Liukkaan lämmintä perjantaita täältä Puutarhalta!
Onhan ollut melkoisen mielenkiintoinen viikko tuon säänhaltijan toimesta. Lunta, pakkasta, tuulta, jäätävää vesisadetta ja nyt onkin ilma kuin maaliskuussa. Lumet valuvat katoilta ja piha on mennyt yön aikana liukkaaksi kuin ”talitintin päälaki”. Mistähän muuten tuollainen sanonta tuleekin? En tiedä oletko sinä kuullut noin sanottavan, mutta täällä meidän kylällämme ainakin sanotaan noin, kun tie tai piha on oikein liukas ja jäinen. Nuo erilaiset paikkakuntakohtaiset sanonnat on kyllä hauskoja.
Onneksi laitoin aamulla pirtistä lähteissäni nuo nastakengät jalkaan. Oli nimittäin tämä puutarhan piha mennyt yöllä ihan peilijäälle, mutta niillä oli kyllä ilo kävellä rapsutella, kun ei ollut pelkoa liukastumisesta.
PEKKA SEN KERTOI – NYT LÄMMINTÄ JA LOPPUVIIKOSTA YÖPAKKASIA ELI NYT SITTEN VALMISTAUDUTAAN SUOJAAMAAN
Tosiaan tuo Poudan Pekan sääennustus näyttää sille, että lämpöiset säät, fhön - tuulien kera jatkuu aina ensiviikon puoliväliin asti ja sitten tulee kylmät yöt. Pakkasta saattaa olla Etelä-Suomessakin jopa parikymmentä astetta ja päivät sitten plussalla.
Eli nyt olisi se hetki, kun kannattaa laittaa suojat paikoilleen noille suojattaville kasveille. Mielellään jo viikonlopulla ainakin tarvetavarat hollille. Eli ainakin kaikki nuoret havuistutukset kannattaa suojata ja samoin rodot sekä muutkin ainavihannat, vain muutaman vuoden vanhat istutukset. Etenkin jos ne ovat suoralle auringonpaisteelle alttiina edes osankin päivästä.
Mikä siis on suojaamisen ja suojien idea? Se on hyvä ymmärtää, ettei vain laita suojia tavan vuoksi tai kun naapurikin tekee… eli
- lämmin sää päivällä saa kasvit heräämään ja haihduttamaan vararavintoaan. Mikäli juuret eivät ole sulassa maassa, niin kasvi kuivuu ns. nestehukkaan.
- kasvit ei siis palellu tässä ahava aikana, vaan kuivuu.
- koska nuorien kasvien juuristo on vielä niin pinnassa, että se on jäässä vielä eikä pysty ruokkimaan kasvia( tosin tänä vuonna routaa, kun ei ole, niin tätä tilannetta tuskin on, mutta noin yleensä)
- vanhemmilla kasveilla juuristo on jo usein niin syvällä, että siellä ei ole routaa ja toisaalta ne ovat myös karaistuneet paremmin näihin oloihin.
Hyvä suoja on tuettu ja hengittävä
- tukikeppi – vahva ja hyvin maassa kiinni oleva ( paras on ns. kotamallinen kehikko) se estää kankaan painumasta kasvin päälle esim. lumisateen takia.
- Kangas on hengittävä, mutta tiivis ja varjostava esim. juuttikangas tai varjostuskangas. Ohuen kankaan voit laittaa kaksi- jopa kolmin- kerroin, jos sille tuntuu.
- päälle jätetään ilma-aukko, jotta lämmin ilma pääsee ulos, eikä nosta lämpötilaa liikaa kankaan sisällä ( tämä on oikeasti hyvin tärkeää ja valitettavan usein näkee tiukalle hupulle käärittyjä luomuksia, joiden sisällä kasvin on tukala olla, etenkin aurinkoisina päivinä)
Sinä nyt varmasti nämä kaikki jo tiesitkin, mutta vinkkaa ihmeessä tutuille, joilla tiedät tämmöisiä uusia istutuksia tai suojaustarpeita olevan. Ei sitten suotta kuole tai vahingoitu arvokkaat ja vaalitut kasvit. Hyvät neuvot kun ei ole koskaan keneltäkään pois, vaan päinvastoin, yhteinen ilo, eikö vain. :)
ENSIMMÄISET KOULINNAT KÄYNNISSÄ - KERRATAANKO SITÄKIN HIUKAN.
