Tuotetiedot

Kärsämö ’Pretty Belinda’ 3 kpl

(Achillea ’Pretty Belinda’ ) Kärsämöt ovat erinomaisia perennoja puutarhan aurinkoisimmille paikoille läpäisevään kasvualustaan. Kärsämöt eivät yleensä maistu jäniksille tai peuroille, mutta perhoset rakastavat niiden kukkia. Astiatatimi.

18.90 €

(Achillea ’Pretty Belinda’ ) Kärsämöt ovat erinomaisia perennoja puutarhan aurinkoisimmille paikoille läpäisevään kasvualustaan. Kärsämöt eivät yleensä maistu jäniksille tai peuroille, mutta perhoset rakastavat niiden kukkia. Astiatatimi.

Kasvupaikka: aurinko
Kukinta-aika: kesä-heinäkuu
Kasvukorkeus: 40-50 cm
Istutusväli: 30-40 cm
Taimikoko: Astiataimi

Syysistutettavien toimitukset aloitetaan syyskuussa. Joulukukkien toimitukset aloitetaan loka-marraskuulla. Tarvikkeita voidaan toimittaa molemmissa toimituserissä. Jokaiseen toimituserään tulee lähetyskohtaiset toimituskulut 7,95€/lähetys (kotiinkuljetus +5,00€). Mikäli et voi vastaanottaa toimitusta jollain tietyllä viikolla tai haluat toimituksen jollain tietyllä viikolla, otathan yhteyttä asiakaspalveluumme hyvissä ajoin p. 05 3440 300 tai puutarha@kodinkukat.fi ma-pe 8-16.

Kasvikohtaiset ohjeet:

Kasvupaikka: aurinko
Kukinta-aika: kesä-heinäkuu
Kasvukorkeus: 40-50 cm
Istutusväli: 30-40 cm
Taimikoko: Astiataimi

Perennojen kasvatusohje:

Perennoilla tarkoitetaan yleensä monivuotisia ruohovartisia kasveja, joiden maanpäällinen kasvusto lakastuu talveksi ja kasvu alkaa vuosittain uudelleen maan alla talvehtivista osista. Talvehtiva osa voi olla juuristo, juurakko, maavarsi tai joissakin tapauksissa sipuli tai mukula. Osa perennoista talvehtii ainavihantina (jouluruusut, vuorenkilvet, talviot). Perenna voi olla myös kaksivuotinen kasvi (salkoruusu, sormustinkukka, harjaneilikka), joka lisääntyy siementämällä ja säilyy näin samalla kasvupaikalla vuodesta toiseen. Perennoiden koko vaihtelee täysin maanmyötäisistä lajeista jopa parimetrisiin, näyttäviin kasveihin. Perennoista löytyy myös köynnöstäviä sekä varpumaisia lajeja. Perennoja voidaan luokitella monella tavalla. Valovaatimusten mukaisesti perennat jaetaan auringon, puolivarjon ja varjon perennoihin. Kasvualustan mukaan osa perennoista on ns. kosteikkoperennoja ja erittäin kuivissa paikoissa viihtyviä kasveja voidaan kutsua kivikkoperennoiksi. Happaman maan perennat tarvitsevat hapanta kasvualustaa ja kalkinsuosijat viihtyvät kalkitussa maassa. Ryhmäperennoiksi voidaan kutsua pitkälle jalostettuja kantoja. Maatiaisperennat ovat kasvien alkuperäisiä, vanhoja muotoja ja ne ovat yleensä erittäin talvenkestäviä. Myös monia luonnonkasveja käytetään perennojen tapaan. Maanpeiteperennoilla tarkoitetaan kasveja, joiden kasvutapa on maanmyötäinen. Korkeuden sijaan kasvit kasvavat leveyttä ja muodostavat parhaimmillaan hyvin peittäviä ja tiiviitä kasvustoja. Jättiperennoiksi voidaan nimetä erittäin korkeat perennat, joiden kasvukorkeus saattaa nousta pariin metriin. Perennoja voidaan käyttää niiden kasvupaikkavaatimusten mukaan monenlaisissa paikoissa; omissa perennapenkeissään, kesäkukkien joukossa ja ruusupenkeissä, puiden ja pensaiden alla, varjoisissa tai kosteissa paikoissa, kivikoissa ja erittäin kuivissa paikoissa. Monia, erityisesti näyttävälehtisiä kasveja, ns. lehtiperennoja, voidaan ja kannattaa kasvattaa myös ruukkuistutuksissa yksinään tai yhdessä kesäkukkien kanssa. Oikeanlaisiin paikkoihin istutettuina perennat ovat helppohoitoisia ja kiitollisia kasveja. 
