Puutarhurin Perjantaiposti 1.6.2018

Puutarhurin Perjantaiposti 1.6.2018

Lämmintä kesäkuun ensimmäistä täältä puutarhalta.

Onhan se aika harvinaista tähän aikaan vuodesta, että saa nukkua ikkuna auki. Nukahtaen ruisrääkän iltakonserttiin ja herätä aamulla pääskyjen ja västäräkkien iloiseen viserrykseen. Eipä tulisi mieleenikään vaihtaa tätä viimevuoden koleuteen. ;) 

Viimeviikolla perjantaipostini jäi hiukan lyhyeksi, kun oli nämä kukkapäivät täällä ja ne menivätkin taas kerran vallan mainiosti. Väkeä oli enemmän kuin koskaan ja kaukaisimmat vieraat oli malttanut ajaa useamman sadan kilometrin päästä tänne. Päivät menivät iloisesti turisten, munkkikaffeita juoden ja kuulumisia vaihdellen. Kiitos vielä kerran ja vuoden päästä sitten taas seuraavan kerran on ovet avoinna.

 

 

Nyt on sitten taas vuorossa kasvien hoivaamista täällä ja lähettämistä postin/ matkahuollon välityksellä. Joiden määrä muuten sekin oli tänä keväänä isompi kuin ikinä. Kiitos siis meidän kaikkien puolesta siitäkin, että hommat toimivat ja luottamus on kasvanut tämän reilun kahdenkymmenen vuoden aikana vakiintuneeksi tavaksi. Ja kyllähän me tiedetään, että ei tuo kasvien lähettäminen enää mikään konsti ole. Laadullisesti ennemmin jopa toisin päin, kun lähtevät suoraan kasvihuoneelta, tuoreina ja elinvoimaisina. Posti hakee ympäri vuoden paketit suoraan täältä, joten ne ovat hetkessä perillä. Ja jos matkalla jotain sattuu, niin se selvitetään ja katsotaan että jatkossa kaikki toimii. Eikä kasvien tarvitse olla päivätolkulla, joskus hiukan kyseenalaisissakin olosuhteissa odottamassa, että joku tulisi ja pelastaisi ne hoiviinsa. Joskus vain käy niin sääli, kun näkee kasviparkoja lojumassa huonolla hoidolla, että tekisi mieli ostaa ne kaikki ja tuoda tänne toipumaan.

 

HELTEET JA KASTELU, VANHAT PÄRJÄÄ PAREMMIN, UUSILLE HUOMIOTA

Helteet kuulemma jatkuvat tai sitten ei, tuntuu nuo ennusteet vaihtuvan vähän päivittäin. Sateiden suhteen taas ennusteet on aika yksimielisiä, pieniä kuuroja voi tulla, mutta muuten melko kuivat ilmat jatkuvat pääosin koko Suomessa. Luonnossa ja vanhimmissa penkeissä ei kuivumisongelmia (vielä) näy. Kapillaari-ilmiö pitää huolen, että kosteutta nousee kasveille ja toisaalta myös kasvien juuret ovat ehtineet syvälle. Niiden suhteen olen ollut hyvin huoleton, enkä ole lisäkasteluja antanut. Tämän kevään istutukset, niin penkeissä, laatikoissa kuin ruukuissa onkin sitten ihan eri asia. Niitä on saanut kastella jopa parkin kertaa päivässä. Tosin se on johtunut siitä, että osa taimista on vielä istuttamatta isompiin purkkeihin ja pienet purkit on jo niin täynnä juuria, että vettä ei tarpeeksi sovi. No varmaan tässä viikon mittaan saan kaikki loputkin istuteltua isompiin ruukkuihin ja astioihin & lavoihin. Kastelua tässä viikolla tuli pohdittua enempikin tuolla sitä tehdessä ja kirjoittelin niitä ylös hiukan tiivistäen:     

 

