Eri kasvien lannoitustarpeet – Käytännön opas

Tämä ohje sopii sinulle, kun haluat lannoittaa oikein ja sopivasti eri kasveille (kesäkukat, perennat, nurmi, kasvimaa, marjat, puut, huonekasvit), niin että kasvit kasvavat hyvin, mutta eivät rehevöidy väärään aikaan.

Paras ajankohta

• Keväällä: Aloitetaan lannoitus (ks. kohdat 1 & 2 tarkemmat ohjeet lannoitteiden käytöstä)
• Kasvukaudella: Lisälannoitus erityisesti ruukuissa ja satokasveilla.
• Loppukesällä: Typpeä vähemmän, syyslannoituksen aloittaminen.

 

Mitä ravinteita kasvit tarvitset?

Kasvit tarvitsevat kasvaakseen pääravinteita: typpeä (N), fosforia (P) ja kaliumia (K). Lisäksi ne tarvitsevat muita ravinteita kuten kalsiumia, magnesiumia ja rikkiä sekä hivenravinteita (esim. rauta, mangaani, sinkki ja boori) hyvin pieniä määriä. Kaikki ravinteet eivät lisäänny lannoittamalla, sillä osa liittyy maaperän happamuuteen (pH) ja maan rakenteeseen. Siksi esimerkiksi kalkitus on maan pH arvon säätöä, ei lannoittamista.

Ennen kuin aloitat: 7 tärkeintä periaatetta

1. Kasvien lannoitustarve riippuu eniten: kasvutavasta, sadosta/kukinnasta ja kasvualustasta (ruukku vs maa).
2. Ruukku tarvitsee usein enemmän lannoitusta, koska ravinteet huuhtoutuvat kasteluissa.
3. Komposti on monelle kasville paras “perusta” (ravinteet + maan rakenne).
4. Liika typpi (N) = rehevää lehteä, vähemmän kukkia/satoa ja herkempiä tuholaisille.
5. Kukinta ja sato hyötyvät usein kaliumista (K).
6. Loppukesällä vältetään voimakasta typpilannoitusta (talvenkesto) ja aloitetaan syyslannoitus (ei sisällä typpeä).
7. Kun kasvi voi huonosti, tarkista ensin kastelu ja valo, vasta sitten lisää lannoitetta.
8. Puutuhka nostaa pH:ta ja sisältää etenkin kaliumia ja kalsiumia, mutta ei typpeä.  Puutuhka ei sovi kaikille kasveille

9. Kalkki ei ole lannoite, vaan sillä säädetään maaperän happamuutta (pH).

 

Vaihe vaiheelta: miten jaat kasvit lannoitustarpeen mukaan

1) Jaa kasvit kolmeen “ruokahaluryhmään”

Kun puhutaan “paljon / kohtalaisesti / vähän” lannoitustarpeesta, se liittyy käytännössä siihen, kuinka paljon kasvi tarvitsee pääravinteita ja erityisesti typpeä (N) kasvun ylläpitämiseen.

Pääravinteet ovat:

• N = typpi (vihreä kasvu, lehdet ja versot)

• P = fosfori (juuristo, alkuvaihe ja kasvin käynnistyminen)

• K = kalium (kukinta, sato, kasvin kestävyys ja stressinsieto)

Kalkki ei ole pääravinne, vaan pH:n säätöaine.

A) Runsaasti ravinteita tarvitsevat

Näillä kasveilla ravinteita kuluu paljon, koska ne kasvavat nopeasti tai tuottavat runsaasti kukkia/satoa. Tarve kohdistuu usein kaikkiin pääravinteisiin, mutta erityisesti N (kasvu) sekä kukinnan/sadon aikana myös K.

Tyypillisesti:

• Kesäkukat ruukuissa ja amppeleissa
• Hyötykasvit (esim. Tomaatit, kurkut, paprikat, kurpitsat)
• Nurmikko
• Isot marjapensaat hyvällä sadolla (maltilla)

Tarve käytännössä: säännöllinen lannoitus kasvukaudella (ruukuissa erityisen tärkeää).

B) Kohtalaisesti tarvitsevat

Näille kasveille riittää usein kohtuullinen määrä ravinteita, ja käytännössä tämä tarkoittaa yleensä, että niiille ei anneta voimakasta typpi lannoitetetta (N). Lannoite valitaan usein maltillisen typpipitoisuuden mukaan.