Perennatyypit:
Perennoja myydään joko astiataimina, kennotaimina tai avojuurisina taimina. Astiataimet ovat kasvaneet vuoden tai pari omissa ruukuissaan. Kennotaimet toimitetaan esikasvatettuina paakkutaimina muovisissa pakkausrasioissa. Kennotaimien jatkokasvatukseen sopivat samat ohjeet kuin esikasvatettaville taimille (s. 6 alkaen). Loppukeväällä säiden salliessa kennotaimet voi istuttaa suoraan lopullisille kasvupaikoille. Avojuuriset taimet toimitetaan turpeeseen tms. materiaaliin
pakattuina ilman ruukkua ja multaa. Avojuuriset taimet toimitetaan lepotilaisina, ja taimissa on juurien lisäksi vain hyvin vähän tai ei ollenkaan uutta kasvua näkyvissä. Taimissa tai pakkausturpeessa oleva mahdollinen home on ns. varastohometta eikä se ole vaarallista. Home voidaan pestä taimista pois ennen niiden istutusta. Avojuuriset taimet istutetaan mahdollisimman pian. Taimia ei saa koskaan jättää pakkaseen eikä niitä pidä poistaa pakkauksestaan ennen istutusta. Jos avojuurisen perennan istutus siirtyy pidemmälle kuin muutamaan päivään, taimet voi istuttaa tilapäisesti ruukkuihin. Taimille on kuitenkin parempi, että ne istutetaan suoraan maahan lopullisille kasvupaikoille ja että ne saavat herätä kasvuun luonnollisessa tahdissaan ulkoilmassa. Avojuuriset taimet sopeutuvat nopeasti istutuspaikoilleen ja kasvavat usein jopa paremmin kuin astiataimet, joilla juurtuminen ja kasvuunlähtö saattaa kestää pidempään.
Perennapenkin suunnittelu:
Perennapenkin kasvien valinnan lähtökohtana on oikeanlaisten kasvuolosuhteiden huomioiminen. Aurinkoisen paikan perenna ei pääse oikeuksiinsa varjossa, eikä kosteaa kasvualustaa vaativa kasvi tule selviämään kuivassa ja läpäisevässä maassa. Kasvien istuttaminen oikeille paikoille auttaa perennoja kasvamaan elinvoimaisiksi, vastustuskykyisiksi ja selviämään paremmin talven yli. Usein ratkaisevin tekijä kasvupaikkaa valittaessa on valo-olosuhteet. Kaikkiin muihin kasvin menestymiseen vaikuttaviin tekijöihin voidaan yleensä jossain määrin vaikuttaa, mutta valo-olosuhteita voidaan harvoin muuttaa. Kasvualusta voidaan vaihtaa ja ravinteiden tai kalkin määrää lisätä, mutta aurinkoista ja paahtavaa paikkaa on hankala muuttaa varjoisaksi tai toisinpäin. Perennat istutetaan mielellään niin, että korkeat lajit taakse tai keskelle, keskikorkeat väliin ja matalat eteen. Näin jokainen kasvi pääsee esille eikä huku korkeampien lajien taakse. Eri lajeja ja värejä yhdistelemällä