähetettäväksi.

Perennat saavat vielä pariviikkoa kasvaa ja valmistua, niin ovat sitten parhaimmillaan ja istutusvalmiina kun saapuvat. Sinun ei tarvitse kuin istuttaa ja kastella, kaikki muu on tehty. :)

Viikolla oli niin mahtavat kuutamoillat, että ihan kuin olisi satumetsissä ja pelloilla saanut iltalenkkiä kippurahäntien kanssa tehdä. Uskomattoman hienoa ja hiljaista. Kokeilin kuvaakin ottaa, mutta eipä minun kuvaustaidollani ( ja kun mitään muokkauksia en osaa tehdä) niin tuo kuva oikein anna sellaista tunnetta, kuin se tuolla luonnossa oli. Se on muuten Pikkuinen Huhu-koira, jonka kippurahäntä näkyy tuon kuvan alareunassa myös. Huhu alkaa muuten olla kohta ihan ikämiessarjaa eli 11 vuotta, mutta vielä on meno ja mieli on kuin pikkukoiralla konsanaan. <3

VASTOINKÄYMISTEN KAUTTA VOITTOON – ISO KIITOS JA KUMARRUS VIESTEISTÄ

Ei koko viikko ole mennyt ihan niin kuin sen toivoi menevän. Kotisivut nimittäin kaatuivat tiistai-illalla, pieneen ja inhimilliseen, mutta pahuksen isoja vaikutuksia saaneeseen mokaan. Sikäli hyvä, että ne vain lakkasivat toimimasta, mutta sisältö tai mikään tietoturva ei vaarantunut lainkaan ( siitä on onneksi jo pidetty 100 % huolta) ja kun taas oli vika yhteyksissä korjattu, niin tänään aamupäivällä sivut taas aukesi normaalisti.

Pakko kyllä myöntää, että harmitti aika lailla, etenkin kun on tullut nähtyä niin paljon vaivaa niiden eteen ja innoissani tuotteita siellä esitelisin, ja sitten sivuille ei päässytkään.  No onneksi ”vain maito kaatui maahan ja lehmä voi silti hyvin” ajatuksella kun ajattelin, niin ei yöunet kumminkaan mennyt.

SUUREN SYDÄMEN KOKOINEN KIITOS – siis ihan mahtavaa oli kyllä huomata se viestien määrä, joita tuli, kun sivuille ei päässyt. Ja tsemppiviestejä sekä ”kyllä tässä maltetaan odottaa tilausten kanssa, kun sivut taas aukeaa” ym. viestejä ja soittoja tuli ihan tolkuttoman paljo. Oli kyllä ihanaa huomata, kuinka tämmöisestäkin asiasta välitetään ja tsempataan silloin kun on murheita. Olin kyllä niin iloinen ja sydämestäni otettu kaikista yhteydenotoista. Kiitos vielä kerran <3

VUODEN POSITIIVISIN – ANNIMARI KORTE

”Kun tekee kaikkensa unelmiensa eteen eikä luovuta, kaikki on mahdollista” Näin sanoo tiistaina julkaistu ja jo aiemmin valittu Annimari Korte.

Elokuussa kun raadin kanssa valitsimme vuoden Positiivisinta henkilöä ja tutustuttiin enempikin Annimarin tarinaansa, niin oltiin kaikki yksimielisiä, että hän on tuo tittelin ehdottomasti ansainnut. Itselleni oli vain välittynyt kuva määrätietoisesta urheilijasta, joka on noussut takaisin hupulle hiukan vaikeampien vuosien jälkeen. Sitten kun luin ja kuulin koko tarinan, en voinut kuin hattua nostaa ja todeta jälleen kerran, että totuus on tarinaa ihmeellisempi ja arvokkaampi. 

