|
|
Kasvinsuojelu ja tuholaiset
YLEISTÄ KASVINSUOJELUSTA
Kaiken perustana on, että kasvit ovat terveitä ja hyväkuntoisia. Hyvin hoidettuihin kasveihin tuholaiset ja kasvitaudit iskevät paljon harvemmin kuin huonokuntoisiin. Tuhohyönteiset ja taudit ovatkin usein seuraus ja ellei syytä poisteta, ne esiintyvät aina uudelleen.
Tuholaisia esiintyy periaatteessa ympäri vuoden, mutta alkukesä on yleensä aktiivisinta aikaa. Tällöin torjunta-tarvetta kannattaa tarkkailla erityisen aktiivisesti, niin sisällä kuin ulkonakin.
Kasvien tarkkailussa on aina syytä kiinnittää huomiota lehtien alapinnoille. Useimmat tuholaiset sekä kasvitaudit löytyvät ensimmäiseksi juuri lehtien alapinnoilta.
Hyvästä hoidosta huolimatta kasvituhoojia esiintyy. On tärkeää tunnistaa ne ja toimia välittömästi oireiden ilmaannuttua.
Torjunta-aineiden oikeassa käytössä ei pidä tinkiä, käyttöohjeita tulee aina noudattaa. Lue ohjeet huolellisesti jo ennen hankintaa ja kysy reilusti kauppiaalta tai torjunta-aineiden valmistajalta/ maahantuojalta.
Tuholaisten torjunnassa uusintakäsittelyt ovat ehdottoman tärkeitä, pysyvän tuloksen aikaan saamiseksi.
Tuholaiset kannattaa opetella tunnistamaan. Läheskään kaikki eläimet kasvustossa eivät ole haitallisia. Suurennuslasi on hyvä apuväline tunnistuksessa.
Tutki tarkkaan lehtien alapinnat, uudet lehdet, lehtihangat ja nuput. Myös mullan pinta kannattaa tutkia.
Puutarhurin neuvo ” Kitke rikkaruohot pieninä ja torju tuholaiset heti”. Säästät aikaa, rahaa, vaivaa ja kasvisi kiittää Sinua.
 ANSARIJAUHIAINEN
Ulkonäkö: Pieni, valkoinen hyönteinen lehtien alapinnalla.
Oireet: Heikentää kasvia imemällä siitä solunestettä. Erittää mesikastetta ja aiheuttaa mustanokea.
Torjunta: Kasvia sumutetaan torjunta-aineella vähintään 3 kertaa 5-7 päivän välein. Torjuntaan soveltuvia aineita löydät täältä.
 LEHTIKIRVA
Ulkonäkö: Pieniä 2-3 millimetrin mittaisia hyönteisiä. Väriltään ne voivat olla vihreitä, harmaita, sinertäviä, läpikuultavia, vaaleanpunaisia, jne.
Oireet: Kirvat esiintyvät yleensä versojen ja nuppujen kärjissä. Ne imevät solunestettä samalla erittäen mesikastetta. tämä taas tukkii helposti kasvin solukkoa ja toimii nokihärmän kasvualustana.
Torjunta: Torjunta on helppoa, torjunta-aineet tehoavat hyvin. Kirvat lisääntyvät nopeasti. Torjunta aloitetaan heti kun kirvoja havaitaan. Torjunta toistetaan 3 kertaa 5-7 päivän välein. Torjuntaan soveltuvia aineita löydät täältä.
 VIHANNESPUNKKI
Nimestään huolimatta esiintyy usein myös koristekasveilla.
Ulkonäkö: Erittäin pieni, paljaalla silmällä vaikeasti havaittava vihertävä tuholainen. Elää lehtien alapinnoilla. Talvehtivat naaraat ovat punertavia.
Oireet: Ensimmäiset oireet ovat lehtiin ilmestyvät vaaleat läikät. Sittemmin lehtien alapinnat peittyvät seittiin ja lehdet tippuvat ja kasvi kuolee.