saadaan kaunis kokonaisuus, joka kukkii aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Värejä hehkuvaa perennapenkkiä voi rauhoittaa esim. kaunislehtisillä lehtiperennoilla tai heinillä. Yksivuotisilla kesä- ja kylvökukilla perennapenkkiin saadaan katkeamatonta kukkaloistoa. Perennapenkin ulkonäköä ja värityksiä valittaessa vain oma mielikuvitus asettaa rajat kasvien valinnalle. Kasvualustan muokkaus Ennen perennojen istutusta kasvualusta on puhdistettava huolellisesti rikkaruohoista. Varsinkin monivuotisten juuririkkakasvien kitkeminen perennojen joukosta on hyvin työlästä. Vuosien kuluessa kasvit tuuheutuvat niin paljon, että kitkemisen tarve vähenee. Kasvualusta muokataan riittävältä syvyydeltä, taimen lopullinen kasvukorkeus on suuntaa antava vihje kasvualustan syvyydestä. Matalat ja pienikokoiset kivikko-, maanpeite- ja reunuskasvit istutetaan noin 20 cm syvään kasvualustaan. Keskikokoisten perennojen kasvualustan syvyyden tulisi olla 30–50 cm ja korkeille ja syväjuurisille perennoille varataan kasvualustaa 50–70 cm. Aurinkoisilla paikoilla ja paikoissa, joissa maa kuivuu helposti (esim. rinteet) kasvualusta voi olla paksumpi. Valtaosa perennoista viihtyy tavallisessa läpäisevässä
puutarhamaassa. Yleisesti ottaen kasvit sietävät paremmin hetkittäistä kuivuutta kuin jatkuvaa märkyyttä. Siksi perennoille on edullista istuttaa ne joko loivasti viettävään rinteeseen tai kummuksi muotoiltuun penkkiin, jossa talvimärkyys ei pääse vaivaamaan. Ilmava ja syvämultainen kasvualusta on useimpien perennojen mieleen. Kasvualustan läpäisevyyttä voi lisätä sekoittamalla multaan hiekkaa, soraa tai perliittiä. Kasvualusta muokataan valituille kasveille sopivaksi. Savimaata parannetaan hiekalla, turpeella ja kompostilla. Kuiville hiekkamaille voidaan lisätä savea, kompostia tai turvetta. Varsinkin savi lisää kuivilla mailla kasvualustan vedenpidätyskykyä. Jos koko kasvualustan muokkaus on liian työlästä, kasveille kaivetaan riittävän suuret istutuskuopat, jotka täytetään oikeanlaisella mullalla. Jos kasvualustaa ei haluta muokata, valitaan kasvit kasvualustan mukaisesti. Hapanta kasvualustaa vaativien kasvien istutuskuoppaan lisätään kalkitsematonta turvetta tai havu-rodomultaa. Kalkkia suosivien lajien kasvualusta kalkitaan ennen istutusta ja kalkkia lisätään penkkiin muutaman vuoden välein. Kunnollisesti perustettu perennapenkki palkitsee hoidon helppoudella tulevina vuosina.
