Perjantaipostini aiheita tänään mm:
- Lunta luvassa - viimetinka tuli sittenkin…
- Kieloja jouluksi – vielä ehtii kun kiirettä pitää
- Linnunpönttöjen huoltopäivitys
- Amaryllis juttuja – viimeisiä viedään
- Tuhkaa kompostiin – kyllä vain, mutta kohtuudella
- Ihana Johannan kirja – kohti omavaraista elämää – meille erikoisetu
Viimetinka terveisiä täältä Puutarhalta !
Pakko tunnustaa, että vaikka kuinka yritän olla ennemmin asioiden suhteen ajoissa, niin aina jotain jää ns. ”viimetinkaan”.
Ja tuo sääennustus on kyllä yksi parhaista motivaattoreista. Nytkin kun ennuste lupasi lunta sunnuntaille ja seuraavan viikon pysyviä pakkaskelejä, niin johan lähti viimeiset pihatyöt sujumaan. Viimeiset aurauskepit paikalleen, viimeinenkin saappaiden pesusaavi nurin ja astia varastoon, koirien lelut pois pihalta, rännien viime putsaukset, talvisuojien tarkistukset, viimeiset ulkoruukut talvivarastoon, jne. Pieniä puuhia, joita oli vain jäänyt tekemättä, mutta sääennusteen kun katsoin toisenkin kerran, niin johan tuli vipinää. 😉
Eikä vähäisempänä, niin vielä kun oikein pinnisti ja ehätti, niin kuorman palanutta hevosenpaskaa kerkesi levittää ja yhden valkosipulipenkin istuttaa eilen. Ihan vain, kun kerran ehti ja oli tilaisuus. 😊
KIELOJA JOULUKSI – NYT VIELÄ EHTII – ALKUVIIKOSTA EI ENÄÄ VÄLTTÄMÄTTÄ
Mikäli haluat kasvattaa joulukielot luonnonjuurakoista, niin nyt ennen tuota lumisadetta olisi helpointa kaivaa juurakot maasta esiin. Nyt toki olisi muutenkin oikea aika kaivaa ne, koska maat on jäähtyneet ja juurakot voi huoletta nostaa, lajitella ja istuttaa kohtapuolin ruukkuihin. Ja nauttia sitten niiden tuoksusta ja kukista jouluna.
Lyhyestihän tämä joulukielojen kasvatus tapahtuu suurin piirtein näin: Niin ja hyvä on pitää koko prosessin ajan jonkinlaiset suojakäsineet käsissä, kielon juurethan ovat myrkyllisiä.
- Kaivetaan kielojen kasvupaikalta juurakot ylös talikolla, varovasti ja tietysti maanomistajan luvalla.
- Juurakot lajitellaan niin, että pulleat (= kukkivat) omiin kasoihin ja solakat ( = lehtiä kasvattavat) omiin kasoihin.
- Leikkaan juurakot n. 10-15 cm mittaisiksi = helpompi istuttaa
- Parhaiten kasvu käynnistyy, kun liottaa juurakoita lämpimässä vedessä yön yli.
- Istutan joko ( taimi)multaan tai sammaleeseen, niin että silmu jää näkyviin. Istutan samaan ruukkuun molempia eli pulleita kukkivia juurakoita sekä noita ohuempia, pelkkiä lehtiä kasvattavavia, niin tulee mukavampi kokonaisuus.
- Valmis istutus sitten vain valoon ja huoneen lämpöön + tasainen kastelu ja sumuttelu takaa onnistuneen lopputuloksen.
- Aluksi voit peittää kielot rei’itetyllä muovipussilla, niin kasvuun lähtö on tasaisempi.
- Kielot kukkivat n. neljän viikon kuluttua istutuksesta ja kun kukinta alkaa, niin sitä on helppo pitkittää pitämällä istutukset viileässä.
- Kielojen kasvatus on siis loppujen lopuksi helppo ja hauska tapa kasvattaa omat tuoksuvat kielot. Ja onhan nuo jalokielon juurakot toki myös toinen vaihtoehto, mutta on ne aika kalliita ja vaikeita saadakin.
OLIKOHAN MINUN TAPANI SITTENKIN VÄÄRÄ TAI PERUSTUI VANHAAN TIETOON – EEVALTA TARKENTAVIA TERVEISIÄ
Tuossa muutama viikko sitten oli puhetta, että laittelen näin jo syksyllä uusia linnun pönttöjä, enkä putsaile vanhoja. Olin tämän ohjeen saanut lintuharrastaja ystävältäni aikoinaan ja nyt sain Eevalta terveisiä, että olisi parempikin tapa.
Eeva kirjoitti:
Hei Sipoosta,
Noista linnunpöntöistä vielä.