Tyypillisesti:

• Useimmat perennat
• Marjapensaat normaalissa pihassa
• Juurekset ja sipulit
• Hedelmäpuut (usein keväällä, maltilla)

Tarve käytännössä: keväällä peruslannoitus + tarvittaessa pieni lisä (erityisesti jos kasvu on heikkoa tai maa on niukkaravinteinen).

C) Vähäravinteisessa viihtyvät

Näillä kasveilla erityisesti runsas typpi (N) on ongelma: kasvi voi kasvaa liian reheväksi, kukinta heikentyä ja talvenkesto kärsiä.

Tyypillisesti:

• Välimeren yrtit (timjami, rosmariini, oregano)
• Monet kuivan paikan kasvit (kivikkokasvit)
• Niittymäiset kasvustot (liika lannoitus lisää heinäkasveja ja vähentää kukkia)

Tarve käytännössä: hyvin maltillinen lannoitus tai ei erillistä lannoitusta. Tärkeämpää on hyvä läpäisevyys kasvualustassa ja oikea kasvupaikka.

2) Lannoitusohje kasviryhmittäin

Kesäkukat (ruukut, laatikot, amppelit)

• Kesäkukat kuluttavat ravinteita paljon, koska kukinta on pitkä. Niillä korostuu usein kalium (K) kukinnan ja jaksamisen tukena.
• Liika typpi (N) kasvattaa lehteä ja voi vähentää kukintaa.

Käytä joko:

• Rakeinen/pitkävaikutteinen lannoite istutuksessa (vapauttaa ravinteita vähitellen) tai

• Nestemäinen kastelulannoite säännöllisesti

Lannoitteita on myös eri “tyypeissä” (kivennäislannoitteet ja orgaaniset lannoitteet). Kivennäislannoitteet vaikuttavat yleensä nopeammin, orgaaniset vapautuvat usein hitaammin ja tukevat maan toimintaa. Ruukuissa molemmat voivat toimia, kun annostelu on oikein.

Kukinnan aikaan usein K-painotteinen lannoite toimii hyvin.

Huonekasvit

• Kevät–kesä: miedosti ja säännöllisesti (kasvun mukaan).
• Talvella: useimmat tarvitsevat vähemmän jos lainkaan (valo vähenee → kasvu hidastuu).
• Yleisin virhe on lannoittaa, kun ongelma onkin liikakastelu / liian vähän valoa.

Perennat (monivuotiset kukat)

• Usein riittää keväällä:
• ohut kerros maatunutta kompostimultaa ja/tai maltillinen yleislannoitus.

Mitä “yleislannoitus” tarkoittaa tässä?
Yleensä se tarkoittaa lannoitetta, jossa on kaikki pääravinteet (NPK) kohtuullisessa suhteessa (ei voimakkaan typpipainotteinen), tai kompostimultaa, joka tukee maan ravinteisuutta ja rakennetta.

Sipulikukat (tulppaanit, narsissit jne.)

• Keväällä, kun kasvu alkaa: kevyt lannoitus.
• Tärkeää: anna lehtien yhteyttää rauhassa kukinnan jälkeen (ravinteet varastoon sipuliin).
• Liika typpi voi haitata sipulikukkien kasvua.

Vihannekset ja kasvimaa

• Lehtivihannekset (salaatit, pinaatti): Lannoita maltillisesti ja vältä typpeä, koska niillä on taipumus kerätä nitraattia. Kompostimulta ja kevyt, tasainen ravinteiden saanti on usein parempi kuin voimakas typpilannoitus.
• Juurekset (porkkana, punajuuri): kohtuullinen ravinne; liika typpi voi tehdä paljon kasvua ja huonommin juuria.
• Kaalit: ravinnevaativia (tasainen ja riittävä lannoitus + kosteus).
• Tomaatti/kurkku/kurpitsat: paljon ravinteita, kukinta/sato hyötyy Kalium-painotuksesta.

Nurmikko

• Tyypillisesti typpipainotteinen keväällä ja alkukesällä (vihreys ja kasvu).
• Loppukesällä usein kevyemmin tai siirrytään enemmän talvenkestoon sopivaan painotukseen (vähemmän typpeä).

Marjapensaat (mustaherukka, karviainen, vadelma)

• Keväällä: kohtuullinen peruslannoitus + komposti toimii hyvin.
• Vadelmalla liika typpi voi tehdä “viidakon” ja lisätä tauteja → tasapaino.

Hedelmäpuut

• Keväällä maltillinen lannoitus/komposti.
• Liika typpi = paljon lehteä ja versoa, vähemmän hedelmää ja heikompi talvenkesto.

