Maukkaita terveisiä täältä Puutarhalta!
Vaikka keväinen taimikasvatusaika oli kiehtovaa ja ihanaa, toki myös välillä haasteellista ja työlästä, niin kyllä nämä ”palkinnot” on kaiken sen arvoista, jopa enemmänkin. Mikä voi olla tämän mukavampaa, kun saa napostella joka päivä tuoreita ja raikkaita oman maan herkkuja. Tomaatit, kurkut, salaatit, yrtit, perunat, mansikat, mustikat, jne. Ja satokausi on vasta aluillaan. :)
Kukista puhumattakaan, vaikka oli tuo hellejakso, kovia sateita ja tuulia, niin kyllä kaikki kukoistaa nyt ihan valtavasti. Etenkin minua ilahduttaa nämä hiukan myöhemmin istutetut istutukset, jotka ei ränsisty lainkaan, vaan uhkuu kasvuaan paremmaksi päivä päivältä. Nämäkin pikkutaimet on laitettu juurtumaan vasta toukokuun lopulla ja on nyt jo näin hienoja. Valon ja lämmön vaikutus kasvunopeuteen on ihmeellinen.
KURPITSAN KUKISSA ON TYTTÖJÄ JA POIKIA
Jonkin verran on ollut taas esillä nuo kurpitsat, jotka eivät kehity kunnolla tai tee hedelmää olenkaan. Asioille löytyy yleensä hyvin luontainen selitys ja syy sekä keinot.
Tehdäänkö pieni kertaus niistä. :)
- kurpitsalla on siis samassa kasvissa niin hedekukintoja ( eli poika - & pölyttäjäkukka) ja emikukkia ( tyttö- ja hedelmäntekevä kukka)
- mikäli pölyttäjiä ei ole, niin pölytystä voi auttaa käsin. Pienellä pensselillä matkitaan pölyttäjää ja vieraillaan poikakukasta tyttökukkaan. Tämä on hyvä tehdä aina aamuisin ja useampaan kertaan.
- käytännössä syy huonosti kehittyviin ja kesken kaiken mätäneviin hedelmiin, löytyy tuosta huonosti onnistuneesta pölytyksestä.
- Syy ei siis ole kastelussa, lajikkeessa, lannoituksessa, jne. vaan ihan puhtaasti siinä, että pölytys ei ole onnistunut hyvin.
- Toki hoito- ja kasvuolosuhteet vaikuttavat kasvuun ja satoon, mutta tuo kehityshäiriö hedelmissä on 99 % tuota pölyttymättömyyttä.
- Tätä pölyttymisongelmaa esiintyy yleensä enemmän kasvihuoneissa kuin luonnossa.
Kukkien tunnistus
On aika helppoa eli pojilla (hede) kukkavarsi on hento ja pitkänomainen ja tyttö (emi) kukilla näkyy jo heti tuo hedelmäksi kasvava osa kukan alla.
Tässä kuvassa hedekukka (laiha kukkavarsi) on tuossa oikealla ja hiukan alempana ja emikukka on vasemmalla ja siinä näkyykin jo pieni kurpitsanalku.
Jotkut tykkäävät poistaa noita emikukkia kurpitsan päältä, ettei ne suotta mädännytä hedelmää. Minusta se ei ole ollut kovin iso ongelma, eli itse en ainakaan sitä hirveästi muista / ehdi tehdä. ;)
KUKAT ON HYVIÄ MYÖS SYÖDÄ
Ja poistettuja kukkia ei tosiaankaan kannata heittää pois vaan herkutella niillä. Eli avataan kukka auki, otetaan sisältö pois ja sitten pannun tai friteerauksen kautta herkuttelemaan.
KUKKAHOROSKOOPISSA VUOROSSA KETO-ORVOKKI 11.7. - 8.8.