Perennojen istutus:
Istutusvaiheessa astiataimet kastellaan hyvin ja ruukut poistetaan juuripaakun ympäriltä. Jos juuret ovat kietoutuneet tiukasti juuripaakun ympärille, voi juuripaakkua varovasti hajottaa ja juuret suoristaa ennen istutusta. Avojuuriset taimet säilytetään mahdollisimman viileässä ja varjoisassa paikassa istutushetkeen saakka.Ennen istutusta avojuurisia taimia kannattaa liottaa haaleassa vedessä muutaman tunnin ajan. Astiataimet istutetaan entiseen syvyyteen, avojuuriset taimet niin, että koko juuristo jää maanpinnan alapuolella ja kasvupisteen päälle tulee muutama sentti multaa. Jos uutta kasvua on jo näkyvissä, kasvusto jätetään mullan pinnan yläpuolelle. Istutussyvyydessä tulee huomioida mullan tiivistyminen kastelun jälkeen. Multa juurten ympäriltä tiivistetään ja taimet kastellaan perusteellisesti. Kastelua jatketaan säiden mukaan ja riittävästä kosteudesta huolehditaan vähintään istutusvuoden ajan. Taimia kasteltaessa on parempi kastella kerralla riittävästi, jotta kasvualusta kostuu syvältä ja kasvien juuret hakeutuvat kosteuden perässä syvälle maahan. Pieni määrä vettä kerralla kastelee vain pintamullan eikä juurilla ole syytä hakeutua kosteuden perässä syvemmälle. Vastaistutettuja taimia voi tarvittaessa varjostaa ja suojata auringolta varjostuskankailla. Taimien istutusväli vaihtelee noin kymmenestä senttimetristä jopa metriin. Pienimmille ja hyvin hidaskasvuisille perennoille istutusväliksi riittää 10-20 cm. Voimakkaasti rönsyilevät lajit istutetaan harvempaan kuin mättäitä ja ruusukkeita muodostavat taimet. Maanpeiteperennoille ja keskikokoisille kasveille istutusväliksi jätetään 30–40 cm ja suurikokoisille perennoille n. 70 cm. Erittäin kookkaita ja reheväkasvuisia perennoita istutetaan neliölle 1–3 kappaletta ja istutusväliksi voidaan jättää jopa 1 m. Tiheillä istutusväleillä saadaan nopeasti aikaan näyttävä ja peittävä istutus, jossa kasvavien perennojen lehdet tukahduttavat ja estävät rikkakasvien siementen itämistä. Toisaalta tiheään istutetut perennat joudutaan jakamaan nopeammin kuin harvempaan istutetut. Oikeat istutusetäisyydet tarkistetaan lajikohtaisesti. Perennapenkin voi kattaa kuorikatteella, heinällä, oljella tai kompostimullalla.
Perennojen syysistutus:
Syksy on hyvää istutusaikaa perennoille. Maassa on runsaasti kosteutta ja taimet juurtuvat hyvin. Perennoja voi istuttaa niin kauan kuin maa on sulana. Aroille perennoille suositellaan kevätistutusta, jolloin ne ehtivät juurtua riittävästi kasvukauden aikana selviytyäkseen talvesta. Myös avojuurisille taimille kannattaa varata joitakin viikkoja aikaa ennen maan jäätymistä riittävän juurtumisen varmistamiseksi. Syksyllä istutettavien taimien lannoitukseksi riittää kompostilla tai uudella mullalla parannettu kasvualusta tai vähätyppinen syyslannos. Lannoitus voidaan vaihtoehtoisesti jättää kokonaan seuraavaan kevääseen. Runsas typpilannoitus syksyllä heikentää kasvien talvenkestävyyttä. Syksyn runsaat sateet voivat koitua kasvien kohtaloksi juuristoalueen liiallisen märkyyden vuoksi. Talvimärkyyden välttämiseksi taimet istutetaan loivaan rinteeseen tai kummuksi muotoiltuun kohopenkkiin. Syksyllä osa toimitettavista taimista on jo alkanut tuleentua, ja kasveissa voi olla keltaisia ja varisevia lehtiä. Kasvi voi olla myös lepotilassa, jolloin maanpäällinen kasvusto on kokonaan lakastunut ja kasvuvoima on siirtynyt kasvin maanalaisiin osiin. Kasvin siirtyminen talvilepoon ei estä istuttamista. Syksyllä istutetut kasvit ovat keväällä valmiina kasvuun ja ne käyttävät kevätkosteuden hyödykseen. Routa voi nostaa taimia talven aikana, joten multa syksyllä istutettujen taimien ympäriltä tiivistetään keväällä ja tarvittaessa uutta multaa lisätään juurien suojaksi.