Positiivisuus = hömppähommia. Olisiko aika muuttaa käsitystä? Minulta on useinkin kysytty, että eikö se positiivisuus ole sellaista ”hyväuskoistahömppää”? Ei ne hommat hymyilemällä ja fraaseja hokemalla elämää paremmaksi tee. Olen ollut aina ja tulen myös olemaan erimieltä tuosta määritelmästä. Sillä minulle ainakin positiivisuus on  elämän asennetta eli hyvin pitkälle sitä mikä on myös määritelty tuossa vuoden positiivisimman valinnassa

  • löytyy todellista tahdonvoimaa, sisua ja ahkeruutta.
  • auttaa myös muita onnistumaan, on innostunut ja palveluhenkinen.
  • on pitkäjänteinen tekijä, joka on aina uskonut asiaansa.
  • on oman tiensä kulkija, joka on ryhtynyt sanoista tekoihin.

Ja niin kuin Annimarikin totesi, että Positiivisuutta voi myös opetella ja oppia. Ainut riski mikä siinä on, että elämän laatu paranee, niin itsellä kuin ihmisillä ympärillä.

Ja tuloksetkin siinä samalla esim. Suomenennätys ym. ;)

Lisää valinnasta ja Annimarin voimaannutavista ajatuksista ja elämän asenteestaan pääset lukemaan TÄÄLTÄ

MUUMIOTAUTISET OMENAT – ONGELMASTA PÄÄSEE EROON – TOIMITAAN OIKEIN JA YHDESSÄ

Muumiotaudista lupasin hiukan lisäohjetta ja ajatusta siitä viime viikolla.  Muumiotautihan on ongelmallinen, mutta ei ylitsepääsemätön vaiva. Kun tunnetaan sen elin- ja levittäytymistavat sekä torjuta keinot, niin kyllä siitä eroon pääsee ja saa hallintaan. Laitan ihan perusasiat tähän alle, enkä rupea sen enempää sen sielunelämästä puhumaan.

Muumiotauti ja kuinka se hoituu:

  • muumiotauti on sienitauti, joka leviää tuulen mukana jopa satoja metriä.
  • taudin saastuttamalta viljelmältä kaikki omenat ja myös niiden lehdet kerätään, kompostoidaan tai hävitetään muuten pois tontilta ja kauas kenenkään omenapuista.
  • muumiotauti tuhoutuu kompostissa ajastaan ( 1-2 vuotta)
  • tärkeää on, että kompostiin laitettavat hedelmät ja lehdet peitetään hyvin ja huolellisesti maa-aines kerroksella. Normaali kompostointi muuten, mutta nuo ei saa jäädä koskaan pintaan.
  • yhteistyö naapurien kanssa on tärkeää, kaikkien lähinaapureiden tulisi toimia yhdessä ja samalla tavalla ( kts. tauti leviää kohta) näin saavutetaan hyvä ”laumasuoja”.

Noilla ohjeilla pärjää jo hyvin muumiotautia vastaan. Hankalissa tapauksissa ( esim. naapurit ei tee samoin ja on saastuneita puita) pitää toki sitten katsoa lisätoimia esim. lajikkeina vain vahvakuorisia ja erilaiset urea käsittelyt. ym.

OTSONKARKKI PUOLUKKA – EI TOIMITETA – KYLLÄ AMMATTILAISETKIN MOKAA – VASTUU KANNETAAN

Niin ja olihan tällä viikolla hiukan muutakin ”vastatuulta” kuin tuo nettisivujen ongelmat. Kaverini, joka näitä Otsonkarkki puolukoita siis kasvattaa, soitti ja sanoi, että ”hän ei suostu lähettämään ensimmäistäkään taimea meille nyt” . hiukan ihmettelin, että mikäs juttu nyt on???  Kaveri kertoi, että oli jo muutaman viikon ihmetellyt niiden taimien kuntoa ja olomuotoa, mikä ei ollut normaalia. Oli sitten tehnyt mittauksia ja syykin selvisi, ravinne häiriöt ja kasvit tulossa stressitilaan. Se vaatii nyt tarkkaa ammattimiehen hoitoa, että ne selviää siitä  tai pahimmillaan koko taimierän hävittämistä. Mutta vaikka harmittikin ihan vietävästi tuo taimien peruuntuminen, niin silti enempi arvostan luotettavia ja rehtejä yhteistyöpuutarhoja, jotka kertovat asiat myös silloin kun ne ei ole mennyt, kun Strömsössä. Koska viimekädessä se on sinun etusi ja se on minulla kaikkein tärkeintä. Ja kiitos kaikille, joihin otettiin yhteyttä ja asia kerrottiin. Puutarhaihmisten kanssa on kyllä niin ihanaa, kun huonommatkin uutiset voi kertoa rehdisti, pelkäämättä että menettää yhteyden.  Ja ensivuodelle kollega lupasi tehdä meille tuplamäärän taimia ja entistä komeampia. Ja tänä vuonna, kun on hyvä puolukkavuosi, niin eiköhän tässä taas puolukoissa pysytä ja jaksetaan vuosi odottaa. :)

