Tuoksujen täyttämää perjantaita täältä Puutarhalta!

 Aamulla pirtissä tuoksui puuro, kahvi ja karjalanpiirakat. Pirtistä ulos tullessa tuoksui raikas ja puhdas aamukosteuden piristämä ilma ja tänne puutarhalle tullessa tuoksui amarylliksen ja valkosipulien huumaava tuoksu. Eipä tässä paljon ”menneneitä tai chaneleita” kaipaa, kun näin mahtavat tuoksut täyttää aamun. Tiesitkö muuten, että hajuaisti on ihmisen parhaiten muistava aisti? Tuttu tuoksu, ihan yllättävässäkin paikassa, saattaa tuoda muistoja mieleen vuosikymmenten takaa, joita ei muuten olisi muistanut millään. Onko sinulle käynyt niin? Itselle on monastikin ja erityisesti kukkien tuoksut tuo ihania muistoja mieleen. Esimerkiksi tietty leikkoruusun tuoksu, tuo aina mieleeni kaikki mukavat työkaverit ja muistot Suutarin Kyöstin puutarhalta. Siellä nimittäin sain ensimmäistä kertaa oikein kunnolla tutustua ja uppoutua ruusujen ihmeelliseen maailmaan ja aina kun tuo ihana ruusun tuoksu leijailee ilmassa, niin huomaan kuinka nämä ihanat muistot vuosikymmenten takaa tulee mieleeni kuin eilispäivä.   

Ulkona nämä syysistutukset sen kuin vain komistuu, eikä paljon vesisateet tai pienet pakkaset haittaa loistokkuutta.

 PÄIVÄ SATEEN JÄLKEEN –KUPPI KUUMAA MUKAAN JA TARKISTUSKIERROKSELLE

Nyt kun maat on vielä valtaosin sulat, niin sateen jälkeen ropakoiden pitäisi hävitä istutuksilta käytännössä vuorokaudessa sateen jälkeen. Nyt on loistava aika käydä hiukan kävelemässä ja katselemassa penkkejä ja istutuksia, että missään ei vesi makaisi ropakoina. Nyt vielä asialle ehtii tehdä jotain ( lisää maata, veden ohjailua pois, jne). Talven tullessa olisi hyvä, ettei vettä jäisi kasvienjuurille lammikkoina makaamaan. Makaavan veden vaikutus voi nimittäin olla hyvinkin tuhoisa talven mittaan. Tuo on ihan kiva ja mukava homma tehdä, vaikka ottamalla kahvikuppi mukaan, pistää pipo päähän, saappaat jalkaan ja kierrellä pitkin pihamaata kahvia nautiskellen ja hiukan tilannetta katsellen. Ja kahvihan maistuu ulkona aina satakertaa paremmalle kuin sisällä, eikö vain. Että jo ihan senkin takia.  :)

 LÄMPÖTILAN VAIKUTUS AMARYLLIKSEN KASVUUN

Nyt kun amaryllissipulien lähetykset on käynnistyneet toden teolla ( kannattaa muuten pitää kiirettä, jollet ole omiasi jo hankkinut, kysyntä on kovaa), niin tuli mieleeni, että vilkaistaanko hiukan tuota lämpötilan vaikutusta niiden kasvunopeuteen.

Tuossa kuvassa näkyy oikeastaan hyvin se oleellisin ero lämpötilojen suhteen. Eli kasvatin Alfrescoja kolmessa eri lämpötilassa ( muuten valo, kastelu ym. olosuhteet olivat samat) ja tuosta näkyy hyvin kuinka iso ja ratkaiseva merkitys lämpötilalla on. Eli kun lämpötila oli + 26–28 astetta, niin kaikki 3 putkea nousi nopeasti kukkaan ( reilussa 2 viikossa) ja varsista tuli lyhyet ja tanakat. +22-24 asteessa varret nousi myös hyvin ja aloittivat kukinnan noin viikkoa myöhemmin eli reilu kolmisen viikkoa istutuksesta. Ja sitten tuo sipuli, joka oli  + 18 asteessa, niin se oli hädin tuskin aloittanut vielä kasvuaan, vaan mietti, että kasvaako vai ei??? Eli siksi tuossa alussa lämpötilan merkitys kukkavarsien nousemiselle on todella tärkeä, valoakin tärkeämpi asia. Ja mielellään se lämpö saisi tulla pohjan kautta, jolloin se lämmittää parhaiten sipulia. Eli jos oikein tarkasti asiasta puhutaan, niin sipulin sisäinen lämpötila on se ratkaiseva asia. Sen tarvitsee olla tietyn verran, jotta varret lähtevät nousemaan ja kukkimaan. Tämä on hyvin loogista ja ymmärrettävää, sillä luonnossa kukka varmistaa tällä sen, että kukat tulevat oikeaan aikaan, kun lämpöä ja pölyttäjiä on varmasti tarpeeksi, eikä se kuki liian aikaisin.

