|
|
PUUTARHURIN ABC
Vesi ja valo ovat kasvin elämän tärkeimmät edellytykset. Niiden merkityksen ymmärtäminen on ensimmäinen ja tärkein vaihe viherpeukalon opintiellä. Lannoittaminen tulee tärkeäksi vasta sitten kun kasvi on hyvässä kasvussa ja se alkaa kuluttaa kasvualustassa olevia ravinteita.
Valo ja lämpötila
Kasvit saavat energiansa valosta. Kasvi tulee toimeen lyhytaikaisesti ilman valoa kuluttamalla energiavarastoaan, mutta elääkseen pitempään ja kasvaakseen sen on saatava valoa. Loisteputki- tai halogeenivalo auttavat kasvia selviytymään huonoissakin valo-olosuhteissa, mutta hehkulampun valosta ei ole apua.
Valo ja lämpötila liittyvät läheisesti toisiinsa. Mitä korkeampi lämpötila, sitä enemmän kasvi kuluttaa energiaa. Niukoissa valo-olosuhteissa kasvi saattaa kuluttaa energiaa enemmän kuin se saa sitä valosta. Nyrkkisääntö onkin, että kun valoa on vähän, pitäisi myös lämpötilan laskea. Niinhän luonnossa yleensä tapahtuukin. Talven pimeys koituu monen viherkasvion kohtaloksi, koska asuinhuoneessa vallitsee yleensä aina huonelämpötila. Valon puutteesta kärsivän kasvin voi yhtä hyvin sanoa kärsivän liian korkeasta lämpötilasta.
Vesi
Kasvit käyttävät vettä huomattavasti enemmän kuin muut eliöt. Kasvien elintoiminnot perustuvat siihen, että vettä kulkeutuu juuriston ja varren kautta lehtiin, joista se haihtuu ilmaan. Veden mukana kulkeutuu myös ravinteita kasvin osista tosiin.
Kastelu on viherpeukalon tärkeimpiä taitoja. Veden tarve riippuu monesta asiasta kuten kasvin koosta, lämpötilasta, ja valon määrästä. Hyvä yleisohje on, että kasvualusta saa kevyesti kuivahtaa aina kastelukertojen välillä. Juuristo tarvitsee veden lisäksi myös happea, ja liika kastelu voi aiheuttaa juuristolle hapen puutteen. Kuivuudesta kärsivä kasvi menettää nestejännityksensä, se nuutuu. Vaikka kasvit toipuvatkin saadessaan jälleen vettä, voi nuutuminen kuitenkin häiritä kasvin kehitystä.
Kun kasvi voi huonosti, se varistaa yleensä lehtiään tai sen juuristoa on tuhoutunut. Silloin sen veden tarve vähenee. Yleinen virhe on lisätä kastelua, mikä vain lisää entisestään kasvin pahoinvointia. Älä tukahduta juuristoa vedellä. Anna juurien hengittää.
Ravinteet
Kasvi rakentuu pääasiassa hiiliyhdisteistä, joita syntyy kun lehtien ilmasta ottama hiilidioksidi yhtyy vesimolekyyleihin. Reaktioon tarvitaan valosta saatavaa energiaa. Lisärakennusaineina kasvi tarvitsee myös kivennäisravinteita, kuten typpeä, kaliumia, fosforia sekä pieniä määriä monia muita alkuaineita. Niitä se ottaa juurillaan kasvualustasta. Ruukkukasvien kasvualustassa on yleensä ravinteita muutaman viikon tarpeisiin. Kun valoa on riittävästi, ja kasvi on hyvässä kasvussa on myös lannoittaminen tarpeellista. Ruukkukasvien lannoittamiseen on olemassa useita valmisteita, jotka sisältävät oikeassa suhteessa kaikkia tarpeellisia ravinteita.
|
|
|