Etenkin tuon led-lampun alla olevat kylvökset nousee niin nopeasti, ett koulintaan pitää melkein varautua, kun on ”kylvöskahvit” juonut. ;) No onneksi siinä on kyllä se hyvä puoli, että kylvös saa niin paljo ja niin hyvää valoa, että vaikka taimettuminen tapahtuukin nopeasti, niin taimet eivät lähde holtittomasti venymään valon etsiessään. Pysyvät napakoina ja helposti koulittavina. Etenkin kun vielä pidetään taimettumisen jälkeen lämpötila enempi viileänä kuin kuumana.
Ja sitten se itse kouliminen, se on ihan mahdottoman mukavaa ja antoisaa puuhaa, kun siihen varaa sopivasti aikaa ja tarvittavat tavarat. Itse pidän tuon ajan varaamista kaikkein tärkeimpänä. Tuo on nimittäin puuhaa, josta saa joko pahimmillaan stressin ( myöhässä ja kiire) tai mitä nautinnollisimman hetken ( ajoissa ja aikaa). Valitaan se nautinto ja aikaa, eikö vain. :)
ja näinhän se homma sitten käy:
- koulitaan taimet taimimultaseokseen tai kukkamultakin käy, mutta ei kumminkaan koskaan ns. mustiin multiin. Ne ovat liian vahvoja ja tiivistyy liian helposti, jolloin taimet kärsii ja pahimmillaan kuolee ja saat vielä ns. pikkukärpäset kaupanpäälle.
- koulitaan yleensä heti kun ensimmäiset lehdet on ilmestyneet esiin tai ainakin heti kohta sen jälkeen.
- taimi nostetaan irti ottamalla lehdestä kiinni ja kylvötikkua ( lyijykynä tai muu vastaava tikku käy vallan hyvin myös) apuna käyttäen. Tässä muuten näkee usein tehtävän väärin, jopa kohtalokkain seurauksin eli otetaan kiinni taimen varresta eikä lehdestä. Nyt jos tuosta hennosta varresta puristaa hiukankin liian kovaa, niin se vaurioituu ja taimi kuolee. Lehdestä kun ottaa kiinni, niin se paitsi kestää käsittelyä paremmin, niin se ei haittaa taimen kasvua, vaikka lehti vaurioituisikin hiukan.
- Taimet koulitaan yleensä 6-8 cm taimiruukkuihin ja kun niistä on tullut aikanaan ns. juuret läpi ( = juuret tulee esiin ruukkujen pohjasta) niin sitten vasta istutetaan isompiin ruukkuihin tai penkkeihin.
- Taimet nostetaan yleensä samalla nostolla taimiruukkuun tehtyyn reikään ja tiivistetään multa kevyesti nipistämällä taimen ympäriltä.
- useimmiten taimet istutetaan myös syvempään, mutta ei kuitenkaan niin syvään, että sirkkalehdet peittyvät.
- koulittuja taimia pidetään aluksi valossa, mutta ei suorassa auringonpaisteessa. Ja lämpötila yleensä ennemmin alle 20 kuin yli. Tapauskohtaisesti toki.
- Ja sitten vain kevyttä sumuttelua ja juttelua niille päivittäin ja hyvä tulee. :)
Kastelusta vielä sen verran, että jos vain mahdollista niin alakautta ja kannattaa pitää taimet ennemmin hiukan janoisina kuin liian märkinä. Näin juuristo kehittyy ja kasvaa parhaiten, ja senhän me tiedämmekin jo kokemuksesta, että miten hyvä ja tärkeä asia kunnon juuristo on koko kasvukauden kannalta. Siihen kannattaa satsata alussa.
Lannoittamisesta voisin sanoa, että semmoisena hyvänä nyrkkisääntönä olen pitänyt, että annan laimeaa lannoitevettä joka kastelukerralla noin 50 % normaali vahvuudesta. Sitten kun juuret ovat läpi ruukun ja kasvu selvästi kiihtyy, niin sitten vasta täysillä vahvuuksilla.
Ja sitten kun istutan taimet lopullisille kasvupaikoille, oli se sitten amppeli, ruukku tai penkkiin, niin siinä yhteydessä laitan nuo lannoitekävyt, ja ne hoitavatkin sitten koko kesän peruslannoituksen siellä ihan itsestään. Minusta nuo lannoitekävyt ovat kyllä yksi hienoimpia puutarha-alan innovaatioita ikinä.
SAINTPAULIA– MYÖS LISÄÄMINEN ON HELPPOA
Viimeviikolla oli puhetta näistä iki-ihanista ”santuista” ja etenkin nämä ”mummonohjeista”. Otetaan sen verran aiheeseen vielä jatkoa, että sehän on myös yksi helpoimpia kasveja lisätä lehtipistokkaista.
