Juhannusaatto terveisiä täältä Puutarhalta!

Keskikesänjuhlan aika ja ainakin ilmojen puolesta suvi on kauneimmillaan. Luonto kukoistaa, leppoisa tuuli heiluttelee isännänviiriä (joka vaihtuu siniristilippuun sitten illalla kuuden aikaan) ja lämmintä tuntuu riittävän heti aamusta ihan riittävästi. Oikeastaan ilma on aika jännä, ilmeisesti se eilinen sadekuuro, vaikkei nyt hirveästi satanutkaan, nosti ilman kosteutta niin paljon, että ilma on kostea, hiukan jopa subtrooppinen. Sellainen kun ”paita liimaantuu ihoon kiinni” heti kun ulos menee, vaikkei tekisi mitään. Itse en ehkä ole näin lämpimien ja kosteiden ilmojen suurin ystävä, mutta kasvit kyllä tykkää ja silloin minäkin. :) Ja eiköhän se ilma tuosta hiukan kuivahda, kunhan päivä pidemmälle pääsee.

Vanha Juhannusruusukin puhkesi juhlan kunniaksi upeimmilleen.

HELIN HELPPO RAPARPERIHERKKU

Viimeviikolla kun kirjoittelin, että raparperipiirakka on yksi suurista herkuistani, niin sain Heliltä aivan loistavan reseptin vieläkin helpompaan herkutteluun. Heli on siis leipuri ja kehitteli tämän ohjeen ”lennosta” ja helppoakin helpompi herkkuhan siitä syntyi.

Heli kirjoitteli ohjeen tähän tapaan:

Tein kaurapaistoksen. En viitsinyt uunia päälle laittaa vaan tein sen paistinpannulla.

  1. sulatin ja ruskistin ensin voin n. 50g. Ruskista hyvin esim. kannen alla tulee hyvä paahteinen maku. Huom! roiskii hieman, kun vesi poistuu.
  2. lisäsin sitten sokeria ( ½ dl) , kaurahiutaleita ( 1 dl) ja 4 varrellista raparperin paloja.
  3. maustoin kanelilla, vaniljasokerilla ja kardemummalla. ( maun mukaan)
  4. nautin vaniljajäätelön kera

paljon helpommalla ei herkkua saa

Tämä menee ainakin itsellä nyt tänä juhannuksena kokeiluun, niin helpon hyvälle tuo vaikutti.  Kiitokset Helille vielä kerran ohjeesta ja ideasta.

KASTELUA VAI SUIHKUTTELUA?            

Viimeviikolla kirjoittelin siitä kuinka amppelin painosta kokeilen kastelutarpeen ja siitä kuinka tykkään kastella paljon amppeleita ja ruukkuja ämpärissä/vadissa imeyttämällä. Siitä tulikin paljon kiitosta ja hiukan harmittaa, etten ole tainnut aiemmin muistaa tästä keinosta kertoa. On kai ollut aina itselleni niin arkipäiväinen juttu, että ilman sitä pikkutyötön ihmettelyä, en varmaan olisi vieläkään ymmärtänyt asiasta kirjoittaa. On se vaan hienoa, kun lapset ovat mukana näissä puuhissa, niin itsekin herää ajattelemaan ja huomaamaan asioita.

Mutta nyt näin helteellä on vieläkin tärkeämpää kokeilla noita amppelien/ruukkujen painoja ja sitä kautta päättää kastella vai ei. Tuo kova helle saa nimittäin kasvit myös suojaamaan itseään ja sulkemaan solukot, jolloin vettä ei kulukaan siihen tahtiin, kuin voisi kuvitella. Eli lämpötilan ja kasvin vedentarpeen välille ei voi vetää = merkkiä.  

Kasvihuoneessa etenkin on niin kuuma, että tämä ilmiö on helppo huomata. Ja siksi keskitynkin paljon enemmän siihen, että suihkuttelen raikasta vettä kasvien lehdille. Se jäähdyttää niitä ja jos nyt jokunen pieni polttovaurio siitä lehtiin tulee, niin ei se ole kuin esteettinen haitta. Niin paljon hyvää se tekee kasveille, että pienet vauriot ei haittaa. Ja jos totta puhutaan, niin niitä vaurioita ei juuri tule, jostain syystä niistä vain tunnutaan haluta varoitella noilla ”somepalstoilla” aivan liikaa ja liioitellusti. Tuleehan se auringonpaiste usein sateen jälkeen luonnossakin, eikä se sen suurempia haittoja tee.