Ensivaikutelma keto-orvokista on suloinen. Vaikka katse on lapsenomaisen luottavainen, koko olemus pieni, ujo ja vaatimaton, hänestä huomaa pian yllättävää värikkyyttä ja monimuotoisuutta. Hänessä on ainutlaatuista persoonallisuutta, outoa, jopa omassa suvussaan. Et ole tekemisissä minkään keskivetotyypin kanssa. Herkkä keto-orvokki on vahvalla varrella tukevasti kiinni maassa. Suku ja ystävät ovat hänelle suorastaan elintärkeitä. Valta ja raha eivät häntä kiinnosta, hän tarvitsee ennen kaikkea ihmisiä, läheisyyttä ja lämpöä. Hän viihtyy ja kukoistaa vaatimattomissa olosuhteissa ja saa mutkin viihtymään. Keto-orvokin juhlissa ei tarvita gourmet-ruokia. Teekupin ääressä hänen luonaan vietetään unohtumattomia iltoja. Äärimmäisen sosiaalisena ja empaattisena keto-orvokki suorastaan itsestään ajautuu ammatikseen auttamaan muita. Eläytymiskykyisenä hän sopii myös esiintyväksi taiteilijaksi, etenkin näyttelijäksi. Aina tuohtuessaan ja muista huolehtiessaan hän helposti unohtaa huolehtia omasta terveydestään ja lepohetkistään. Oma rakkauselämä, perhe ja lapset jäävät helposti liian vähälle huomiolle. Keto-orvokin pitäisi varata almanakkaansa oma rauhallinen koti-ilta edes silloin tällöin. Keto-orvokki valitsee mielellään puolisokseen hiljaisen ja rauhallisen luonteen, joka myhäilee taustavoimana vilkkaassa seuraelämässä. Itsekkäät ja kovat kyynärpäätaktikot hän jättää huomiotansa vaille.
KESÄLEIKKAUKSIA
Havupuiden kesäleikkaukset aloittelin myös viikolla. Kesä on minusta hyvää aika tehdä näitä hoitoleikkauksia. Uudesta kasvustosta leikkaan päät pois (korkeintaan puolet uudesta kasvustosta). Leikkaushaava paranee kesällä hyvin ja havut pysyvät tuuheina ja sopivan kokoisina.
VERENPISAROISTA SIEMENKODAT POIS – lilliputeista ei tarvitse
Tästä oli myös viikolla puhetta, että miksi verenpisaroiden kukinta alkaa hiipua. Eli nuo palleromalliset siemenkodat vain varsineen pois, niin johan jaksaa kukkia taas.
Noista lilliputtiverenpisaroista niitä ei tarvitse välttämättä poistaa, ne jaksavat kukkia siivoamattakin koko kesän. Ja kukkia tulee muuten paljon ja ihan pitkälle syksyyn asti. On ne melkoisia kukkijoita, nimestään huolimatta. :)
KOISOT OVAT KOVIA KASVAMAA – HUOMOIDAAN MYÖS NAAPURIT
Viikolla oli puhetta myös hiukan harmia aiheuttaneesta tilanteesta, kun naapurin koisot oli levinneet kesäkompostista tontille, mille niitä ei toivota (niiden myrkyllisyyden takia). Eli ollaanhan näissäkin valveutuneita ja huomioidaan myös naapurit sekä mahdollisesti muuallekin voimakkaasti kasvavat kasvit ja niiden sijoittelu. Ennakkoon kun toimitaan, niin säilyy sopu ja mukava fiilis kaikilla. <3
KESÄKOMPOSTIN TEKOON
Tuosta tuli mieleeni, että kesäkompostin tekohan on yksi parhaita ja helpompia tapoja muuttaa ”rojut kullaksi” ja kaupanpäälle pienet onkimiehet saa vielä helpon paikan löytää onkilieroja. :)
Tapoja toteuttaa on varmasti erilaisia, mutta näin minä sen suurin piirtein aina teen:
- paikan katson selliseen kohtaan, että siihen ei osu suora auringonpaiste eikä mieluusti tuulikaan. Molemmat suotta kuivattavat kompostia.
- rajaan sellaisen 2 x 2 metriä alueen. Pienempi pohja ei oikein käytännössä toimi ainakaan ilman ”seiniä”. Reunat teen laudoista tai vanhoista puulavoista. Joskus myös verkosta.
- pohjalle laitan noin 10-20 cm kerroksen risuja tai haketta. Joskus olen laittanut myös salaojaputken, mutta riittävä määrä risuja kun on, niin sitä ei ole erikseen tarvinnut laittaa.
- Sitten lisään kerroksen (n.10-15 cm) silputtua puutarhajätettä ja sen päälle samanmoisen kerroksen kompostimultaa tai (mustaa)puutarhamultaa.
