Lumentäyteisiä terveisiä täältä puutarhalta.

Meni tosiaan hiukan pidemmäksi tämä sinulle kirjoittamaan pääseminen, kun piti noita lumia siirrellä kasvihuoneiden katoilta ja sivuilta pois, ettei tule vahinkoja. Ja sunnuntaille kun on luvannut lisää lunta, niin päätin, että on parempi olla ennemmin hiukan ajoissa liikkeellä, kuin liian myöhään.

Aamulla oli kiva fiilis, kun tulin pirtistä ulos, niin varpuset tirskuivat jo ihan selvästi kevään merkkejä. Ihan kohta kuuluu varmaan jo talitiaisenkin ensimmäisiä sointuja ja se tietää aina varmaa kevään tuloa. Valoa alkaa olla jo ihan mukavasti, kun päivä pitenee pitenemistään. Tosin ei se vielä oikein riitä kasveille, että lisävalotuksella menen ainakin vielä parikuukautta. Ja toki pikkutaimille annan lisävaloa ihan koko kevään, aina huhtikuun loppuun asti. Kunnon kasvulamput varmistavat niin paljon paremmat taimet, että siitä en tingi. :)

TULPPAANIT, PARI NIKSIÄ NIIHIN LIITTYEN

Tänään Kauppapuutarhaliitto avaa 100-vuotiaan merkkitaipaleensa juhlavuoden ja tekeekin sen upeasti tulppaaniteemalla. Saija ja Jyrki oli jo heti aamusta aamuteeveessä esittelemässä ja kertomassa tulppaaneista ja Oodi kirjastossa on sitten tapahtuma, jossa nimenomaan tulppaanit on pääosassa. Itse olen aina tykännyt tulppaaneista ja jollain mystisellä tavalla myös siitä ”narinasta” joka niiden lehdistä tulee, kun niitä maljakkoon asettelee. Tulppaaneista ja niiden tuoreuden tunnistamisesta taisin kirjoitellakin jo ennen joulua, mutta kerrataanko pari pikkujuttua vielä niistä.

  • Katson aina lehtien kuntoa kun valitsen tulppaaneja kaupasta – terveen vihreät lehdet on hyvä merkki tuoreudesta.
  • Kotiin tultua, leikkaan uuden ja suoran imupinnan varsiin. Siis aivan suoraan poikki, toisin kuin muille leikkokukille, joille teen vinon leikkuupinnan. Näin imupinta on pienempi, eivätkä varret veny niin paljoa.
  • Laitan maljakkoon aina kylmää vettä ja annan tulppaanien vetää vettä muutaman tunnin kääreessä, ennen kuin puran kääreen ja asettelen ne maljakkoon. Näin varret napakoituvat ja tulppaanit on helpompi asetella maljakkoon / sieneen, jne.
  • Usein maljakko meinaa mennä ahtaaksi, joten poistan lehtiä reilusti pois. Siitä eivät tulppaanit kärsi, eikä se vaikuta niiden kestoon.
  • Silloin kun en niitä katsele, vien ne mahdollisimman viileään. Ne kestävät jopa 0 asteista ilmaa, pakkasta ei kumminkaan.
  • Uutta, puhdasta ja kylmää vettä vaihdan / lisään tarpeen mukaan. Se vanha myytti, että vettä pitäisi olla vain vähän, etteivät varret veny, ei oikeasti pidä paikansa. Tulppaanit kasvavat aina ja lämpötila on tärkeämpi venymisen estäjä, jos sille nyt on edes tarvetta. Ja paljon pahempi on jos maljakosta loppuu vesi, kun että sitä on reilusti.
  • Pienikin kimppu tulppaaneita pöydällä tuo aina niin hyvän ja kodikkaan tunnelman, että se pärjää jo melkein tuoreen pullan ja kahvin tuoksulle. ;)

Pieni ”knoppitieto” vielä – Tänä vuonna Suomessa kasvatetaan ainakin 405 erilista tulppaanilajiketta. Se on enemmän lajikkeita kuin koskaan ennen. Syy miksi näitä on nyt tänä vuonna ennätys paljon, johtuu viime kesän Hollannin kuivuudesta, jonka syystä / ansiosta myös hiukan harvinaisemmat ja erikoisemmat värit ja lajikkeet pääsivät nyt myös valikoimiin, kun yleensä ne tuppaa jäämään valtalajikkeiden varjoon. Joten nyt tänä vuonna voit löytää jotain todella erikoisia lajikkeita, kuin koksaan ennen. Kannattaa siis katsella valikoimia nyt hiukan sillä silmällä myös… ;)