Pöntöt suositellaan ehdottomasti puhdistamaan kesän jäljiltä. Linnut eivät pysty kantamaan pois pöntöstä kuoriutumattomia munia eivätkä kuolleita poikasia, myös loiset muhivat käytetyssä pesässä seuraavaan kevääseen.
Puhtaan pöntön pohjalle kannattaa laittaa kerros turvetta, karkeaa sahanpurua, pellavahamppua tai kuivaa sammalta. Estää myös munien jäätymistä aikaisilla pesijöillä. Lintu rakentaa alustalle, johon muotoutuu lievä kuppi omista tarvikkeistaan pesän.
Pönttöjen on hyvä olla valmiina maaliskuun alkupuolella, paitsi pöllöjen mökit, ne valitsevat asunnon jo syksyllä. Viirupöllön pöntön on hyvä olla loitommalla ihmisistä, linnun aggressiivisuuden vuoksi. Luonnon materiaali on paras pöntönrakennusaine ja karhea sisäpinta on helpoin poikasten nousta ulos🐦
Terveisiä puutarhalle
Eeva😊
Kiitos Eevalle terveisistä ja neuvoista. Tämä on minusta hienoa, kun hyvässä hengessä voimme neuvoa toisiamme ja kertoa kokemuksesta mikä on hyvä – Yhdessä ollaan taas enemmän, kuin yksilöiden summa. 🤝
TOIVEISSA PITKÄT VARRET – ONNISTUU
Vallan unohdin viime viikolla mainita siitä, että mitäs jos haluaakin kasvattaa amarylliksille pitkät varret ( esim. leikkokukiksi).
Sehän onnistuu toki ja toimitaan vain siis päinvastoin kuin miten viimeviikolla neuvoin ( = kasvatetaan matalat varret).
Eli:
- Kastellaan viileällä vedellä ja reilusti alusta asti
- pidetään viileässä, n. + 15 asteen kahta puolen
- ja vielä niukassa valossa, niin kyllä venyy varret pitkiksi.
- kasvatusaika kukkaan tosin silloin venyy muutamalla viikolla, mutta hyvin ehtii vieläkin.
ps. Kun leikkaat vartta irti, niin hyvä keino on laittaa paperi tuonne leikattavan varren taakse, niin toiset varret ja lehdet ei vaurioidu leikatessa.
SIPULEISTA KOVA KYSYNTÄ – NYT JO IHAN VIIMEISIÄ VIEDÄÄN
Amaryllisten sipulien kysyntä on ollut taas huikeaa ja niin kovaa, etten ole meinannut perässä pysyä.
Nyt onkin sellainen tilanne, että jos haluat vielä näitä saada, niin nyt on ihan h-hetket käsillä.
Vielä on valikoimaa, mutta ei kauaa, viimeisiä viedään jo.
TUHKAA KOMPOSTIIN – KYLLÄ – HYVÄ NYRKKISÄÄNTÖ
Oli tuossa taas puhetta, että voiko tuhkaa laittaa kompostiin ja jos voi niin minkä verran. Itse lisään tuhkaa säännöllisesti ja niin, että ripsin sitä sen verran, ettei se ala näkymään. Eli vähän kuin kanelia joulupuuron päälle, sopivasti, mutta ei liikaa. 😉
HIIRILLE HUUTIA – SÄHKÖISET KARKOTTIMET TOIMII, KUN NIITÄ KÄYTETÄÄN OIKEIN
Alkuviikosta oli puhetta hiirien häätämisestä ja eri tavoista niiden kanssa. Itse olen aikoinaan elänyt niin lossa kuin myrkky ajankin, mutta molemmat niistä on ( onneksi) taakse jäänyttä elämää. Lossissa oli ihan mahdoton huoltaminen, eikä ne keväällä löytyneet muumioituneet hiirenraadot oikein olleet mieleen. Myrkyistä en tykkää, koska on näitä kissoja ja koiria maisemissa ja toisaalta ei ne myrkkyyn kuolleet ja haisevat hiirenraadot oikein houkutelleet. Valkopippuria ja muitakin kotikonsteja on toki tullut joskus kokeiltua, mutta olivat työläitä ja loppujen lopuksi ennemmin talven mittaan väsyi itse niitä huoltamaan ja laittamaan ennemmin kuin hiiret.