Torjunta: Punkki viihtyy kuivassa ja lämpimässä se iskee helposti huonokuntoiseen kasviin. Etenkin jos kasvi pääsee kuivahtamaan, punkit iskevät helposti siihen. Ennaltaehkäisynä kasvin kannattaa pyyhkiä kostealla ja sumutella sitä etenkin kuivina aikoina. Torjunta aloitetaan heti kun oireita lehdissä havaitaan. Toista torjunta vähintään 3 kertaa 5-7 päivän välein. Torjuntaan soveltuvia aineita löydät täältä.
 KILPIKIRVA
Ulkonäkö: Kellertävän ruskean litteä hyönteinen. Esiintyy kasvin lehdillä ja varsilla.
Oireet: Elää kilpensä suojassa imien kasvin solunestettä ja erittäen mesikastetta. Kasvattaa kilpensä suojassa uudet yksilöt.
Torjunta: Vaikea torjuttava. Pyyhkiminen kostealla rievulla ja hammastikulla irrottelu tai harjalla harjaaminen auttaa parhaiten. Liikkuviin nuoriin yksilöihin tehoaa myös malationi tai saippua liuos.
 VILLAKILPIKIRVA
Ulkonäkö: Noin 4 mm pituinen, ”pumpulin” peitossa oleva harmaanvalkoinen tai punertava tuhoeläin.
Oireet: Esiintyy useimmiten puuvartisien kasvien lehtihangoissa. Imee kasvin solunestettä ja erittää mesikastetta.
Torjunta: Vaikea torjuttava. Torjunta-aineet tehoavat vain vastasyntyneisiin toukkiin. Pyyhkiminen kostealla rievulla ennen torjunta-aine käsittelyä lisää sen tehoa. Myös pinsettien avulla niitä voi poistaa. Eivät kiinnity yhtä tiukasti kuin kilpikirvat.
 ETANAT
Torjunta: Etanoiden ennakkotorjunnassa on tärkeää pitää nurmikko hyvin leikattuna, poistaa laudat ym. suojapaikat nurmikolta. Nurmikolle laitetulla säkkikankaalla saa houkuteltua etanat sen alle, josta ne on helppo poimia ja hävittää. Hävittämisen voi hoitaa esim. kiehuvassa vedessä tai laittamalla ne liuokseen jossa on 2/3 osaa etikkaa ja 1/3 osaa vettä. Myös olutta matalaan astiaan laitettuna voi käyttää. Olutta laitetaan laakeaan astiaan nurmikonpinnan tasalle tai hiukan alle. Etanat eivät voi vastustaa tätä vaan hakeutuvat astiaan ja hukkuvat sinne. Myös suolan ripottelu etanoiden päälle auttaa, mutta sen käytön kanssa pitää olla varovainen.
Kaupallisiakin torjunta-aineita on olemassa.
 LILJAKUKK0
Ulkonäkö: Aikuinen on n. 1 sentin mittainen ja kirkkaanpunainen. Toukat ovat oranssinpunaisia ja täplikkäitä. Kuoriutuvat ”limaisesta” pesästään viikossa.
Oireet: Syövät erityisesti monivuotisten liljojen lehtiä, myös varret ja kukat kelpaavat niille.
Torjunta: Aikuiset talvehtineet yksilöt pitäisi tuhota heti keväällä ennen kuin ne ehtivät munia. Tuholaiset löytyvät yleensä helposti liljapenkin haravoinnin yhteydessä. Lilja kasvustoa tulisi tarkkailla viikoittain ja poistaa aikuiset sekä toukat säännöllisesti. Kasvustoa voi ruiskuttaa myös pyreteeni valmisteilla, mutta niiden teho ei ole kovin hyvä.
Vinkki: Ruukkuihin istutetuissa liljoista saat pidettyä liljakukot paremmin loitolla. Mullanvaihdon yhteydessä talvehtineet yksilöt häviää. Samoin niiden erillään olo vaikeuttaa liljakukkojen leviämistä.
 HARSOSÄÄSKI
Ulkonäkö: Hentorakenteinen 2-3 mm lentävä, pientä kärpästä muistuttava hyönteinen. Harsosääskeä kutsutaan usein virheellisesti kukkakärpäseksi tai banaanikärpäseksi.