ONNETAR SUOSI TIINAA, PALJON "ÄÄNIÄ" SAI MYÖS

Viimeviikolla hiukan utelin, että mitkä noista minun tämän kevään valikoimista olisi sinun suosikkisi ja ihan valtavan paljon tulikin vastauksia. Yleisesti ottaen taisi olla enempi ongelmaa valita vain yksi. No onneksi sitä ei tarvitse sitten tehdä kun taimia valitset, voit ottaa mitä haluat ja niin paljon kuin haluat. :)

Onnetar tosiaan arpoi Tiinan voittajaksi. Tiinan suosikki muuten oli  tämä orvokkimix ’athene’.  Suosittuja olivat myös mm. uusi mansikka ’furore’ ( tämä on muuten sellainen uusi lajike, josta itse pidän ihan yli kaiken. Todella satoisa, kestävä ja marjat on niin suussa sulavan makeita, että ei mitään rajaa.) Enkelinsiipi ( = Villakko ’Angel Wings’), Heliotrooppi, vuorikärhötAurinkoliisatKeijunmekkoVanhanajan pelargonitlilliputti verenpisara ’sophiaKerrotut Ahkeraliisat, Hopeaeucalyptus,Kannat ja Miljoonakelloista sekä Petunioista ihan tasaiseen kaikki.

Tosiaan iso Kiitos vielä kerran kaikista niistä ihanista palautteista ja etenkin niistä viesteistä, joissa todettiin tämän kukkahulluuden olevan onneksi se hulluuden muoto, josta ei tarvitse parantua, vaan päinvastoin. Tämä on juuri se oikea asenne, että rennosti voi kokeilla ja kasvattaa kaikkea kivaa ja se ryppyotsattomuus on se paras asia.  Kaikki hyvät asiat kasvavat pienistä asioista ja niiden kanssa vietetyistä ajoista. <3

LUNTA KELLARISSA TALVEHTIVILLE

Samalla kun käyn kellarissa tarkistamassa lämpötilat ym. niin laitan lunta talvehtivien ruukkujen päälle, nyt sitä riittää vaikka laittaisi vähän reilumminkin. :) Se miksi tykkään aina näin helmi-maaliskuulla laittaa niille lunta, on se, että lumi paitsi kostuttaa multaa hiljalleen, niin se myös viilentää kasveja. Näin ne lepäävät paremmin, eikä suotta lähde pimeässä kasvamaan ja tuhlaamaan energiaansa pimeässä.

ps. Jos sinulla oli jouluruusuja joulunjälkeen odottamassa kevään istutuksia, niin ne vasta tykkääkin lumesta päällään. Joskus jopa heräävät henkiin sen ansiosta, mutta ainakin paremmin säilyvät hengissä vielä tämän muutaman kuukauden, ennen kuin pääsevät maahan kasvamaan.

HELENAN TOIVE TOTEUTUI, MIES TEKI TOIVEIDEN MUKAISEN KOMPOSTORIN

Helena kirjoitteli minulle viikolla kompostointiin liittyvän, ihanan tarinan. Ja pikku vinkin myös…

Hei!

Oli ihan pakko tarttua juttuun kompostoinnista. Itsellä jo vuosikymmenten kokemus. Kerronpa tässä: Asumme haja-asutusalueella eikä silloin 1980-luvulla mitään jätteen keräystä ollut. Niinpä päätin, että meille hankitaan komposti. No keväällä hankin ison, muovisen kompostisäiliön, johon ostin myös verkkopohjan. Sen sanottiin pitävän nelijalkaiset poissa. ... Kului pari talvea ja mitä näinkään: sieltähän se jyrsijä tuli kompostin alta. Huh-huh! Kompostoinnin lopetin saman tien.

Tähän väliin huomautus, että meillä on peltisepänliike. Mies kysyi: "Millaisen kompostin rouva haluaa?" Ja rouva luetteli: 1. sinne ei saa päästä jyrsijät 2. kannen pitää pysyä auki, kun tyhjentää kompostiastiaa sinne, ilman että kannattelee omalla päällään kantta auki  3. kansi pitää pystyä avaamaan niin, että sormet eivät joudu lumeen 4. pitää pystyä tyhjentämään valmista tavaraa niin että ei tarvitse kauhoa ensin päältä tuoretta ottaa valmista ja kauhoa sitten tuore taas takaisin-  se on aivan liian monimutkaista ja työlästä  5. pitää toimia myös talvella

Mies alkoi pohtia rouvan vaatimuksia. 