MUITA MARJOJA KYLLÄ LÖYTYY – JA HYVIÄ ONKIN

Vaikka tuo Otsonkarkki puolukka nyt peruuntuikin, niin kaikkia muita marjoja kyllä löytyy ja kasvaa vielä syysistutuksiin tuossa ihan silmien alla. On mansikkaa, herukoita ( musta, puna ja valko), pari sorttia karviaisia, tyrnejä, hunajamarjoja, pensasmustikoita ( myös PINKKINÄ) , teivadelmaa, karhunvadelmaa ja pari uutta puutarhavadelmaa ( punainen ja keltainen) ja nuo kaikki syysistutuksiisi sopivat ja ensikaudeksi valmiiksi kasvavat marjat löydät kootusti TÄÄLTÄ

ps. Ihan hirveitä määriä noita taimia, jotka on valmisteltu syysistutuksiin, ei ole jäljellä, joten kannattaa käydä varailemassa omat pikimmiten TÄÄLTÄ

Parhaat istutuskelit on vielä tuloillaan.

SYYSPISTOKKAITA

Eikä syksy ole pelkästään ulkokasvien istutus ja lisäysaikaa ( keväällä ja kesällä kukkineet perennathan jaettiin näin syksyllä) vaan minä ainakin noista perinne pelargoneista taas muutaman syyspistokkaan juurrutan. Se onnistuu ihan samoin, kuin keväälläkin. Erona on toki vain hitaampi, lähes uinuva, pistokkaan kasvu. Se on lähinnä vain hengissä, kunnes koittaa kevät ja auringonvalon lisääntyessä ne suorastaan ampaisee kasvuun.  

Toki itselläni ne, kun saa kasvaa muiden huonekasvien kanssa tämän LED-lampun alla, niin ne kasvavat komeiksi ja isoiksi taimiksi jo talven aikana. :)    

RUUSUNMARJOJEN KÄYTTÖVINKKEJÄ OHJE

Tuli kyselyjä tuosta Ruusunmarjojen ”kadonneesta” ohjeesta. Se on kyllä tuolla sivuilla, mutta ehkä hiukan ”piilossa”, eli se löytyy TÄÄLTÄ

KUKKAHOROSKOOPISSA juhlivat

Suopursut 5.9. - 7.10.

Suopursua ei voi olla huomaamatta. Hänen läsnäolonsa vaistoaa jo kaukaa ja hänen persoonansa on yhtä aikaa kiehtova ja uhkaava. Hän kukoistaa haasteellisella kasvupaikallaan ja kohoaa pian sen kiistattomaksi kuninkaalliseksi. Vanhastaan suopursukasvia on käytetty karkottamaan täitä, koita ja rottia. Myös pursuihminen on elementissään taisteltaessa pahaa vastaan. Hän kiiruhtaa hätäavuksi kriisialueille, taistelee eläinoikeuksien puolesta tai pelastaa perjantai-iltaan sammuneita nuoria. Hän myös odottaa runsasta kiitosta vaivoistaan, vaikka kuittaakin sen vähättelyllä. Mukava elämä maljakossa kuihduttaa suopursun nopeasti ja on epämiellyttävää myös ympäristölle. Pieneen tilaan vangittu pursu levittää ympärilleen helvetillisen katkun, joka särkee päätä ja silmiä. Perheessä suopursu määrää tavat. Hän joko nalkuttaa tai antaa ymmärtää, kummin vain, mutta molemmissa lajeissa hän on erittäin lahjakas. Vastalahjaksi hän antaa läheisilleen tinkimättömän tuen ulkomaailmaa vastaan. Perheen on kuitenkin vahdittava, ettei heidän pursunsa vedä itseään liian tiukoille: puuvarsi voi joskus katketa yhtäkkiä ja äänekkäästi.