Oireet: Aikuiset harsosääsket syövät pääosin levää tai ruukkujen pinnassa olevaa hometta eivätkä siten vahingoita kasveja. Sen sijaan toukat syövät levän lisäksi myös taimien hiusjuuria ja saattavat siten runsaana esiintyessään haitata taimien kasvua. Harsosääsket ilmestyvät yleensä mullan välityksellä, kokemusten mukaan ainakin Biolan musta multa sisältää usein harsosääsken munia. Harsosääsket kansoittavat nopeasti kaikkien kukkien mullat, joten torjunnassa kannattaa huomioida kaikki mullassa kasvavat kodin kasvit.
Torjunta: Harsosääski viihtyy kosteassa mullassa, ja munii mullan pintakerroksiin. Mullan tulisi siis aina kuivua parin senttimetrin syvyyteen. Parin sentin kevytsorakerros mullan pinnalla edesauttaa torjunnassa. Aikuisia harsosääskiä voi hävittää kärpässumutteilla. Toukkia torjutaan kastelemalla multa 2-3 % mäntysuopaliuoksella tai pyretriinillä pakkauksen ohjeen mukaan. Käsittely on uusittava 2-3 kertaa viikon välein.
Jos nämäkään toimenpiteet eivät auta ja kukka näyttää kärsivältä, kannattaa poistaa kukka ruukustaan ja hävittää vanha multa. Vanhat ja/tai huonokuntoiset juuret poistetaan ja kasvi puhdistetaan huolellisesti mullasta, jotta kärpästen munia ei jää kasviin
 HARMAAHOME
Ulkonäkö ja oireet: Lehtien pinnalle ilmestyy keltaisia laikkuja ja alapuolelle harmaata nukkamaista hometta. Tavallisesti se on sateisten kesien ja pehmeälehtisten kasvien ongelma.
Torjunta: Huonekasveille lisätään lämpöä ja vältetään ylimääräistä kosteutta. Saastuneet lehdet poistetaan. Kasvia sumutetaan homeentorjunta valmisteella.
Ulkona pyritään taudille alttiit kasvit sijoittamaan tuulisimmille paikoille ja pitämään kasvusto harvana. Kasvupaikka pidetään mahdollisimman kuivana esim. poistamalla rikkaruohot ja kattamalla maa kuorikkeella.
 HÄRMÄ
Ulkonäkö ja oireet: Härmä näkyy harmaana jauhemaisena peitteenä kasvin lehdillä ja silmuissa. Lehdet käpristyvät ja voivat pudota. Härmä ei tartu kasvista toiseen. Lämmin kesä ja kosteana pitkään säilyvä kasvusto altistaa kasvuston härmälle. Nuoret versot kärsivät härmästä herkemmin.
Torjunta: Torjuntaan käytetään joko kaupallisia homeentorjuntavalmisteita tai valmistetaan oma myrkytön liuos. Lisää 1 litraan vettä 2 tl mäntysuopaa ja 2 tl ruokasoodaa. Sekoita ja ruiskuta koko kasvusto hyvin. Uusi käsittely viikon päästä ja jatkossa tarpeen mukaan
 Mustaherukan äkämäpunkki on eräs vaarallisimpia mustaherukan tuholaisia.
Itse punkkia ei paljain silmin pysty erottamaan, sillä kooltaan se on vain
0,25 mm pituinen.
Äkämäpunkin vioituksen havaitsee näin keväällä erittäin hyvin, silmut ovat tällöin pallomaisen pyöreäksi turvonneita eivätkä avaudu. Yhdessä silmussa voi olla tuhansia punkkeja, jotka siirtyvät touko-kesäkuun vaihteessa silmujen pinnalle ja sieltä edelleen vaeltamaan uusiin oksiin ja silmuihin.
Kuvassa vasemmanpuoleinen latvasilmu on äkämäpunkin vioittama ja tyypillisesti turvonnut ylisuureksi ja pallomaiseksi verrattuna muihin silmuihin.
Tämän tuholaisen hävittämiseen ei ole käytettävissä kemiallisia torjunta-aineita. Torjunta on tehtävä keräämällä turvonneet silmut pois ja polttamalla ne. Mikäli pensaat ovat pahoin saastuneet, kannattaa ne hävittää kokonaan ja polttaa oksat. Uusia pensaita ei tule istuttaa entiselle paikalle.
|
|
|