 Lajikkeissa on toki myös eroja ja nyrkkisääntönä voit pitää, että valkoiset ovat hitaimpia ja punaiset nopeimpia ja muut värit näiden väliltä.

 Kun kukat ovat sitten aukeamassa, niin sitten niitä voit tarvittaessa jarrutella helposti viemällä ne n. + 10 ( + 5 - +15) asteiseen paikkaan. Siellä ne voi olla hyvinkin useamman viikon ilman ongelmia ja kun nostat ne lämpimään, niin kukat avautuvat muutamassa päivässä täyteen loistoonsa.

 Itse annan toki muutaman amarylliksen kukkia ja ilahduttaa jo ennen joulua ja osan passaan sitten jouluksi. Etenkin ne jotka vien lahjaksi.

AMARYLLIS ON MYÖS RAKKAUDEN KUKKA - TARINA AMARYLLIKSEN NIMESTÄ JA SYNNYSTÄ ( oletko kuullut / lukenut aiemmin?)

 Amaryllis: Tarina tosi rakkaudesta ja puutarhan ihmeestä

Kreikan mytologiassa Amaryllis oli palvelija, joka oli syvästi rakastunut komeaan, mutta kylmäsydämiseen Alteoon. Epätoivoisesti yrittäen voittaa Alteon rakkautta, Amaryllis lävisti sydämensä kultaisella nuolella ja vieraili joka päivä Alteon talolla, tiputellen verenpisaroita matkan aikana. Kolmantenatoista päivänä, tulenpunaiset, kauniit kukat, kukkivat pitkin Amarylliksen kulkemaa polkua. Alteo ihastui näkymäänsä, Amarylliksen sydän parantui ja meidän lempi joulukukkamme sai nimensä.

 KUKKAHOROSKOOPISSA JUHLIVAT NYT SIANKÄRSÄMÖT

 Siankärsämö 13.11. - 8.12.

Siankärsämö kulkee elämänsä ryhdikkäänä ja pystypäisenä, mutta ei itsepäisenä. Yllättävänkin joustavan luonteensa ansiosta se sopeutuu helposti muutoksiin ja uusiin tilanteisiin. Epäoikeudenmukaisuuksia siankärsämö kavahtaa, siksi se on aina valmis puolustamaan vääryyttä kärsineitä. Vastoinkäymiset eivät sitä pelota. Pikemminkin ne ovat vain haasteita, jotka on voitettava. Siankärsämö ei koreile ulkonäöllään, mutta hengeltään suurena se ei huku muiden joukkoon. Sen iloinen elämänmyönteisyys säteilee ympäristöön eikä sen tarvitse koskaan olla yksin. Hyvänä kuuntelijana siankärsämö paneutuu joskus liikaa muitten ongelmiin ja unohtaa, että myös itselle olisi annettava aikaa. Opettelemalla tervettä itsekkyyttä se voi torjua silloin tällöin uhkaavaa uupumusta. Siankärsämössä on taipumusta syvällisyyteen ja elämän tarkoituksen pohdiskeluun. Liikuntamuodoista jooga sopii sille parhaiten, mutta sen tulisi vahvistaa myös lihaksiaan, niin että pitkä ja usein solakka varsi ei vanhemmiten menetä ryhdikkyyttään. Tuittupäisyydellään siankärsämö joskus hämmentää ympäristöään ja tämän luonteenpiirteen hiominen vaatii vielä paljon työtä.

 VALKOSIPULIN KASVATUSTA TAPION TAPAAN

 Kerholaisemme Tapio kirjoitteli minulle hänen hyväksi koetusta tavasta kasvattaa valkosipuleita. Tapion kirje ( = sähköposti) oli niin leppoisasti ja maanläheisesti kirjoitettu, että ihan kuin olisi itse tuolla paikalla. Ja onhan tuo aivan loistava viljelyvinkkikin. Tapion luvalla julkaisen nyt tämän kirjeen ja kuvan sinullekin.

Ole hyvä, valkosipulin viljelyä Tapion tapaan.