Lannoitus:
Perennojen lannoitustarve vaihtelee suuresti lajikohtaisesti. Karkeana yleistyksenä voidaan sanoa, että reheväkasvuiset ja runsaskukkaiset, pitkälle jalostetut perennat vaativat enemmän lannoitusta kuin maatiais- ja luonnonperennat. Myös hyvin kuivissa paikoissa viihtyvät ns. kivikkoperennat ovat yleensä vaatimattomia ja niiden lannoitustarve on vähäinen. Usein varsinkin lehdistöltään harmaat ja sinertävät kasvit menettävät kauniin värinsä ja muuttuvat liiallisen lannoituksen seurauksena vihreiksi. Liika typpilannoitus voi myös rehevöittää kasvustoa kukinnan kustannuksella. Istutusvaiheessa perennojen lannoitukseen riittää kasvualustaan sekoitettava uusi puutarha- tai kompostimulta. Liian voimakas lannoitus voi haitata taimien juurtumista. Varsinkin syysistutuksissa liiallista lannoitusta tulee välttää ja lannoitteena voidaan käyttää vähätyppistä syysravinnetta. Liiallinen lannoitus kasvukauden aikana saa helposti aikaan runsasta kasvua ja löyhää solukkoa, mikä voi haitata pahasti kasvien talvenkestävyyttä. Lannoitusta vaativia perennoja lannoitetaan noin kuukausi kukinnan jälkeen, syksyllä kukkivat lajit lannoitetaan keväällä. Perennojen kevätlannoitukseen voidaan käyttää esim. pintamultaan sekoitettavaa kananlantaa tai muita hidasliukoisia lannoitteita. Lannoiterakeita käytettäessä vältetään rakeiden joutuminen kasvien lehdille ja lehtihankoihin. Hidasliukoiset lannoitteet annostellaan aikaisin keväällä, jolloin niiden sisältämät ravinteet liukenevat kasvien käyttöön kasvukauden aikana. Hidasliukoisia lannoitteita käytettäessä muuta typpilannoitusta ei yleensä tarvita kasvukauden aikana. Kompostimulta on hyvää lannoitetta. Hyvin maatuneessa lantakompostissa on erinomaisessa suhteessa monia kasvien tarvitsemia ravintoaineita. Perennoille voidaan myös antaa kesälannoituksena kasteluveden mukana neste- tai jauhemaisia yleislannoitteita. Kastelulannoitteiden sisältämät ravinteet ovat nopeasti kasvien käytettävissä. Typpipitoinen lannoitus lopetetaan viimeistään elokuun aikana, ja siirrytään vähätyppiseen syysravinteeseen. Syysravinteen sisältämät kalium ja fosfori edistävät silmujen syntymistä varmistaen seuraavan vuoden kukintaa, sekä suojaavat kasvia talvilevon aikana.
Perennojen jakaminen:
Kasvuston ränsistyminen ja kukinnan heikkeneminen tiheässä kasvustossa ovat yleensä merkkejä tarpeesta jakaa perennat. Jakaminen kannattaa suorittaa aikaisin keväällä tai syksyllä kasvukauden päätyttyä siten, että keväällä kukkivat perennat jaetaan syksyllä ja syyskukkijoiden kasvustot keväällä. Keskikesällä kukkivien perennojen kasvustot jaetaan joko aikaisin keväällä tai syksyllä. Perennoja jaettaessa kasvustot kannattaa nostaa ylös mahdollisimman suurina paakkuina, jotka jaetaan pienempiin osiin terävällä lapiolla, kirveellä tai käsin. Jokaiseen jakopalaan tulee jäädä sekä juuristoa että versoja. Juurakoita jaettaessa on huomioitava, että jokaiseen uuteen alkuun jää silmuja. Jaetut perennat puhdistetaan mahdollisista rikkaruohoista ja istutetaan uudelleen muokattuun penkkiin edellä mainittujen ohjeiden mukaisesti.
