Perjantaiterveisiä täältä Puutarhalta!
Aamulla kun avasin pirtinoven, niin piti oikein kääntyä takaisin ja laittaa sadeviitta päälle, sen verran tuolta taivaalta vettä tuntui tuleva. No ilma oli kyllä raikas ja hyväähän tuo vesisade tekee nyt etenkin tuolle valkosipulimaalle, jonka istutukset tosin vielä odottavat ilmojen jäähtymistä.
Vaikka tuo kylmä pohjoistuuli viikolla tekikin pientä puuhaa kasvien suojaamiseksi, niin nyt kyllä taas kelpaa näitä katsella. kärhökin kukkii vielä ihan täysillä ja saa vielä kukkiakin. Vien sen sitten tuonne kylmävarastoon, kun talvi oikeasti tulee.
Pohjoisesta on kyllä tullut niin ihania talvikuvia, että jos meillä ihaillaan vielä kukkia, niin kyllä hiukan kateeksi käy nuo upeat talvimaisemat mitkä sinne viikolla tuli. Kiitos kuvista, niistäkin tuli hyvä mieli.
PERINNE PELARGONIT LEIKATTU TALVEHTIMISKUNTOON
Oli kyllä viikolla suuri haikeus taas tarttua saksiin ja leikata nuo vanhat perinnepelargonit talvehtimisvalmiiksi. Niin upeasti ne olisi vielä kukkineet, mutta niiden parhaaksi oli vain otettava sakset käteen ja leikattava kukat ja harvennettava muutenkin.
Osan näistä siirrän tuohon kasvilampun alle taas ja otan kohta syyspistokkaista niistä tuohon saman lampun alle juurtumaan. Loput pääsevät tuonne viileään talvehtimaan.
Oletko muuten kokeillut ottaa syyspistokkaita? Ne onnistuvat yllättävän hyvin, etenkin jos ne saa olla tämän kasvilampun alla. Ei ne toki niin nopeasti juurru, kuin keväällä, mutta toisaalta ne ovat sitten heti valmiita kasvamaan keväällä.
Kokeilepa, on ihan hauskaa puuhaa, vaikka hiukan pitempää pinnaa vaatiikin odottaa juurtumista kuin keväällä, mutta sitähän meiltä puutarhureilta löytyy jo luonnostaan, eikö vain. Ei olla onneksi mitään ”tänne heti kaikki nyt” tyyppejä.
Puutarhanhoito on opettanut meille senkin hyveen. :)
PÖKKÖVEHKAKIN TUUMI KÄYDÄ TALVILEVOLLE – POIKASET EI VIELÄ – JOKU SAA ENSIKEVÄÄNÄ ITSELLEEN
Tuo pökkövehkakin päätti nyt sitten viikolla heittäytyä talvilepoon. Se on kyllä hauska kasvi, kun viimevuonna se teki tuon saman ja koko talven katselin pelkkää tyhjää ruukkua, niin ajattelin, että näinköhän sieltä ikinä enää mitään nousee. ja pitkälle kevääseen mentiinkin ja pari kertaa jo ajattelin, että ei tuolta mitään nouse, vaan niin se odotus ja maltti palkittiin yhtenä aamuna ja uusi alku alkoi työntyä esiin. Ja sitten olikin ihan huima tuo kasvuvauhti, tuntui että se venyi ihan silmissä pituutta. Ja tekipä tuo muutaman poikasenkin ja ne tuossa vielä on vihreinä, mutta varmaan levossa kohta nekin. Jos kaikki menee hyvin, niin noista poikasista toinen tai ehkä molemmat pääsevät uuteen kotiin ensi keväänä. Olehan kuulolla, se voit olla, vaikka sinä, joka on uuden pökkövehkan omistaja ensikeväänä ( jos arpaonni suosii ja huolit, myydä en aio, vaan lahjoittaa). ;)
RUNKOSUOJIA PAIKOILLEEN
Vaikka tuo talven tulo nyt hiukan peruuntuikin toistaiseksi, niin kyllä nuo runkosuojat tulee nyt laitettua paikoilleen. Ei tarvitse suotta jännittää ja odottaa, että onko pupujussit jo käyneet. Itse käytän sellaista n. metrin korkeaa verkkoa ja se kunnolla maahan kiinni, tukitolppien avulla, niin hyvin pysyy paikoillaan eikä tarvitse tehdä ennen kevättä mitään. Ellei sitten tule lunta ihan tolkuttomasti, niin sitten pitää käydä joko jatkamassa verkkoa tai talloa lumet matalaksi verkon ulkopuolelta
|
NYT ON LOISTAVA HETKI TARKISTAA JÄÄKÖ VESI MAKAAMAAN Tänään ja huomenna kiertelen nuo kukkapenkit ja etenkin uudet istutukset läpi ja katson, onko jossain maa painunut niin, että vesi jää makaamaan. Nyt ne paljastuvat tämän vesisateen jälkeen ja on helppo täyttää vielä ennen talvea. Talvella tuollainen vedenkeräyskohta saattaa nimittäin koitua kasvien tuhoksi suotta. |
TUNNETKO VAAHTERAN TERVATÄPLÄTAUDIN JA SEN TORJUNTAKEINON?
Tuo vaahteran tervatäplätauti on ollut taas esillä jonkin verran ja siitä on kysymyksiä tullut. tuosta taudista ja sen syistä on ollut kaikenlaisia arvauksia ja teorioita, mutta viimeaikaset tutkimukset osoittavat sen selkeästi leviävän siihen sairastuneiden lehtien välityksellä, joista tauti leviää puihin.
TORJUNTA:
Tuo tauti on ns. yksivuotinen tauti, joten sen torjunta on myös helppoa eli kaikki saastuneet lehdet pitää vain haravoida ja hävittää pois. Näin se häviää. toki myös lähistöllä olevat vaahteroiden lehdet tulisi korjata ja hävittää pois, jolloin se ei pysty enää yksivuotisena leviämään ja saastuttamaan puita seuraavana kesänä.
Vaan nyt minä taidan lähteä hiljalleen tuonne hallin puolelle ja erottelemaan hiljalleen valkosipulin kynsiä istutusvalmiiksi. Sen verran paljon niitä tulee, että parempi tehdä pienissä erissä, ettei ole ihan mahdoton urakka sitten kun niitä maahan alkaa laittamaan. ”Vähän päivässä, paljon viikossa” pätee tässäkin hyvin, niin ei tule stressiä eikä kiirettä.