Se mistä itse pidän ja käytän, on sähköiset karkottimet. Niissäkin on ollut oma oppimisensa. Erehdyksen ja oivallusten kautta olen niistä avun saanut. Nimittäin jo toistakymmentä vuotta sitten törmäsin eräillä eurooppalaisilla alanmessuilla belgialaiseen pieneen yritykseen, joka erottui joukosta sillä, että he testasivat ja säätivät kaikkien karkoittimien äänitaajuudet tarkoituksen mukaan. Mikä karkoitti ja / tai ärsytti tuntoaisteja ( hiiri-, käärme- ja muurahaiskarkottimet) mikä esitti valtaeläintä ( myyrä karkottimet) niin tärkeintä oli, että se äänitaajuus ( jota ihmiskorva ei yleensä erota) oli juuri se oikea ja tarkoituksen mukainen. Ja näitä aloin sitten testaamaan, enkä ole sen jälkeen myrkkyjä tai lossia tarvinnut. Toki nämä sähköiset karkottimet on myös ajateltava niin, että ne tehoavat, kun ovat pitkään paikallaan. Muutamaan päivään on yleensä turha odottaa mitään muutosta ( paitsi käärme karkottimilla, jos niitä on tontilla jo valmiiksi), vaan parhaiten nämä toimivat ns. ennaltaehkäisynä ja mielellään ympärivuoden käytössä.
Eli nyt kun tuo lumi tulee ilmeisesti etelä-Suomea myöden sunnuntaina, niin silloin ne viimeisetkin hiiret siirtyvät sisätiloihin. Kannattaa torjua, ettei tule turhia vahinkoja tai tuhoja. Ihan sellaisella tyylillä kun sinusta on hyvä, mutta torjua kannattaa nyt.
Jos näihin minun käyttämiini sähköisiin karkottimiin haluat tutustua, niin löydät ne TÄÄLTÄ
TAKKATULTA JA IHANA JOHANNAN KIRJA – KOHTI OMAVARAISTA ELÄMÄÄ
Jovelan Johanna teki yhdessä miehensä kanssa perustavan laatuisen elämänmuutoksen ja hyppäsivät omien sanojen mukaan ”oravanpyörästä – elämänpyörään”. Olen seurannut heidän matkaansa Johannan blogista, sitä kuinka kaksi rohkeaa ”kaupunkilaista” uskalsi ottaa elämän uuteen tarkasteluun ja myös toteuttaa sitä. Ei aina helppoa, eikä niin romanttista kuin ajatus voisi olla. Mutta heidän elämässään on ollut ja on paljon ihania oivalluksia, onnistumisia ja ennen kaikkea omavaraista elämää. Miksi kerron tästä sinulle, niin syy on, että sain käsiini nyt Johannan kirjoittaman kirjan tästä projektista ja kaikesta mitä tämä aika on heille opettanut – eikä vähiten juuri tuota omavaraisuutta. Olen nautiskellut tästä kirjasta nyt ajan kanssa, takkatulen lämmössä ja nauttinut jokisesta rivistä. Eikä lainkaan huono asia ole nuo lukuisat vanhat reseptit ja käsityöneuvot, päinvastoin. Tämä on minusta oivallinen kirja kaikille meille, jotka haluaisimme olla edes piirunverran omavaraisempia jatkossa.
Ihastuin tosiaan tähän kirjaan sen verran, että otin yhteyttä Johannaan, että jos vaikka hiukan vihjaisin tästä kirjasta sinullekin. Ja Johannallahan olikin meille loistavia uutisia, eli hän antaa meille 25 % alennuksen kirjasta.
Kirjahan on jo itsessään niin kaunis, että vaikka joululahjaksi.
Johannan viesti:
Puutarhurin perjantaipostin lukijat saavat kirjasta 25% alennuksen, jolloin kirjan hinnaksi jää 20,96€
Ohessa ohjeet alennuskoodin käyttöön:
Lisää tuote Vanhassa talossa ostoskoriin TÄSTÄ
Siirry kassalle ja syötä kampanjakoodi-kohtaan koodi PUUTARHURI sekä klikkaa Käytä, jolloin etu aktivoituu.
Tämän jälkeen voit suorittaa tilauksen loppuun normaalisti.
Koodi on voimassa 27.11.2022 asti.
Vaan nyt minä lähden vielä tekemään ”viimetinka” hommia tuonne ulos, jos vaikka päivänäköön ehtisi jotain tehdä. Illalla sitten otsalampun avulla ja huomenna loput. Sitten saakin lumi ja talvi tulla. 😊
Viime vuonna ensilumi tuli näköjään 26.11, tänä vuonna siis vähän aiemmin.
*******************************
Jos vain oppisimme olemaan kiitollisia pienistä asioista…
Laulusta joka vie ajatukset muualle, sillä on niitäkin, jotka eivät voi kuulla.
Auringonlaskun kauneudesta, sillä on niitä, jotka ei voi nähdä.
Kotimme lämmöstä, sillä on niitä, joilla ei ole kotia.
Ystävien kanssa vietetystä ajasta, sillä on niitä, jotka ovat yksinäisiä.
Kävelystä rannalla, sillä on niitä, jotka eivät kykene kävelemään.
Pienet asiat, niistä elämä koostuu!
*******************************
Kiitollisen hyvää ensilumen viikonloppua sinulle hyvä puutarhaystäväni !
Toivottaa
Puutarhurisi
Juha