Havut ja happaman maan kasvit (esim. alppiruusut, mustikat)

• Tarvitsevat usein alhaisen happamuuden (pH 4,5-6) lannoitteen ja oikean kasvualustan.
• Jos pH on liian korkea, ravinteet voivat “lukkiutua” vaikka lannoitat.

3) Ruukku vs Maa: tärkein käytännön ero

• Maassa: ravinnevarasto on yleensä suurempi kuin ruukussa, joten lannoitus on usein harvempaa ja hitaammin muuttuvaa.
• Ruukussa: ravinnevarasto on pieni verrattuna avomaahan, ja ravinteet huuhtoutuvat kasteluissa → lannoitus on useammin säännöllistä, mutta annostelu mieluummin vähäisempi.

4) Milloin lannoitus lopetetaan tai vähennetään?

• Kun kasvi alkaa selvästi hidastaa kasvua (loppukesä/viilenevät yöt), vähennä erityisesti typpipitoista lannoitusta.
• Monivuotisille kasveille tärkeintä on, että ne ehtivät mennä lepotilaan ennen talvea.
• Syyslannoite annetaan loppukesällä (lannoite ilman typpeä) eikä syksyllä kun kasvit ovat jo lepotilassa tai menossa lepotilaan.

5) Voiko biojäte (banaaninkuorien, kahvinporojen ja kananmunankuorien) korvata lannoitteen käytön?

Kyllä ja ei. Kasvi ei käytännössä “syö” banaaninkuoria, kahvinporoja tai kananmunankuoria sellaisenaan. Kasvit pystyvät ottamaan ravinteita vasta, kun ne ovat liuenneessa muodossa (esim. nitraattina, ammoniumina, fosfaattina, kaliumioneina). Siksi kuoret ja porot pitää ensin hajota ja mineralisoitua maaperän mikrobien toimesta. Vasta silloin ravinteet muuttuvat kasveille käyttökelpoisiksi. Kananmunankuoret vieläpä liukenevat yleensä hyvin hitaasti, koska ne ovat pääosin kalsiumkarbonaattia.

Nopea vs. hidas ravinteiden vapautuminen

• Kivennäislannoitteet (”mineraalilannoitteet”) liukenevat yleensä nopeasti → ravinteet ovat kasvin käytössä pian.

• Orgaaniset lannoitteet (esim. kompostoitu lanta, luujauho, monet kasviperäiset lannoitteet) vapauttavat ravinteita yleensä hitaammin → ravinteet vapautuvat mikrobitoiminnan kautta.

• Monelle puutarhurille helpoin ja varmin on yhdistelmälannoite (sisältää useita ravinteita tasapainossa, usein myös hivenravinteita): kasvi saa kerralla kattavan kokonaisuuden eikä vain yhtä yksittäistä ravinnetta.

Miten näitä “keittiöjätteitä” voi hyödyntää fiksusti?

1) Banaanin kuoret

Mitä niissä on? Erityisesti kaliumia ja jonkin verran muita ravinteita, mutta ne eivät siirry kasville nopeasti sellaisenaan.

Hyötykäyttö:

• Kompostoi: paras ja varmin tapa. Kuoret hajoavat kompostissa ja ravinteet muuttuvat käyttökelpoisiksi.

• Pilko pieneksi ennen kompostiin laittoa → maatuu nopeammin.

• Voit myös haudata pieneksi pilkottuna kompostoituvan katteen alle (ei suoraan taimien juureen), mutta tämä on käytännössä “kompostointia maassa” ja kestää silti aikaa.

2) Kahvinporot

Mitä niissä on? Pieniä määriä typpeä ja orgaanista ainesta. Porot eivät ole “vahva lannoite”, mutta voivat tukea maan rakennetta, kun niitä käytetään oikein.

Hyötykäyttö:

• Kompostoi: toimii hyvin ja tasapainottuu kompostissa.

• Ohuena kerroksena maan pinnalle tai sekoitettuna multaan (maltilla): parantaa maan mururakennetta, mutta vältä paksuja kerroksia, jotka voivat paakkuuntua ja homehtua.

• Parhaiten porot toimivat osana kokonaisuutta (komposti, kate, muu eloperäinen aines), ei “yksinään lannoitteena”.

3) Kananmunankuoret

Mitä niissä on? Pääosin kalsiumia (kalsiumkarbonaattina), mutta liukenee hyvin hitaasti. Ei ole nopea kalsiumin lähde kasveille.

Hyötykäyttö:

• Huuhtele ja kuivaa, sitten murskaa todella hienoksi → mitä hienompi, sitä nopeammin reagoi.