SIPULIKUKILLA EI VIELÄ KIIRETTÄ  - MAA SAA JÄÄHTYÄ VIELÄ – SÄILYTETÄÄN OIKEIN

Jankaan tätä varmasti jo kohta liikaakin, mutta säälittää vain niin kovin, kun näkee erilaisia somepäivityksiä, kuinka syysipuleita istutetaan maahan jo nyt, vaikka lämmintä on ihan liikaa.  Toki pikkusipuleita ja narsisseja voi kohta jo istutella, mutta mitään kiirettä ei nyt kannata pitää, kun ilmat ovat näin lämpimiä. Muistetaan tuo +10 astetta, sen lämpimämpi maa ei saisi olla, kun sipulikukkia istutetaan.

Talvivalkosipuleista nyt puhumattakaan, sellaisenkin kuvan näin, jossa niitäkin jo kovin istutettiin. Niiden kanssa kannatta odottaa vielä kauemmin eli maa saa jäähtyä alle + 5 asteen. Etelä- ja Keski-Suomessa niiden paras istutusaika onkin usein loka-, jopa marraskuulla. Onhan niitä tullut laitettua joskus joulukuussakin ja kaikkein komeimmat tuli. :)

Säilytetään oikein, sipuli on elävä kasvinosa kumminkin

Mikäli sinulla on nyt jo syyssipuleita, niin kannattaa laittaa ne johonkin +5 - +10 asteiseen paikkaan. Vaikka jääkaappiin siksi aikaa ennen kuin istutusajat koittavat. On hyvä muistaa, että sipuli on ihan elävä, hengittävä ja kuluttava kasvinosa, vaikkei se sille näytäkään. Toki valtaosa syyssipuleista on kova ja tiiviskuorisia, jolloin niiden kova kuori suojaa niitä hyvin, mutta esim. liljansipulityyppiset hengittävät itsensä hyvin nopeasti heikkoon kasvukuntoon, jopa niin heikkoon, etteivät enää jaksa kasvaa.  Eli mitä lämpimämpi, niin sitä enemmän sipuli joutuu luopumaan itseensä varastoituneesta kasvuenergiasta. Lepo viileässä ennen istutusta on niille kaikkein parasta. 

Valkoispulit taas saa olla ihan huoneenlämmössä, niitä ei tarvitse kiikuttaa suotta viileään.

Vaan nyt taidan hiljalleen lopetella ja lähteä iltatoimiin. Vaikka nyt näyttäkin sen verran pilviselle, että ei kuuta varmaan nähdä kippurahäntien kanssa tänä iltana, niin voihan se olla, että aamu on sitten taas sitäkin hienompi. :)

Jos vaikka huomenna vielä yhden ämpärillisen mustikoita kävisi aamusta keräämässä. Mustikat on nimittäin ihan mahtavan kokoisia ja hyvänmakuisia vielä ja niitä on paljon. Aamusta kun aikasin menee, niin hirvikärpäsetkään ei ole vielä niin runsaslukisina hereillä.

***************************************

"If you tell me it's impossible,

I will show you a miracle"

eli

”jos kerrot minulle, että se on mahdotonta,

näytän sinulle ihmeen”.

Annimari Korte  

vuoden 2020 Positiivisin Suomalainen

***************************************

Hyvää yötä ja Syyskuisen mahtavaa viikonloppua sinulle hyvä puutarhaystäväni. 

Toivottaa

Puutarhurisi

Juha