PUUTARHURI POHTII KASTELUN PERUSTEITA

  • Ei kastella ”tuurilla” tai ”varoiksi” vaan katsotaan ja ennen kaikkea kokeillaan työntämällä sormi kasvualustaa, että tarviiko kasvi vettä vai ei.
  • amppelien ja ruukkukukkien kastelutarpeen voi oppia arvioimaan helposti myös kokeilemalla niiden painoa
  • Jos kasvi ruukussa on oikein kuiva, niin kastelen sitä useamman kerran. Aluksi vesi nimittäin karkaa ruukun ja mullan väliin tulleesta raosta ja vasta muutaman kerran jälkeen se turpoaa kiinni ja kasvualusta alkaa kastua kunnolla. Tässä myös kasvin nostelu ruukkuineen paljastaa helposti, onko se märkä vai ei.
  • paras tapa kastella kuivahtanut ruukku, on laittaa se esim. ämpäriin vartiksi ja antaa vetää vettä ruukun reikien kautta.
  • liian lämmintä vettä ei kannattaisi käyttää, yli + 25 asteinen vesi alkaa nimittäin olla happiköyhää ja ei niin hyvää kasveille enää.
  • sadevesi on kasveille käytännössä aina hyvää, kannattaa satsata sen talteen ottoon. Minä tein jopa erillisien ison ( käänteisen) kaivon, jonne kerään sadevettä kuutiotolkulla talteen.
  • puille ja pensaille on hyvä tehdä maahan reikä ja valuttaa vesi sitä kautta juurille, pintaan kastelu tuottaa usein vain pintamaan kostumisen ja auttaa vain rikkaruohoja kasvamaan, mutta puuta ei. Vesi ei saisi mennä reikään kovalla paineella, ettei se tee tuhoja. Hana vain hiukan auki, enempi jopa tiputtamalla, kuin lorottamalla. On tullut tehtyä joskus sellainen kasteluvarsikin ja sekin on ihan hyvä, mutta nuo reiät (rautakangella) toimii oikein hyvin. Laitan niistä muuten myös lannoitteet, jolloin ne valuvat suoraan juurille paremmin.
  • heleteillä kasvit ei kuluta niin paljon kuin helposti luulisi, multa saattaa yli kastua ja vaikeuttaa vieläkin kasvin eloa entisestään. Viileiden suihkujen antaminen lehdille on parempi keino piristää kasvia.
  • kastelu kannattaa tehdä iltaisin, silloin haihtuminen on pienempää. Myös sateen jälkeen on hyvä kastella, sillä silloin pintamaa on vettynyt ja maa imee vettä hyvin. Kesällä ilta kastelu on ok, sillä vielä ei ole homehtumisen riskiä, mutta loppukesästä kastelu kannattaa ajoittaa aamuun, jos mahdollista.
  • kuivan maan kastelussa kestää yllättävän kauan ennen kuin se alkaa imeä vettä. Paras tapa siinäkin on käydä työntämässä sormet maahan ja katsoa kuinka syvälle vesi on imeytynyt. Usein hämmästys on suuri kun pitkäkin sadetuksen jälkeen vain muutama sentti maata on märkää.
  • suosi tippukastelu systeemejä, jos mahdollista. Se säästää vettä, ehkäisee rikkaruohoja ja antaa veden kasville paremmin kuin letkulla suihkuttelu.
  • kastelukannu sihdillä varustettuna on myös vallan mainio ja hyvä laite, lähes kaikkeen kasteluun. Suosittelen.
  • kasvien siirtäminen pois helteestä pahimman helteen aikaan on ihan mahdottoman hyvä ratkaisu, niin kasville kuin kastelijallekin.

Ja ehkä sellaisena tärkeimpänä asiana pitäisin yhä tuota liika kastelun vaaraa, jopa näin helteillä.

Raikasta vettä suihkuna on kasveillekin paras apu hellepäivinä.

Niin ja sen urbaanin legendan siitä, että aurinkoisena päivänä ei saa kastella, koska se tekee vioituksia lehteen, voidaan jo unohtaa, eikö vain. Muutenhan koko luonto olisi reikiä täynnä, kun aika usein sataa ja paistaa vuorotellen.. ;)

 

TULPPAANITKIN KUKKIVAT HETKESSÄ, NYT ON AIKA PIENEN, MUTTA TÄRKEÄN HOMMAN.