• Lisää kompostiin: hajoaa siellä ajan kanssa ja osallistuu kompostimassan kivennäistasapainoon.

• Muista: kuoret eivät korvaa varsinaista kalkitusta tai kalsiumin tarvetta nopeasti, mutta ovat hyvä “pitkän aikavälin” lisä kompostiin

Yleisimmät virheet ja miten vältät ne

1. Kaikille sama lannoite ja sama määrä → osa kasveista rehevöityy eivätkä kuki. Osa jää nälkäiseksi. Tee kasviryhmät.
2. Liikaa typpeä → Lehtiä runsaasti, mutta heikompi kukinta/sato ja enemmän tuholaisia.
3. Lannoitus kuivalle ruukulle → Juuristo tarvitsee ensin vettä, ennen kuin sitä lannoitetaan. Kastele ensin ja anna lannoitetta vasta kun multa on kasteltu. Muuten juuret voivat ns. "tukkeutua" lannoiteesta ja kasvin olosuhteet huononevat.
4. Lannoitetaan, kun ongelma on kastelu/valo → ei auta, pahentaa.
5. Myöhäinen voimakas lannoitus monivuotisille → heikompi talvenkesto.

 

Jälkihoito ja seuranta

• Seuraa 1–2 viikkoa muutoksen jälkeen:
• tuleeko tervettä uutta kasvua
• paraneeko kukinta/sato
• Jos kasvi rehevöityy eikä kuki, vähennä typpeä N ja varmista valo-olosuhteet.

 

Yleisimmät kysymykset ja vastaukset:

Tarvitsenko monta eri lannoitetta?
Et välttämättä. Moni pärjää kahdella: (1) yleislannoite/kompostimulta ja (2) ruukkujen kukinta/sato -painotteinen lannoite.

Mistä tiedän, tarvitseeko kasvi lisälannoitetta?
Kasvu hidastuu, lehdet vaalenevat ja kukinta vähenee. Varmista kuitenkin aina ensin kastelu ja valo.

Voiko komposti korvata lannoitteen?
Usein maassa kyllä (erityisesti perennoille ja pensaille). Ruukuissa komposti auttaa, mutta lisälannoitus on silti usein tarpeen.

Kalkitus, milloin sitä tehdään ja miksi?

Kalkituksella säädetään maan happamuutta (pH) ja parannetaan ravinteiden saatavuutta, mutta sitä ei tehdä joka vuosi. 

• Ei joka vuosi: kalkitse mieluummin tarpeen mukaan (ihanteellisesti maaperätestin perusteella).
• Ei yleensä tarvetta, jos kasvatat ruukuissa valmiissa kaupan mullassa. Ne ovat yleensä jo valmiiksi säädetty ja lannoitettu.
• Älä kalkitse happaman maan kasveja (esim. alppiruusut, atsaleat, mustikat, kanervat). Ne viihtyvät alhaisessa pH:ssa (4,5-6)
• Kalkki ei poista sammalta nurmikolta: sammal kertoo yleensä varjosta, tiivistyneestä maasta, jatkuvasta kosteudesta tai niukasta kasvusta. Sammalen hallinta vaatii olosuhteiden korjausta (ilmastus, leikkaus, lannoitus; kalkitus vain jos pH on oikeasti liian alhainen).
• Älä käytä kalkkia, jos pihassasi on paljon lehtokotiloita tai espanjansiruetanoita.

Puutuhkan käyttö puutarhassa, mitä hyötyä tai haittaa siitä on?

Puhdas puutuhka sisältää erityisesti kaliumia ja kalsiumia ja se nostaa maan pH:ta. Siksi se toimii joissain kohteissa sekä lannoitteena että kalkin kaltaisena maanparannuksena.

• Käytä vain puhdasta, käsittelemättömästä puusta syntynyttä tuhkaa (ei maalattua/kyllästettyä puuta, ei brikettejä tai hiilien tuhkaa).
• Tuhka ei sovi kaikille kasveille: vältä erityisesti happaman maan kasveilla (alppiruusut, mustikat, kanervat), koska pH nousee liikaa.
• Annostele varovasti ja levitä ohuesti. Liika tuhka voi nostaa pH:ta liikaa ja häiritä ravinteiden tasapainoa.
• Älä levitä tuhkaa suoraan taimien päälle tai tuoreisiin kylvöihin. Sekoita kevyesti pintamaahan tai käytä maanparannuksena sopivaan aikaan.
• Säilytä tuhka kuivana ja käytä mieluummin keväällä tai kasvukauden alussa kuin myöhään syksyllä.