Hei! Oon Pohojois-Pohojanmaan murretta "vaaliva", nykyään Pohjois-Karjalassa asuva (20 vuotta) eläke-ukko, en mikkään hortonomi, vaan "pesunkestävä" metallimies. Lieksaan muutettuamme, tänne metän keskelle vanahalle, kylymälle rintamamies-tilalle,ja mökin ympäriltä puut raivattuamme,ensimmäinen tehtävä oli mansikkamaan- ja herukkapuskien istutus."Milijoonien"kivien poiston jäläkeen olikin sitte vuorossa ensimmäisten valakosipulien istutusten aika.Pari-kolome vuotta avomaalla,rikkaruohojen seassa kasvatettuani totesin,että minulta "laiskalta"ei hommasta tuu mittään! Niinpä seuraavana syksynä jonkunlainen "polttimo"päässäni syttyi! Miksi en laita niitä kynsiä, kuten mansikan taimia,...muovitettuun penkkiin??!! No,iliman pitempiä puhheita! (katoppa kuvat!) Tällä tyylillä oon kasvattanu "valakkaria" jo 13vuotta,yhtäkään "katovuotta" ei oo tullut,ja rikkaruohojen kitkemiset on saanut unohtaa kokonaan.

Nykyään kasvatamme kaikki juurekset,kesäkurpitsat ja kaalit samalla tavoin! No,ei työmäärä oo kyllä päässy vähenemmään, on keksitty lissää kasvatettavaa. Mulla on myös toinen "harrastus",chilien kasvatus,ja se on päässy vähän "lähteen lapasesta",joten kyllä tässä kahelle vanahalle, ukolle (72v),ja akalle (63v) kivasti puuhaa riittää, iliman rikkaruohon kitkemistäkin!

Ps.Teiltä hankkimani siemensipulit ovat kyllä olleet tosi hyviä, tällä satokauvella alle 20kpl viijestäsaasta (500),jäi itämätä!(tai harakka kävi hakemassa!)....Että tämmöstä juttua Itä-Suomesta kirijottellee Pohojos-Suomen ukko.

 Terveisin! Tapio Liukkonen, "pahasti syrjäytynyt eläkeläinen",Lieksasta

-Vielä mainihten sen,että mittään katteita en oo penkkien päällä käyttäny ja hyvin on sipulit pärijänny! Lisälannoitus on pikkusen "työläämpää",kun kananpaskarakkeet pittää ujuttaa siitä pienestä reijästä muovin alle,mutta vastaavasti muovi huolehtii,että maa pyssyy hyvin kosteana,eikä tartte jatkuvasti olla lääräämässä veen kanssa.

 Sano!Tapio

Jos tuo minun touhu kiinnostaa jota-kuta,niin voin kyllä "konsultoija"!

 Kiitos Tapio vielä kerran, tämä oli mahtava tarina ja vinkkipaketti samalla. :)

 VINKKIÄ / TARINAA SINULLAKIN?

Mieluusti minä kuulen ja luen tarinoita enempikin, joten jos sinulla on tarinaa / vinkkiä ja hetki aikaa kertoa ne minulle, niin olisin erittäin iloinen ja otettu. Kiitos jo etukäteen. :)

Vaan nyt minä lähden tuonne amaryllisten ja valkosipulien huumaavaan tuoksuun takaisin ja valmisteleman kaikki valmiiksi, että saan taas heti alkuviikosta kaikki matkaan.

Ja illalla mennään taas kippurahäntien kanssa peltolenkille. Saa nähdä miten tänään menee. Eilen illalla oli nimittäin kauris tuossa pellolla keikistelemässä ja nämähän innostuivat siitä vallan. Oli talutushihnat aika tiukkoina hetken aikaa, kun molemmat ( Reiska ja Soma) olisi halunneet mennä tekemään sen kanssa hiukan lähempääkin tuttavuutta. Ihan piti jo laittaa kantapäät maahan, kun kaksi koiraa kilvan kiskoi sen kauriin  perään. No onneksi kaikki jatkettiin sitten hetken perästä omiin suuntiin ilman sen suurempia hässäköitä.  Tai sitten tänään mennään metsänlenkille, siellä ei noita ”houkutuksia” ole ihan niin paljon. ;)

 

**********************************
Ei onni ole sattumaa,
joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä. 
Se tulee vähitellen ihmisen luo sen mukaisesti,
miten hän ympärillään suhtautuu elämään ja ympärillä oleviin ihmisiin. 
Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää toistaan.
 
Tshingis Aitmatov
  
**********************************
Leppoisan mukavaa viikonloppua sinulle hyvä puutarhaystäväni
 
Toivotteleepi
 
Puutarhurisi
 
Juha

Tilaa puutarhurin perjantaiposti