- Jos tuota vihreää (esim. nurmikkosilppua tms.) ei ole tarpeeksi, niin lisään hiukan kanankakkarakeita joukkoon ja kastelen. Niissä oleva typpi pistää homman käyntiin.
- Näin jatkan sitten eli kasvijätteitä 10–20 cm kerros ja päälle 5-10 cm multaa.
- Jos komposti ei lähde (keskeltä) lämpenemään, niin yleensä syynä on kuivuus. Kastelen ja lisäilen kanankakkarakeita ja siitä se taas lähtee lämpenemään.
- Kompostia kääntelen pari-kolmekertaa kesässä, lähinnä reunoja sisälle päin koska reunat ei niin kompostoidu.
- Korkeutta saa tulla metrinverran ja sitten alkaa seuraavan teko.
- Vuodenverran kun tuo muhii, niin sitten se on hyvää ja ihan parasta ”mustaa kultaa” mitä olla voi.
- Ruokajätteitä ei laiteta näihin avokomposteihin, ettei ne suotta houkuttele eläimiä.
- Myös kasvitaudilliset kasvit ja osat kannattaa harkiten laittaa tai olla laittamatta. Myös siemenkodalliset kasvit kannattaa harkita, ettei käy niin, että kun kompostin joskus levittää, niin siellä oleva rikkakasvien siemenpankki herää myös henkiin.
- Kaikkineen noiden tekeminen ja ylläpito on mahdottoman helppoa ja kivaa puuhaa, eikä siitä ole haju- eikä mitään muutakaan haittaa - Päinvastoin.
VALKOSIPULIT YLÖS AJOISSA – TESTINOSTOJA
Viimeviikolla olikin jo puhetta valkosipulin kukkavarsien leikkaamisen tärkeydestä ja hyötykäyttöön ottamisesta. On ne muuten herkullisia
Tuossa kuvassa, jonka otin jokunen vuosi sitten, olin jättänyt vertailun vuoksi muutamaan sipuliin kukkavarren paikalleen ja annoin sen olla paikallaan vielä varsien kuivattamisen ajan. Katso miten iso ero sipulin koossa on!
Kannattaa siis ehdottomasti leikata nuo kukkavarret pois, ero on noin valtava.
Nyt olisi tosiaan hyvä käydä siellä viljelmillä tarkkailemassa koska oikea nostoaika olisi ajankohtainen. Nostoajat alkavat lähestyä, mutta siihen vaikuttaa niin moni asia, että ihan tarkasti en pysty sanomaan koska se olisi, mutta sen koska sipulien kannalta oikea aika olisi, niin sen osaan kyllä kertoa. :)
Itse katselen yleensä noiden alimpien lehtien kellastumista ja kun ne alkavat selvästi kellastua enempi, niin alan nostelemaan sipuleita ylös ja katsoa missä vaiheessa ne ovat.
Tässä kuvassa näet, että sipuli on ollut maassa liian pitkään ja kynnet on alkanut irrota toisistaan. Tämmöinen ei ole toivottava lopputulos säilymisen kannalta. Tämmöinen sipuli kannatta käyttää ensimmäisten joukossa pois tai käyttää kynnet syksyn istutuksiin.
Tässä kuvassa taas on sipuli napakasti kiinni ja sen säilyvyys on hyvä. Tämmöinen sipuli kun pestään, leikataan juuret pois ja pistetään kuivumaan ilmavaan paikaan, niin säilyvyys on taattu.
Vaan nyt minä lähden herättelemään Pikku-Reiskan päiväunilta ja lähdetään ihmettelemään kaikki pieniä ja ihania asioita, pienen koiran näkövinkkelistä. siinä oppii itsekin paljon, kun yhtä avoimen innostuneesti suhtautuu, vaikka siihen pieneen koppakuoriseen ja sen kömpimiseen pihanurmikolla. :)
***************************************
Ei ole tärkeää tehdä paljon,
vaan tehdä koko sydämestään se minkä tekee.
— Äiti Teresa
***************************************
Pikku-Reiskan kanssa me toivotetaan sinulle oikein hyvää viikonloppua <3
Terveisin
Puutarhurisi
Juha