Yleensä sumuttelen siis kasvit näin helteellä pariin kertaan päivän aikana Puolenpäivän aikaan ja toisen kerran myöhemmin iltapäivästä, siihen kaikkein kuumimpaan aikaan. Se riittää, eikä ole vaaraa, että multatila kastuu liikaa tai että kasvusto jäisi märäksi yötä myöden.

TARKISTETAAN ETTEI KASTELUVESI OLE LIIAN KUUMAA

Tämä koskee yleensä kasvihuoneolosuhteita, mutta joskus myös ulkona saattaa olla tämä tilanne. Etenkin letkussa, joka on auringonpaisteessa, saattaa lämpötila nousta liian kuumaksi. Itse kokeilen aina letkusta tulevaa lämpötilaa kädellä ja kun se on sopivan viileää, niin sitten vasta alan kastella. Kasvihuoneessa on näillä keleillä käytännössä aina se tilanne, että letkuissa oleva vesi pitää ensi laskea pois ja sitten kun vesi alkaa tulla säiliöstä / kaivosta, niin se on sopivaa kasteluun. Liian kuuma vesi on suorastaan vaarallista kasveille. Hyvä nyrkkisääntö on, että kun vesi tuntuu kädessä viileälle, niin se on sopivaa. Käytännössä hapen osuus alkaa vedessä laskea, kun sen lämpötila alkaa mennä yli 25 asteen. Ja hapeton, kuuma vesi, muutenkin kuumasta kärsivälle kasville on lähes myrkkyä.

MUSTAT / TUMMAT RUUKUT POIS PAAHTEESTA TAI AINAKIN SUOJA ETEEN

Tätä ei aina tule ajateltua, mutta jos ruukku on tumma ja aurinko porottaa siihen suoraan, niin sen lämpötila nousee todella korkeaksi. Ja sehän tarkoittaa sitä, että se vaurioittaa tai vähintäänkin haittaa juuristoa ja sen kykyä hoitaa omaa hommaansa. Pahimmillaan lämpötila voi nousta tummissa ruukuissa niin korkealle, että ”kiehuttaa” juuret ja koko kasvi kuolee.

Testiä?

Kokeilepa joskus vaikka niin, että laitat kosteaa multaa vaaleaan ja mustaan ruukkuun. Pistät ruukut suoraan auringonpaisteeseen ja käyt sormella kokeilemassa mullan lämpötilaa iltapäivästä kaikkein kuumimpaan aikaan. Ero on huima ja jos siihen vielä yhdistetään letkusta tulevan ”kiehuvan” hapettoman veden, niin kyllä siinä on kasviparalla tukalat oltavat säilyä edes hengissä.  

Siirtoa tai varjoa

Eli jos sinulla on tummia ruukkuja ja ne ovat suorassa auringonpaisteessa, niin näillä helteillä suosittelen, että siirrät ne hiukan varjon puolelle tai virität jonkun varjon niiden eteen, näiden kuumimpien hellepäivien aikaan. Normipäivinä tätä ongelmaa ei ole.

Vaan nyt minä lähden katselemaan noita kastelutarpeita tuonne kasvihuoneille, että pääsen ajoissa valmistautumaan juhannusaaton iltaan. Käyn tekemässä vaan ensin yhden pullollisen ”puutarhurin voimajuomaa”, että jaksaa tuolla helteessä hikoilla, ilman että rupeaa heikottamaan.

Saunavihdan tekoa ja uusien perunoiden nostoa (siis ämpäri kumoon ja perunat talteen ja illalla pataan ;) ) olisi ohjelmassa. Juhannuskoivuja on tullut usein haettua myös, mutta nyt taidan tyytyä ihan pihakoivuihin ja jättää kaiken turhan ”lentämisen” väliin ja nautiskella vain.

ps. Vihtojahan ei muuten kannata tehdä nyt vielä varastoon / talveksi, niiden aika tulee vasta myöhemmin. Kerron kyllä sitten koska. :) Nyt tehdään vain muutamia juhannusvihtoja itselle ja kavereille.

Ja illalla kuudelta vedetään sitten tämä maailman kaunein lippu salkoon, suviyötä juhlistamaan.

***************************************

Muumipeikon juhannusruno:

 

Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.

 

Sen viisaammat voi tehdä, mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.

 

Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan.

 

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maailma tää minkä nyt mä nään. 

- Tove Jansson

***************************************

Tätä muumipeikon juhannusrunoa myötäillen aion itsekin juhannusta viettää. Tee sinä samoin. Otetaan rennosti ja nautitaan kesästä ilman turhia hösellyksiä. <3

Ihanan leppoisaa ja lämmintä Juhannusta sinulle hyvä ystäväni

Puutarhurisi ja juhannuslapsi

Puutarhurisi

Juha


Tilaa puutarhurin perjantaiposti