Riemukseni sain uuden kompostorin. Tärkeätä: tämä on kompostori, koska on lämpöeristetty, eristämättömät ovat komposteja. Rouvan toiveet oli huomioitu. Ystävät ja sukulaiset alkoivat sitten puhua, että teidän pitää valmistaa niitä myyntiin. Ja niin sitten tehtiinkin, kun kerran toiveena oli. Tässä selostus lyhykäisyydessään tuotteesta:

reikäpeltipohja, eristetyt seinät ja kansi, kannessa tukijalka jonka varassa se pysyy auki, välipohja joka laitetaan kun alaosassa on tavaraa puoleen väliin, kun tulee täyttä etuseinä pois ja alaosan voi tyhjentää talikolla = kunnon tyhjennys tila ja sen jälkeen nykäistään välipohjan alta ja tuore massa tipahtaa alas.

Karikkeena käytän marjapensaiden, omenapuiden talventörröttäjien haketettua silppua. Toimii hyvin kunhan ei laita pihkapuuta. 

Kompostorimassa toimii hyvin, vaikka meillä on Kangasalla ollut -20, eilen aamulla -24 pakkasta. 

Meidän kotisivuilla www.ks-pelti.fi on lisää tietoja, tästä meidän omasta mallista.

Kiitos tosi mukavista Puutarhurin posteista, niistä tulee aina niin hyvälle tuulelle.

Terveisin

Helen

 

ASSERIN VINKKI TALVIVIHTOJEN JATKOKÄYTTÖÖN

Asseri kirjoitti myös hyvän vinkin talvivihtojen jatkokäyttöön. Erittäin hyvä vinkki, etenkin nyt kun lunta on paljon ja kaikki metsäneläimillä on iso työ saada ravintoa.

Asseri kirjoitti:

4 vuotta sitten aloitin talvivastojen ”uusiokäytön”. Sidon ne tyvestä tiukkaan nippuun ja kiinnitän ne metsässä kuuseen, jossa ei ole alaoksia. 3 viikon kuluttua hirvet ja peurat olivat syöneet osan ja jättivät minulle tyvet takkaani varten. Näin on jatkunut joka talvi. Pienikin teko auttaa vähän metsässä asuvia nelijalkaisia !

  • Asser

Itse olen vienyt jo useamman viikon ajan heiniä ja juureksia tuonne kauriiden ja jänisten ruokintapaikalleni. Ja hyvin tekee lisäruoka siellä nyt kauppansa. Yksi talvivihtakin minulla on vielä pakkasessa, joten taidan sen myös viedä käytön jälkeen tuonne, Asserin vinkin innoittamana.

TAIMIKUVASTO ILMESTYNEE ENSIVIIKOLLA

Tämä on nyt varmaa, sillä painokoneet on tehnyt työnsä hyvin ja ajallaan, joten ensiviikolla kuvastot on jaossa. Eilen kun sain painotuoreen kuvaston käteeni, niin vaikka olen tuossa ruudulta sitä katsellut ja tehty jo monta kuukautta, niin kun sen sain käteen, niin eihän siitä meinannut maltaa irti päästää ja nukkumaan käydä. Hyvä etten tyynyn alle sitä laittanut. Jotenkin tuntuu, että nyt se kevät alkaa, kai ne varpusetkin olivat sen hoksanneet, kun niin aamulla tirskuivat innoissaan.

Kuvaston tulee siis automaattisesti kaikille tilaajille sekä heille jotka on kuvaston viime- tai tänä vuonna tilanneet.

Mikäli kuvastoa ei ole sinulle tulossa tai haluat vinkata kaverille, niin TÄÄLTÄ  saat sen tilattua.

Vaan nyt taidan lähteä takaisin lumitöihin ja katsomaan, että kasvihuoneissa on kaikki kunnossa. Samalla taidan sipaista hiukan liukastetta lumilapioon ja -kolaan, sillä jos tuo viikonlopulla satava lumi on märkää, niin ei tarvitse suotta tuskailla kiinnitarttuvan lumen kanssa.

-----------------------------------
Se joka kylvää puutarhaan,
kylvää onnea!
   - Kiinalainen sananlasku
--------------------------------------
Talvisen raikasta ja innostavaa viikonloppua sinulle hyvä ystäväni.
Toivottaa,  
Puutarhurisi
Juha
ps. se on muuten ensikuun jälkeen jo huhtikuu… ;)