Ja näinhän se kätevästi kävi.
- Leikataan lehti emokasvista ja jätetään siihen muutama sentti lehtiruotoa jäljelle.
- Työnnetään lehti pystyyn kosteaan multaan (ei taaskaan mustaa multaa).
- Laitetaan ruukun päälle muovipussi, jonka kulmaan on leikattu pieni tuuletusreikä.
- Ja pistetään ruukku +18- +20 asteiseen paikkaan ja muutaman viikon päästä uutta alkua alkaa ilmestyä juurelle. Sitten vain hiljalleen totutetaan kasvi olemaan ilman huppua ja siinä se sitten on uusi kukka, uutta kotia vaille valmiina. Mikäs sen kivampaa kuin antaa omakasvattama ”kukkakaima” ystävän ikkunalaudalle. Varmasti muistuu ystävä aina mieleen, kun sitä hoitaa. <3
MIKÄ TUO ”FLEURO STAR” MERKKI ON – ONKO SE VAIN JOKU KEKSITTY MERKKI ? – EIPÄ OLE, VAAN PÄINVASTOIN, SE ON MERKKI JUURI SINUA AJATELLEN - MINÄPÄ KERRON MIKSI.
Tuli sellainen kysymys, että mikä tuo ”Fleuro Star” merkki tuon uuden Petunia ’Midnight Goldin’ yhteydessä on. Onko se vain jokin ”markkinamerkki”. Eipä ole vaan tuo merkki on hyvinkin arvostettu merkki ja sen saantiin vaaditaan hyvin paljon pitkäjänteistä jalostustyötä, joskus jopa vuosikymmeniä. Ja ennen kaikkea tuo merkki on osoitus siitä, että kyseinen kasvi on mitä parahin juuri koitipuutarhassa ja aivan normaaleissa olosuhteissa. Ei mikään erityishoitoja tai olosuhteita vaativa ammattipuutarhurin kasvi.
Tämähän on iso ja tarkasti vallvottu prosessi, muutta kokeilen kerto sen nyt lyhyesti- Eli tätä merkkiä varten kasvit ilmoitetaan vain kerran ja yhtenä vuonna. Kasveja arvostelee 30 huippuammattipuutarhurien ja jalostajien tarkasti valikoitunut ryhmä Euroopasta. He kaikki testaavat ja arvostelevat kasvit omissa oloissaan ja erilaisissa kasvuympäristöissä. Kunnes kokoontuvat ja esittelevät tulokset ja näkemykset kasveista ( joita voi olla siis satoja) ja niistä valitaan aina 4-5 kasvin finalistit ja yksi voittaja. Käytännössä jo kaikki mukaan päässeet kasvit ovat aivan huippuja ja finalistit sitten niitä kaikkein kirkkaimpia ”tähtiä”. Ja tärkeintä tässä on tosiaan sen lisäksi, että ne arvostellaan hyvin perusteellisesti ja ammattimaisesti, niin ne testataan ja arvostellaan nimenomaan kotipuutarhoissa ja niitä vastaavissa olosuhteissa. Eli ihan sinua ajatellen ei ammattipuutarhuria tai mitään erityisoloja vaatien. :)
Ja tätä merkkiä ei saa käyttää mitkään muut kasvit, kuin ne joille se on myönnetty ja se on hyvin tarkoin valvottu asia. Eli tuohon merkin omaaviin kasveihin voit aina luottaa, että ne edustavat ihan varmasti parasta mahdollista laatua. Ja minusta on kyllä ihan mahdottoman hienoa ja etuoikeutettua, kun saan näitä kasveja kasvattaa ja sinullekin toimittaa.
Vaan nyt minä taidan lähteä hakemaan tuon sepeliämpärin ja kylvää poluille pikkuisen karkeutta, jos vaikka tulee joku käymään, jolla ei ole nastakenkiä jalassa. Lämmin sepeli on kyllä siitä hyvää, että se sulaa tuohon jäähän hyvin kiinni ja pysyy siinä pitkään. Eikä luista jalkojen alla. Kippurahähntien kanssa lenkille kun lähdetään, niin se voikin nyt olla valinnan paikka, että lähdenkö liukulumikengillä metsään ja samalla kuuntelemaan, josko pöllöt jo huutelisi vai menisikö ihan vain peltotielenkin nastat jalassa. no sen ilta näyttää.