Perennojen erityisvaatimuksia:
Osa perennoista vaatii menestyäkseen erityisiä huomioita kasvupaikan tai kasvualustan suhteen. Vaatimuksena voi olla esim. hapan (sinivaleunikot) tai kalkkipitoinen maa (jouluruusut). Joillakin perennoilla liiallinen typpilannoitus saattaa heikentää kukintaa (kärsämöt, päivänliljat). Kasvurauha on tärkeä esim. pioneille, pikkusydämille, syysvuokoille, kuunliljoille ja akileijoille. Osa muuten kestävistä perennoista ei siedä kuivuutta (jaloritarinkannukset, soihtuliljat) ja niitä onkin kasteltava pitkinä poutajaksoina. Jumaltenkukkien ja unikkojen lehdet kuihtuvat kukinnan jälkeen, mikä kannattaa huomioida viereisiä kasveja valittaessa. Istutus liian syvään voi hidastaa ja vähentää kukintaa esim. pioneilla ja saksankurjenmiekoilla. Joillakin perennoilla toipuminen jakamisesta ja uudelleenistutuksesta voi kestää jonkin aikaa. Osa kasveista kasvattaa hyvin pitkän juuriston (särkynytsydän), jolloin ne kannattaa istuttaa riittävän etäälle rakennusten perustuksista ja salaojista.
Talvisuojaus:
Suuri osa perennoista talvehtii ilman talvisuojausta. Monet arat perennalajit ja lajikkeet menestyvät Suomessa, jos niille valitaan suojainen kasvupaikka. Suojaisa kasvupaikka voi olla esim. seinustan vierus, suuren kiven läheisyys tai perennaryhmä. Arkojen kasvien talvehtimista edistetään suojaamalla kasvustot talveksi havuilla, kuivilla lehdillä tai talvisuojaturpeella. Lumi on paras suoja talven kylmyyttä ja tuulia vastaan, ja lunta voi lapioida arkojen perennojen päälle. Arat perennat on hyvä istuttaa kasvukauden alussa, jolloin ne ehtivät kasvattaa hyvän juuriston kesän aikana. Myös istuttaminen kohopenkkiin edistää arkojen kasvien selviämistä talvesta, sillä talvimärkyys ei vaivaa kohopenkkiin istutettuja taimia. Perennojen kasvustot voi jättää syksyllä lakastumaan paikoilleen. Kasvuston ylle lakastuvat lehdet suojaavat talvehtivia kasvupisteitä. Kukkavarsien ja lehtien poistaminen on tarpeellista vain jos kasveissa on ollut kasvukauden aikana kasvitauteja. Varsinkin onttovartisten kasvien (esim. liljat, ritarinkannukset, nauhukset) varret on syytä jättää paikoilleen, sillä ontoista varsista kasvuston sisään valuva vesi saattaa mädännyttää kasvin talvehtivat osat. Jos varret halutaan välttämättä poistaa, katkaistaan ne riittävältä korkeudelta ja taitetaan sen jälkeen kaksinkerroin. Osa kasveista toisaalta hyötyy kasvuston leikkaamisesta syksyllä, esim. syyssädekukkien varsien leikkaaminen edistää uusien versojen muodostumista ja kasvin talvehtimista.
Ruukkuistutusten hoito:
Ruukuissa kasvatettavat perennat tuodaan talveksi sisätiloihin viileään varastoon tai kellariin. Sopivan sisätilan puuttuessa kasvit suojataan ruukkuineen ulkona. Isot ruukut voi kaataa maahan pitkälleen, kääriä pakkasten tultua pakkaspeitteeseen ja peitellä vielä lumella. Parvekkeille jäävien kasvien ruukut on suojattava hyvin styroksilla, pakkaspeitteellä tms. Ulkona ruukussa talvehtivan kasvin juuristo kohtaa kylmän pakkasilman joka suunnasta, toisin kuin kasvin, joka talvehtii maassa ja johon kylmyys pääsee vain ylhäältä käsin.