Aika kiihkeä oli tulppaanien kukinta tänä vuonna. Mutta sikäli hauskaa oli huomata, että ne sipulit mitkä istutin routivaan maahan joulukuussa, kukkivat ja nousivat 100 % kaikki. Mutta se tärkeä homma, on siis siemenkotien poisto nyt niistä. Ne katkeavat ihan sormienvälissä irti, toki linkkari tai sakset on myös kätevä apu. Se miksi se on niin tärkeää, on niiden uudelleen kukinnan varmistaminen ensivuonna. Kun siemenkota on pois, niin se alkaa kasvattamaan sipuliaan ja näin se saa kaiken energian kesästä ja on taas valmis kukkimaan ensi keväänä.

Eli lyhykäisyydessään; siemenkota pois, lehti ja varret jää ja hiukan lannoitetta, niin muuta ei tarvita. Lehdet ja varret saavat kellastua aikojaan sitten sinne penkkiin.    

 

KUU KERTOO -> RIKKAKASVIEN KITKENTÄÄ

Olisi kuun kierron mukaan otolliset päivät nyt kitkemiseen. Eikä nuo kelitkään hullummat olisi. :)

 

SAUNAVIHTOJA TEKEMÄÄN, KYLLÄ MUTTA VAIN KERTAKÄYTTÖÖN, SÄILÖNTÄÄN VASTA JUSSINA

Kuu kertoo tuonkin, eli saunavihdat ovat nyt kertakäyttöisiä (mutta ah´ aina niin mahtavia saunakavereita) ja ne säilöttävät vihdat tehdään vasta juhannuksena. Silloin niistä tulee kestäviä ja hyvin säilyviä. 

 

HALLANVAARAA

Ei pidä unohtaa. Parina yönä on ollut aika viileä tuuli ja halla voi tulla helpostikin, joten seuraillaan ja haistellaan illan kelejä vielä ennen nukkumaan menoa. Ja jos yhtään tuntuu sille, että kylmä yö on tulossa, niin suojataan / nostetaan kasvit yöksi suojaan, ennemmin vaikka varoiksi kuin turhalla riskillä.

 

”TUOHAN ON KUIN TANHUPALLON KARVAMATO” – ”IHAN PAKKO SAADA”

Tämä on ihan pakko kertoa – Viikonlopulla nimittäin kuului hirmu naurun remakka kasvihuoneesta yhden pöydän ääreltä. Menin katsomaan, että mikä siellä noin naurattaa, niin sain kuulla, että joku oli oivaltanut noita kissanhäntiä katsellessa, että nehän on just kuin ne Tanhupallon karvamato lemmikit. Ja niin totta tosiaan olikin, kyllä puutarhaihmiset ovat oivaltavia ja avarakatseisia, sekä huumorintajuisia. 

Ja näitä oli jokaisen pakko saada.

 

 

RUUSUJEN AIKAAN

”Jokaisessa pihassa on aina tilaa Ruusuille” on vanha ”totuus” ja minä allekirjoitan tuon ihan täysin. Minulla on pihassa jopa yksi paikka, jossa ruusut ei läheskään aina selviä talvesta, mutta istutan siihen sitten uudet. Ne vain niin kuuluvat minun suosikkeihin. Se tuoksu ja niiden kauneus on vain jotain vertaansa vailla. Jos olet samanlainen ”ruusu lover” niin teen sinut onnelliseksi nyt. sillä katesoppa mitä keksin. 

Puutarhapäivien suosituin terassikukka!

 

 

käärme- ja myyräkarkoittimet, tukinarut, klipsit, lannoitteet, työkalut, ym taas on koottu kaikki TÄNNE ryhmittäin, löytyy kaikki kätevästi

ja ollaan niin reippaita, että saadaan toimitukset lähtemään nyt saman tien. :)

 

Vaan nyt lähden vaihtamaan shortsit jalkaan ja puuhastelemaan tuonne tarhalle. Uusia istutuksia, pieniä (salaisia) testejä ;), vahojen kasvien huoltoa, kastelua ja kaikkea kivaa, mitä nyt yleensä täällä puutarhalla saa puuhastella.

 

HELLYYSVAROITUS

Tämä on ihan pakko sinulle vielä vinkata. Luontokuvaaja kaverini Asko oli kuvailemassa ja katso mitkä ihanuudet tallentui nyt videolle. Aivan <3 <3 <3

Nämä veijarit äitinsä kanssa seikkailee TÄÄLLÄ

--------------------------------------------

Ei onni harhaile etäisillä kaukomailla,

se on aivan lähellä.

 

  • Johannes Linnankoski